Eli siis, koiramme ei kertaakaan elämänsä aikana ole saanut pöydästä ruokaa, tai ainakaan en ole sellaista koskaan huomannut. Siitä huolimatta se yrittää jokaisen pienimmänkin tilaisuuden tullen varastaa pöydältä ja ihmisten lautasilta kaikkea. Joka ikinen kerta koira saa napakan kiellon asiasta, mutta silti se jatkaa. Koirallani on murrosikä ja se komentaa minua haukkumalla ja ei muutenkaan tahdo totella missään asiassa. Tätä varastamista on kuitenkin jatkunut pennusta asti ja se alkaa olla häiritsevää ja noloa, kun kylässäkin ihmisiltä häviää ruuat lautasilta. Vaikka ihminen itse söisi, koirani työntää väkisin lautaselle.
Mikä neuvoksi?
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 37
Vanhimmat
pistepirkko, "..." opeta sille tasa-arvoa. eikös sulla olu niitä hyviä juttuja jokalinkis
Hmm, nyt en aivan ymmärtänyt kommenttiasi. Viittasitko johonkin toiseen keskusteluun tai jotakin...? En ole aiemmin täällä keskustellut.
nimimerkki on aikasta hankala, sillä sitä käyttää tällä palstalla eräs draamaqueen-hc-koiran"kouluttaja" jolla on aika erikoiset käsitykset koirasta elollisena olentona. Ja joka siksi on joutunut hakaukseen lähes jokaisen kanssa tällä palstalla.
Itsekin kyllä haistan että olet juuri ko. henkilö ja aloituksesi trollausta.
Arvaanko oikein että koirasi on dalmatialainen?
Kurin puutetta, taitaa olla jästipää koira nynneröllä omistajalla. Kun ihmiset syövät, koira ei saa tulla kahta metriä lähemmäs. Jos koira ei tottele kieltoasi, tehosta vaan äänilajia. Karjaiset, pomppaat ylös, aiheutat kovan äänen jolakin esineellä... Oikea teho on se mikä tuottaa tuloksia.
Pyynnöstäsi "teoriat rapisee"...
Opeta koiralle huomionmuuallesiirto käsky, esim. jätä.
Joo tosiaan en siis ole tämä ... -nimimerkkiä käyttävä henkilö, vaan satuin nyt vaan laittamaan nimimerkiksi nuo kolme pistettä, kun en muutakaan keksinyt.
Koirani ei ole dalmatialainen ja kyllä, se on kovapäinen, toisaalta myös joissain tilanteissa hiukan arka, eli yrittää paikata arkuutta ''isottelemalla''. En kuitenkaan omasta mielestäni ole erityisen ''nynnerö'' omistaja vaan koiralla on kyllä kuria ja periksi ei anneta. Ja olen hyppinyt karjunut ja hyvä etten tanssinut ja laulanut, mutta tunkee lautaselle silti.
Olisin kiitollinen, mikäli viitsisitte pysyä aiheessa ja olla jauhamatta jostakin trollauksesta, kun mielestäni asiallisesti neuvoja pyydän.
Koiralle on paljon hedelmällisempää opettaa oikea käytös kuin uskoa, että kyllä se sen itse keksii, kun vaan tarpeeksi kieltelen. Varsinkin tuollaisissa asioissa kuin ruuan ottaminen; joka on eläimelle kuin eläimelle varsin luonnollista, eli ei se varmasti koskaan keksi sitä mitä muutakaan pitäisi tehdä kun ruokaa on tarjolla.
Otetaan esimerkki: Annat lapselle hammasharjan, ei ole koskaan ennen nähnyt sellaista. mitä sen jälkeen teet? mahdollisesti ohjaat miten sitä käytetään ja lapsi oppii käyttämään hammasharjaa. Toisaalta voit ottaa käyttöön toisenkin tavan, eli vain odottaa että lapsi keksii itse mitä tehdä hammasharjalla. ja aina kun lapsi laittaa hammasharjan väärään paikkaan karjaista sille kiellon. Voi olla että joskus se tajuaa sen laittaa suuhunkin oikeinpäin, kaikkien muiden kehon ja kodin paikkojen jatkoksi tai sitten ei ja lapsi tympiintyy koko oppimisprosessiin, koska se on niin kielteissävytteinen ja sulkee korvansa karjumisiltasi kokonaan. Sitten joudut koventamaan otteita, jotta lapsi tajuaa, että hammasharjaa ei laiteta varpaiden väliin, kun lapsi ei enää välitä pelkästä kiellostasi...
