Helsinki ei ole noudattanut ehdottomia aikarajoja.
Ovatko lastensuojelijat jääräpäitä, kun eivät noudata annettuja määräyksiä?
Uusi Suomi 5.10.2012.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/53975-synkka-moite-helsingille-lastensuojelussa-pahoja-puutteita
-------------
Ovatko lastensuojelijat jääräpäitä, kun eivät noudata annettuja määräyksiä?
Uusi Suomi 5.10.2012.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/53975-synkka-moite-helsingille-lastensuojelussa-pahoja-puutteita
-------------
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kopio uutisesta Synkkiä puutteita lastensuojelussa.
Helsingin kaupunki ei ole noudattanut lastensuojelussa säädettyjä ehdottomia määräaikoja, kertoo valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan puutteet ovat merkittäviä ja suojelun tarpeessa olevien lasten perusoikeuksia vakavasti vaarantavia.
Asia selvitettiin kun Helsingin kaupungin lastensuojelusta tehtiin kantelu helmikuussa.
Myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston lausunnon mukaan Helsingin kaupunki ei ole pystynyt noudattamaan lastensuojelulaissa määrättyjä määräaikoja.
Lain mukaan päätös siitä, johtaako lastensuojeluilmoitus toimenpiteisiin on tehtävä seitsemän arkipäivän kuluessa. Lastensuojelutarpeesta on tehtävä selvitys kolmen kuukauden määräajassa.
Helsingin kaupungin ilmoituksen mukaan lastensuojeluilmoituksista vain 81,3 prosenttia lastensuojeluilmoituksista tehtiin seitsemän arkipäivän kuluessa ja lastensuojelutarpeen selvityksistä 74,4 prosenttia tehtiin kolmen kuukauden määräajassa vuonna 2011.
-------------------
Tuli vain mieleeni se että mitenkäs sitten muissa kunnissa toteutuvat nämä asiat?
Olettaisin ettei Helsinki olisi ainoa kunta.
Varsin aiheellinen kysymys Kirsche!
Muutama kuukausi sitten Helsingin sosiaalijohtaja kuulutti, että:
"Helsingissä PARHAAT ls-resurssit kuin muualla."
Silloin jo tällä palstalla kirjoiteltiin haisevia vastalauseita tuolle väitteelle ja että aikamäärien rikkominen on pientä muuhun verrattuna, miten lasten ihmisoikeuksia ja lakeja loukataan.
Ja nyt kuitenkin oikeuskanslerin mielipide on tämä:
"Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan puutteet ovat merkittäviä ja suojelun tarpeessa olevien lasten perusoikeuksia vakavasti vaarantavia."
On hyvin aiheellista kysyä, millaista muualla on, kun kerran sosiaalijohtajan mielestä täällä on parhaiten asiat kuin muualla.
Oikeuskansleri
Valvira ja
eduskunnan oikeusasiamies
EIVÄT SAISI eräiden mielestä antaa huomautuksia tai varoituksia lasten väärästä kohtelusta.
Yleensä asia etenee näin:
Lasta kohdellaan väärin
Vanhemmat tekevät valituksen
Esim. oikeuskansleri antaa huomautuksen viranomaisille
Vanhempi kertoo siitä täällä, niin hänelle ilkeillään siitä, että lasta kohtaan on todistetusti rikottu lakeja.
H:gin sosiaalijohtajan ylistävät kommentit ls:n hienosta resurssitasosta olivat vain sitä yleistä paikkansapitämätöntä ja täysin tosiasioihin perustamatonta propagandaa, jota annettiin Eerikan tapauksen yhteydessä.
Oli tosin suuressa ristiriidassa tuon tapauksen kanssa, koska olisi luullut sossujohtajan puolustavan tyrineitä sossuja sillä, että valittaa resurssipulaa, mutta kerranko niitä hätäpäissään annettuja lipsahduksia sattuu sossujohtajillekin...
Jos Hesassa on parhaat resurssit, niin laiskuuttaanko sossut jättivät tutkimatta, millaisiin oloihin tytön kotiuttivat? Ei ainakaan kiirettä voi valittaa kun resurssit ovat riittävät.
Ja miksi aikarajoja ei noudateta, kun se kerran oikeuskanslerin mielestä rikkoo lasten ihmisoikeuksi? Kun sosiaalijohtajan mielestä työntekijöitä on enemmän kuin muualla maassa, niin missä selitys?
Vai onko osa sossuista niin tuudittautunut siihen uskoon, että hoitivat he työnsä misten tahansa, niin siihen ei puutu kukaan, koska ongelmista kertovien vanhempien puheita ei tarvitse uskoa?
Rehellistä selitystä näihin tuskin ikinä saadaan.
"mutta kerranko niitä hätäpäissään annettuja lipsahduksia sattuu sossujohtajillekin... "
Niin tai sitten kävi niin ettei ollut lainkaan ajantasalla mitä nämä sossut touhuavat.
Tämä tuli siitä vain mieleen kun menin sosiaalitoimen johtajan juttusille niin, hän ei tienyt edes itsellee kuuluvaa työkuviotaan jonka hänen kuuluisi hoitaa, yllätyin moista ja sitten tämä johtaja ohjailee menemään sosiaali sihteerin pakeille. Eli sosiaali sihteeri hoitaa tämän sosiaalijohtajan työt. Joten saattaa olla Helsingissä sama tilanne. Outoa tosin että näin on. Niin sen suhteen ei tarvitse ihmetellä miksi sosiaali työntekijät ovat ns. "hukassa".
