Olen 8 vuotiaan tytön äiti. Tyttö näkee isäänsä ehkä kerran 2 kk jos mummo häntä käyttää, aina aloite on joko tytöllä tai mummolla. Nyt isänpäivänä tyttö päätti että haluaisi nähdä isänsä ja viedä lahjan ja oli innoissaan kun sai tehdä koulussa kortinkin ja oli kehitellyt runon ja jonkun tanssiesityksenkin siihen!
Ei mennyt raukalla ihan putkeen tämä päivä, isänsä oli kyllä halannut tyttöä ja kiittänyt kortista muttei ollut muuten puhunut mitään saatika muuten ollut tytön kanssa, keskustellut vain äitinsä kanssa. Itkuhan siinä tytöllä pääsi kun tuli kotiin ja sanoi että mummo oli ehdottanut että ensi vuonna he olisivat isänsä luona niin ei ole omien sanojensa mukaan menossa sinne. Inhottava vielä kuulla tuon ikäisen tytön suusta että minulla on meidän luokan huonoin iskä :( Torstaina olisi koulussa jokin isä-lapsi päivä johon tyttö kutsui myöskin isänsä mutta sinne se tuskin on menossa, lapsi parka, ihan sydäntä särkee :(
Itseäni niin suututtaa, tässä maailmassa on kuitenkin monia ja taas monia miehiä jotka ei edes voi saada ikinä omia lapsia tai he ovat menettäneet omat lapsensa niin sitten tällaisia on olemassa!!!
Ei mennyt raukalla ihan putkeen tämä päivä, isänsä oli kyllä halannut tyttöä ja kiittänyt kortista muttei ollut muuten puhunut mitään saatika muuten ollut tytön kanssa, keskustellut vain äitinsä kanssa. Itkuhan siinä tytöllä pääsi kun tuli kotiin ja sanoi että mummo oli ehdottanut että ensi vuonna he olisivat isänsä luona niin ei ole omien sanojensa mukaan menossa sinne. Inhottava vielä kuulla tuon ikäisen tytön suusta että minulla on meidän luokan huonoin iskä :( Torstaina olisi koulussa jokin isä-lapsi päivä johon tyttö kutsui myöskin isänsä mutta sinne se tuskin on menossa, lapsi parka, ihan sydäntä särkee :(
Itseäni niin suututtaa, tässä maailmassa on kuitenkin monia ja taas monia miehiä jotka ei edes voi saada ikinä omia lapsia tai he ovat menettäneet omat lapsensa niin sitten tällaisia on olemassa!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse koin lapsena syvää häpeää ja eriarvoisuutta sen takia, ettei ollut isää. Tai oli mutta toisen perheen luona. Kerhossa tms valmistin hienon kortin ym lähinnä sen takia kun kaikki muutkin tekee. Eipä tosin ollut isää kelle antaa joten annoin sen isoisälleni. Mummoni sääli ääneen isätöntä lapsirukkaa. Kamala ja ahdistava kokemus, sen jälkeen ei ole yhtään muistikuvaa isäinpäivästä, ei yhtään muistoa mitä olisin tehnyt koulussa tms. Vähän isompana tuntui lähinnä vaivaantuneelta ja oksettavalta lähettää jotain "Maailman paras isä" -kortteja. Kukapa sitä lapsen tuskaa ymmärtäisi? Pienetkin asiat, eleet, ilmeet ja tunnelta voivat jäädä koko elämän ajan mieltä painamaan ja vaivaamaan.
Ennen meillä on mennyt niin että tyttö on tehnyt isänpäivälahjat minun isälleni joka asuu kilometrin päässä tai minulle, näin tyttö on itse halunnut tehdä mutta tänä vuonna halusi tehdä toisin ja kuinkas kävi? Itkua ja pahaa mieltä!! Eikö tämä isä ymmärrä että tyttö haluaa olla isänsä kanssa enemmän, kohta se ei ole enää mahdollista kun murrosikään tulee!! Miten joku voi hylätä oman lapsensa tuollalailla kylmällä tavalla?!?
Miksei ole mahdollista olla isän kanssa kun tyttö tulee murrosikään? Mikä se estää?