Eli opeta koiralle se mitä tehdä kun ruoka on pöydässä.
Sinä olet vioittunut korvien välistä!
On onni onnettomuudessa ettet omista koiraa
ite lasket koiran ulos kun syöt aamiasta
Siihenkin minulla on mahdollisuus ja oikeus
Koiralla ei ole murrosikää.
No se siitä.
Itse tein siten että kun koira tuli taloon pentuna kyttäsin sitä aina vesipyssyn kanssa nurkan takaa aivan hiljaa ja ensimmäisen kerran kun se nousi pöytää vasten ja vain nuuhki pöydän reunassa, ammuin sitä vesipyssyllä suoraan naamaan ja karjaisin pahalla äänellä EI ! Sen jälkeen se ei ole koskaan ottanut mitään pöydästä, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Se ei ota edes silloin jos se on päivän yksin ja unohdan vaikka suklaata pöydälle.
Nyt täytyy kyllä pyytää sinua perustelemaan tuota väitettä, että koiralla ei olisi murrosikää, vaikka asian vierestä meneekin? :o
No miten murrosikä näkyy tai pitäisi näkyä koiran käytöksessä?
Koiran vietit kehittyy vähitellen ja yleensä niiden kehityskaaren mukaan alkaa tulemaan ensimmäisiä "oikkuja".
Puolustusvietin herääminen, sukupuolivietin kehittyminen jne. Tulee pentuajan jälkeen uusia juttuja niiden myötä.
Tässä vaiheessa monilla alkaa mm remmikävelyongelmat.
Kyl koiralle voi puhjeta aknekin ihan kuten ihmisteineillekin.
Koira kehittyy nopeasti, ja samalla mainitsemasi asiat vaikuttaa koiraan/ käytökseen, mutta miksi joillan negatiivisesti? Eikö kyse ole siitä, että käytöksen pohjat tehdään pentuna ja niistä pidetään kiinni ja vahvistetaan..
Nostetaan tekemisen taso vastaamaan aina sen kehitystä? Minulla ei ole ollut yhtään murkku ikäistä koiraa, jonka käytös olisi huonoa opetetuissa asioissa, vaikka muuten häröilisikin nuoruuttaan...Ei vain ole vaihtoehtoista mallia käytökselle.
Kehittyy-> tarvitsee enemmän kokemuksia/ vahvempia kokemuksia..vietteihin jne, joko tarjotaan niihin sopivia/ hyödyttäviä tai hillitseviä toimia jne..Ei "murkku" saa olla mikään selitys koiran käytökselle...Koira kyllä käytöksellään osoittaa, mistä on kyse ja mitä on vailla...
("Tässä vaiheessa monilla alkaa mm remmikävelyongelmat. ")..usko pois, ei ala. Mikään ei tule puuntakaa, jos pennun päivittäistä kehitystä ja käytöstä seuraa..
Sekin helpottaa, jos on sisäistänyt sen, että kannattaa miettiä etukäteen miten koiran haluaisi käyttäytyä missäkin tilanteessa....ja sitä kohti sitten kehityksen mukaan, ilman "pentusokeutta"...
Jupisen usein vastaan, sellaisista asioista, missä mennään jonkun sanan taakse ja ikäänkuin hyväksytään se sillä verukkeella.."Koirallani on murkku"..."tämä koirani on nyt tälläinen luupää"...."koirani ei millään opi kun on niin itseppäinen..."..jne.jne.
Yksinkertaisempaa olisi reagoida/ toimia, jos jotain muutosta näkee.. (Positiivista tai negatiivista)...Jos koira ei jotain opi, ei selitykseksi käy "itseppäisyys" tai jokin muu mutu, vaan silloin olisi syytä pohtia/kyseenalaistaa omat toimet ja "metodit", ja tarvittaessa kysyä toinen mielipide siihen, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Kritiikki voi kasvattaa, jos niin haluaa....
Olen täysin samaa mieltä, mutta miksi joillekin se on ongelma ?
En tiedä tasan tarkkaan mitä muut ihmiset ajattelee, vain havaintoja voi tehdä.
Hyvin moni täälläkin ihmettelee koiran "muuttunutta" käytöstä ja yksi asia minkä olen tuolla ulkona kävellessä huomannut, on se, että ihmiset eivät välttämättä edes ala kouluttamaan koiraa heti pennusta. Annetaan sen esim mennä ilman lupaa toisten (tuttujen vaikka) koirien luokse tms ja sitten ihmetellään kun se kiskoo jokaisen kohdalla.
Jokin väärinkäsitys tässä nyt on, jos luit kirjoittamani jonain puolustuspuheena koiran huonolle käytökselle. Kyse on ihmisten huolimattomuudesta ja siitä se "yllätys" tulee.
"Mikään ei tule puuntakaa, jos pennun päivittäistä kehitystä ja käytöstä seuraa.."
Samaa mieltä siis. Näin ei vain kaikki ihmiset toimi ja siksi kadut on pullollaan niitä räyhääjiä esimerkiksi.
Itse alan muokkaamaan pentua heti kun se tulee taloon, sellaiseen käytökseen jonka näen oikeanlaiseksi. Joku tuolla kommentoikin kadulla, että "ei pentua saa vielä kouluttaa" enkä voinut muuta kuin ihmetellä!
Itseäni myös ärsyttää kaikki "se on niin luupää" -jutut koska jokaisella koiralla on samat peruselementit käytettävissä eikä mikään rotuominaisuus estä esim toisen koiran ohittamista ilman ongelmia. Se ongelma on aina hihnan toisessa päässä.
Koiran murrosikä tai luupäisyys ei todellakaan ole mikään puollustus, mutta kyllä meillä koira on selvästi haastavampi tällähetkellä kuin pari kuukautta taaksepäin. Näin myös monilla muilla saman rodun edustajia omistavilla, vaihe on mennyt ohi sitten viimeistään parin vuoden kieppeillä. Murrosikä ei siis tietenkään saa olla mikään puoluste, mutta meillä esimerkiksi murrosikäisellä koiralla on vähän unohtunut tutut jutut. ''Hedelmät pentuajan koulutuksesta korjataan murrosiän jälkeen'', sanovat kokeneemmatkin. Mutta pointtina se, että koira on silloin haastavimmillaan, mutta juuri siksi juuri tällöin periksi ei saa antaa missään.
Osittain luulen myös asiaan vaikuttavan koiran aktiivisuuden kasvamisen ja uusien tuntemusten/hajujen ilmaantuminen koiralla, kyllähän se varmasti pistää päätä sekaisin. Ja hormoonit saavat ihmisellä aikaan tunnereaktioita laidasta laitaan murrosiässä, miksei siis koirallakin? :o
Jutun pointti siis; ei tietenkään mikään puolustus, mutta kyllä väittäisin koiralla olevan tällaisen vaiheen.
Kun suhtauttaa koiran kehitys nopeuden n.8vko->8kk, niin siinä ajassa tulee käytökseenj a pitääkin tulla muutoksia vaihe vaiheelta, mutta ei opetettujen kuten sisäkäytös, ulkokäytös jne..asioihin pidä tulla muutoksia...No tässä se varsinainen pointti ja vastauus murkkuikään on:
"Nostetaan tekemisen taso vastaamaan aina sen kehitystä?"...se mikä riitti viimeviikolla, ei tällä viikolla ihan riitä jne...(kehitys ja tarve)
"Kehittyy-> tarvitsee enemmän kokemuksia/ vahvempia kokemuksia"...Nämä ei tarvitse olla mitää "guruhokkuspokkus" juttuja, vaan kokemuskentän laajentamista sen mukaan mitä koira on valmis vastaanottamaan..
Liikkuminen monipuolisessa ympäristössä, autot, junat, kaupunkikävelyt, harrastysympäristö ymv. (kehittää koiran itseluottamusta) fyysisiä haasteita, kehittyvien aistien käyttömahdollisuutta jne..ihan perus juttuja..koira kokee tarvetta saada kokeilla ja kehittää itseään..Itselle pennun ensimmäinen vuosi on aika työläs ja siihen pitää sitoutua (ja paneutua)...se on sitä pentuajan hedelmän poimintaa...
Kehitys ja salitty kaytös on ihan eri asioita...(Ymmärrän kyllä pointtisi.)
Niinpä, monta uutta ja joillekin yllättävääkin asiaa voi ilmaantua `yhtäkkiä`.
Seksuaalisuus kasvaa, koira saattaa alkaa puhisemaan pimeässä möröille, voimat on suuremmat, vietit kehittyy, ulottuvuudet on uudet (yltää esim pöydille), ensimmäinen mylly saattaa olla edessä, kaikenlaista.
Koiran toiminnantarpeen tyydyttäminen käy työläämmäksi ja kotona saattaa alkaa katoamaan huonekaluja ;)
Itse olin positiivisesti yllättynyt, kun rokotuksissa ell alkoi puhumaan näistä asioista ja painotti kuinka tärkeää on tehdä töitä kaikkien elämisen perusasioiden eteen. Hyvä että joku muistuttaa ihmisiä näistä. Hän olikin ns alan ihminen joten ehkä siksi.
Murkkuiästä tulee ongelma siinä vaiheessa jos pentua ei ole sitä ennen edes alettu kunnolla kouluttamaan tai sopeuttamaan, miten sen kukin haluaa nähdä, tai jos ´kasvavaan volyymiin´ei osata varautua.
Yksi perusongelma tuntuisi olevan mm ohitustilanteissa, että alussa annetaan koiran mennä toisten luokse ja kaikenlaiset liipalaapat saa tulla sitä luvatta lääppimään ja sitten kun koira on isompi, kurainen ja täynnä poweria, ihmetellään kun se ei tottele ja toistenkin suhtautuminen on yhtäkkiä muuttunut. Tuosta asiasta tulee niin monta ärsyttävää pointtia mieleen että taidanpa jatkaa hommia sen enempiä puhisematta ;)
"Murkkuiästä tulee ongelma siinä vaiheessa jos pentua ei ole sitä ennen edes alettu kunnolla kouluttamaan tai sopeuttamaan,"...liian usealla menee pentuaika pelkästää ajatuksella "pentuhan tämä vielä on" jne..Niinhän ne on, mutta se tapakasvatus alkaa kyllä heti, kun pentu uuteen kotiin tulee...ohjausta leikinvarjolla, rajojen opettamista: mistä, mitä ja kuinka paljon voi pureskella, leikin pituudet, rauhauhoittumiset..kokemusten/elämysten tarjoamiset jne...ei mm.noista mikää ole pois siitä itse pentuajasta -ei omistajalta, eikä pennulta.
"Yksi perusongelma..."...ei aina mietitä johdonmukaisutta ja sitä, että kaikella on aikansa.
Hihassa opetetaan "ohjattua tilannehallintaa"...ja erikseen taas mahdollisuus telmiä koira kavereiden kanssa, jotka ovat tuttuja ja turvallisia...näissä ei kannata hirveästi riskeerata, kuten yleensä tehdään altistamala pentu sattumanvaraiseen tilanteeseen ajatuksella vastaantulijasta: "onkstoikilttijasaaksmoikata"...
Siinä tulee jo monta riskitekijää, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia..yksi näistä on : "miksi jeppe haukkuu toisille".....Pitäisi osata ajatella, että lkaikella on aikansa ja paikaansa ja niihin kannattaisi panostaa ja osittaa..Hihnalenkit sujuu lenkkinä, metsälenkit. leikit omassa osiossaan, sisäkäytös kotona/ vieraissa asioineenTtapoineen jne...
Pientä suunnitelmaa pitää olla, koska pentu haluaa oppia ja opetella, ja tätä pitäisi käyttää hyväksi. Tarjota niitä lisää ja laajemmin/monipuolisemmin pennun kehityksen mukaan. Kokemukset tuo ja rakentaa myös tarvittavaa luottamusta koiran ja omistajansa välille. "murkku" ikä on ikävin aika alkaa "taistelemaan" koiran kanssa turhanpäiväisistä asioista...
"Murkkuiästä tulee ongelma siinä vaiheessa jos pentua ei ole sitä ennen edes alettu kunnolla kouluttamaan tai sopeuttamaan"...tulee muuten ongelmia näinkin yksikertaisesta asiasta, kun lepo ja riittävä uni. Siksi se rauhoittumisen innokkaan ja kasvavan pennun seuraaminen on aika tärkeää, koska jos säännöllisen levon määrä ei toteudu, niin pentu alkaa käymään helposti ylikierroksilla ja ei aina osata tähän puutua...tästä voi tulla aika rasittava kierre räksytyksinen ja riekkumisineen....usein lisätään kierroksia ajattelemallaa, että koiran on lisä aktivointia vailla...
Tuosta pentuajasta vielä. Kuten monesti on todettu, aletaan puuttumaan ongelmiin vasta kun ne näkyvät ja häiritsevät jotain omistajansa arjessa. Siksi niiden oikaiseminenkin on työläämpää. Homma pitäisi aloittaa aa:sta, eli perusteista..eri asia opettaa pennulle, kuin aikuisiän kynnykksellä olevale koiralle.
Pointit ovat kyllä totta, mutta täytyy itse ensimmäisen koiran omistavana myöntää, että kaikkeen ei ole edes tajunnut/keksinyt kiinnittää huomiota pennun kanssa ja nyt ''murrosiässä'' niistä on tullut vähän hankalia. Myönnän, että se on oma vikani, mutta kaikkea ei vain osaa/keksi lähteä opettamaan, vaikka tottelevaisuutta ja tapakasvatusta onkin harjoitettu ihan pikkupennusta asti.
"mutta täytyy itse ensimmäisen koiran omistavana myöntää, että kaikkeen ei ole edes tajunnut/keksinyt kiinnittää huomiota pennun kanssa ja nyt ''murrosiässä''...tärkeä oivallus, ja nyt sinulla on kokemusta, jonka voit hyödyntää tarvittaessa tulevaisuudessa.
"Myönnän, että se on oma vikani,"...ei ole sinun vika vaan ymmärrettävä kokemuksen puute..Suurin juttu on oivaltaa ja myöntää, että mitä jäi tekemättä tai mitä tekisi toisin. Ne jotka ovat aktiivisesti koirien kanssa tekemisissä, niin on saanut suurimmat opit tekemisen, virheiden ja onnistumisien kautta...ne jotka ei tee virheitä, ei touhua koirien kanssa...
Ei sillä mielestäni ole mitään väliä jos mokailee, kaikki tekee niin :)
Sitähän sanotaan, että ainoa oppinut on itseoppinut.
Tilannehan on vallan hyvä, jos olet itse huomannut, että petraamisen varaa on, ja olet aktiivinen asian suhteen. Dont worry.
Kaikki tällainen keskusteluhan viittaa johonkin ihannetilanteeseen eikä ihmiselossa asiat aina mene justiinsa niin. Itse ainakin sekoilin varsinkin ekan oman koirani kanssa ja kävin läpi sen miljoona eri tapaa ja keinoa, joskus jopa tosiaan sitä itkua vääntäen. Lopussa sitten kiitos seisoi mutta työtä se vaati. Elämää, ei sen enempää.
Tämä on erittäin totta, oma ylpeys ei vain meinaa antaa periksi... Aina ''täydellisenä suorittajana'' on noloa myöntää että on epäonnistunut koiran kanssa, varsinkin kun koira on ensimmäinen ja haluaisi näyttää muille ja etenkin itselle onnistuvansa.
Njääh... hommiin vain ja apua hakemaan tarvittaessa.
Eihän siitä tartte kertoa kavereille ;)
Hyvällä hyvää tulee. Itse olen alunpitäen opettanut postiivisuuden kautta. Kun sanon kotona painokkaasti MINUN, niin se tarkoittaa juuri tuota. Alkuun opetin esim. tavaroiden ottamisesta vaihdon. Vaihdoin tavaran namipalaan. Samoin olen opettanut MINUN käskyllä/pyynnöllä oman tilani. Teen käsillä semmosen kaaren samalla lähestyen koiraa ja sanon MINUN ja pyydän istumaan ja pysymään paikoillaan. Aina kun koira tehnyt oikein välittömästi palkinto. Pikkuhiljaa meni perille ja nykyään sanon vain pois jos en halua sitä läheisyyteeni. Kun koira on kunnolla lenkitetty ja syötetty voi vieraiden kanssa nauttia rauhassa illallista. Luonamme käy myös ystäviä koiransa kera ja lenkitämme/ruokimme eläimet ennenkuin alamme itse nauttia illallista. Usein saavat myös jonkun hyvän purtavan ja kaikki saavat olla rauhassa. Normaalisti jos koirani tulevat notkumaan viereen esim. katsoessamme leffaa herkkujemme kera komennan ne vain pois. Toinen vasta nulikka ja yrittää kyllä komentaa yms., mutta en vain anna periksi. Mutta kaikki opetus on lähtenyt positiivisuuden kautta ei komentaen. Opeta koirallesi se tietty välimatka kun haluat olla rauhassa ihan jo muuten vain. Teen näin lähes päivittäin edelleen myös tämän vanhemman yli nelivuotiaan kanssa, eli pistän olemaan joko omalla paikalla tai etäisyyden päässä minusta. Kun koira oppii olemaan vaikka sen 15 minuuttia siellä paikallaan pitäisi homman alkaa olemaan aika selvä. Nämä harjoitukset kyllä alkavat pienin askelin, vaikka 10 sekunnista eteenpäin. Kun olet harjoitellut sen "miljoona kertaa" alkaa oppi ehkä menemään perille. Määrätyn rajan takana pysyminen ei vie niin kauaa aikaa, kuin paikoillaan oleminen. Osta vaikka punainen matto sitä varten ja kun se on eteen laitettu niin sitä ei ylitetä vaan koira palautetaan aina. Kun koira pysyy rajan takana muista palkita. Näin se alkaa pikkuhiljaa tajuamaan hommelin. Ei se niin vaikeaa ole, mutta kärsivällinen pitää olla.
Nämä ovat ristiriidassa: "ei kertaakaan elämänsä aikana ole saanut pöydästä ruokaa" ja "varastamista on kuitenkin jatkunut pennusta asti".
Jos varastaminen on jatkunut pennusta saakka, niin kyllähän se silloin on pöydästä ruokaa saanut, ja oppinut hyvinkin vahvaksi tuon toiminnon.
Mitä koiralle on yleensä opetettu/mitä se osaa? Osaako istua/maata paikoillaan? oma paikka? poistuminen? jonkin tavaran/ruuan jättäminen/luopuminen siitä? odottaminen?
Olennaisinta on, että miksi tuo varastaminen on mahdollistettu? Jätetäänkö jotain pöydälle vai miten..tyhjälle pöydälle on hyödytöntä kurkkia.
Koira ei ole kovinkaan montaa kertaa saanut pöydältä mitään, tarkoitan lähinnä että se on sitä pennusta asti yrittänyt, eikä vieläkään ole perille mennyt.
Koira osaa istua ja maata paikoillaan. Osaa myös käskyn ''ei ota'' kun on kyse sen omasta ruuasta tai herkuista lattian tasossa. Pöydällä olevista ruuista käsky menee kuuroille korville ja koira vaan työntää lautaselle. Paikka makuu on vielä senverran levoton, etten ihan parin tunnin illallistamisen ajaksi viitsisi siihen yrittää käskeä... eikä kyllä siinä pysyisikään...
Oma paikka on jotenkin hankala käsky minusta esim kyläillessä, kun ympäristö ei ole tuttu ja ''oma paikka'' ei voi olla tietty.
Ja mitään ei mitenkään ''jätetä pöydälle'', vaan ruuat toki on siinä ihmisten syödessä, jolloin koira yrittää tunkea pöytään sopivan raon sattuessa tai sitten vaan röyhkeästi ihmisten yli.
Meillä on ainakin opeteltu erikseen käsky "mene pois".
Tuota "oma paikka"-käskyä olen käyttänyt vierailla kyläillessä niin, että ensin aloitin sen opettamisen kotona ja sitten myöhemmin kaverin luona jne. Eli nostin ärsykkeiden sietokykyä vähitellen. Ihan pienen pienenä pentuna käytin myös talutinta apuna.
Laitoin koiran huoneeseen, josta näkee kyllä toiminnot ja merkiksi ovensuulle keittiöjakkaran, jotta oppiminen helpottuisi. Sinne joku pyyhe alustaksi ja herkullinen lihaisa luu seuraksi ja jotain lelujakin vaikka.
Myöhemmin ei varmaan tarvitse kaikkia niitä "apuja" mutta näin koulutus on edistynyt todella nopeasti.
"Koira osaa istua ja maata paikoillaan"..
"Pöydällä olevista ruuista käsky menee kuuroille korville"...Syy tähän kuurouteen/tekoon on se, että koira ei tiedä käskyn merkitystä, koska sillä ei ole ollut vastetta mitä kiellosta seuraa. Jos se kiellon seuraus on koiralle suurempi, kuin mitä se saavuttaa nyt, niin valitsee kiellon = tottelee.
"Oma paikka on jotenkin hankala käsky minusta esim kyläillessä, kun ympäristö ei ole tuttu ja ''oma paikka'' ei voi olla tietty."...Niin minustakin, vaikka koira ei ymmärrä sen merkitystä..mutta sana paikka: "Koira osaa istua ja maata paikoillaan. " ..toimii. Voit osoittaa koiralle paikan ja istuttaa/makuuttaa siihen..(kohtuudella)
Itse tekisin ruokailussa niin, että poistaisin koiran koko tilasta ennen kuin asia saadaan hallintaan..Voi olla että koira vaatisi hieman "herätystä", jotta kiellon painoarvo selviäisi sille..
Sellaista harkitsin, josko kokeilisin vaikkapa vesisuihkua kuonolle pöytää vasten noustessa...? Kokonaan tilasta poistaminen on hankalaa kyläpaikoissa, tosin tietysti autossa koira viihtyy suhteellisen hyvin häkissä, mutta mikäli autoa ei ole mukana tai on kova pakkanen, niin sekin on hankalaa... Jouluaattoa kauhulla odotellessa! ;)
Mainittakoon vielä sellainenkin asia, että kun koiraa yrittää työntää pois lautaselta (minä tai kuka tahansa muu) se yrittää purra/näykkiä...
Vesisuihku toimii kyllä hyvin, varsinkin, jos koira ei osaa yhdistää sinua siihen (eli ei näe sinun ampuvan/suihkuttavan vettä ). Myös mikä tahansa muu koiralle oikein epämiellyttävä asia kytkettynä juuri siihen hetkeen kun se ronkkii pöydälle, tehoaa kyllä.
Voit myös karjaista samalla EI ! -sanan pahalla äänellä, juuri silloin kun vesi osuu koiran naamaan. Koita olla siinä asiassa tarkka että se tapahtuu HETI juuri sillä hetkellä kun koira menee ronkkimaan sinne pöydän reunalle.
Voit myös laittaa esim. tyhjään limu/kaljatölkkiin jotain ruuveja puolilleen ja teipata tölkin kiinni, tämä on ns. räminätölkki. Sen voit heittää myös koiran viereen, saa osuakin vaikka jalkaan, ei vahingoita kun et ihan päin heitä. Kun koira ronkkii pöydälle, tölkki rämähtää viereen ja karjahdat EI !! täysiä.
Joillekin koirille näitä ei tarvitse tehdä kun kerran, joillekin muutama kerta.