Eipä taida tietää muuallakaan sosiaalijohdossa mitä alaisensa on touhunnut.Tämän saman olen kokenut Porvoossa missä lapsipuolen sosiaalityönjohtaja sanoo useaan kertaan,ettei tiedä ja kuitenkin uskoo perättömyyksiin lähtevää sosiaalityöntekijää.
Samainen lapsipuolen sosiaalityönjohtaja oli kuitenkin sitten moittinut alaisiaan "Perheen surkeasta kohtelusta.
Toisalta pikkukaupungeissa ne taitavat palkata "saman koulun" käyneitä peesaajia virkansa pitimiksi.
Voikohan näissä asioissa puhua siittä,että sosiaalijohdossa on narsisti?Narsisti johtaja yleensä jää ja muu väki vaihtuu.
Jossakin oli kirjoitus miten yksi sosiaalityöntekijä oli joutunut hakeutumaan muihin tehtäviin,kun tuli tukalat oltavat soskussa.Näin voi myöskin olettaa työpaikkakiusaamista.
Eivät varmaan tienneet!
Ja huonosti johdetussa sosiaalitoimen organisaatiossa ovat sossut yhtä hukassa kuin lapset huonosti johdetussa ls-laitoksessa.
Eli tällä voidaan pedata sitä yksityisen tahon sisään tuloa kuntiin ja kaupunkeihin.
Olen huomannut, että näissä lastensuojelun toiminnoissa pelataan kahdessa kerroksessa. Kunnallinen toimii miten toimii, mutta taustalla vahvistuksena tulee jokin yksityinen taho missä lie kouluttautuneet sosiaali-ja teveyshenkilöstö auttamaan kunnan pulaa ja kuinka ollakkaan kaikki natsaa kuin lottovoittajalla lauantaina seitsemän oikein.
Naurettavaa puhua päivämäärien noudattamatta jättämisestä pelkästään, ihan kuin se olisi ainut ja suurin asia, minkä suhteen lakia rikotaan.
Mutta ilmeisesti se oli aihe, josta oikeuskanslerille kanneltiin.
Vai oliko oikeuskanslerin viraston toimesta tarkastettu aikarajoja?
Kyllä saisivat tarkastaa muutakin menettelyä, niin löytäisivät paljon vakavampia rötöksiä, vaikka tuostakin jo sanottiin, että se rikkoo lasten oikeusturvaa ja ihmisoikeudet vaarantuvat. Hohhoijaa...
Kuka jaksaisi/ehtisi ottaa yhteyttä oik.kansleriin tarkastusten laajentamisen tiimoilla?
Lastensuojeluväkivalta on yleistä maassa, joka on raaka, julma ja armoton lapsiperheille ja nuorille.
Lastensuojelubisnes hyödyntää jokaisen lapsen ja nuoren, jonka se kiinni saa.
Nuo edellä esitetyt väitteet ovat todellisuutta usean asiakkaan kohdalla.
Lain mukaan sossun olisi pidettävä yhteyttä sijoitettuihin lapsiin ja TÄMÄKIN olisi tärkeä asia tutkia, miten harvaan ja olemattomiin yhteydenpito valitettavan usein jää.
Ja seuraavaksi yhteydenpidossa törmätään lapsen kuulemisen ongelmiin. Tätä asiaahan on käsitelty lähinnä siitä näkökulmasta, että ennen huostaanottoa pahoinpidelty lapsi ei välttämättä uskalla kertoa vanhemmistaan. Tämä on kyllä tullut selväksi, koska tämä on ainut sallittu totuus tästäkin asiasta.
Julkisuudessa on täysin jäänyt käsittelemättä se tilanne, että peloteltu lapsi ei uskalla puhua sijaishuollossa tapahtuvasta kaltoinkohtelusta.
Muistakaa se tapaus, jossa vanhempi sai sossun viimein liikkeelle tekemään tarkastuskäynnin laitokseen. Toinen sossu ei päässyt mukaan, joten perhetyöntekijä korvasi hänen paikkansa ja se oli lapsen pelastus!
Jos mielipiteen muodostus olisi alle 10-vuotiaan laitoskohtelusta jäänyt vain sossun harteille, ei lapsi tuntenut sossua riittävän hyvin, eikä uskaltanut sossun läsnäollessa puhua mitään. Sossu poistui lapsen kuulemistilanteesta ja oli ehtinyt jo kertoa laitoksen henkilökunnalle, että "Kaikki on hyvin ja lapsi voi täällä hyvin."
Mutta vasta kun lapsi jäi kahden tuntemansa perhetyöntekijän kanssa, vasta hänelle lapsi uskalsi kertoa kaiken, koska oli leikkinyt kotona tämän kanssa, luotti häneen, koska piti häntä tuttuna ja luotettava, lapsille "kilttinä henkilönä".
Eivät ylityöllistetyt sossut tässäkään tapauksessa lapseen yhteyttä pitäneet. Äiti välitti tiedon sossuille lapsen puheista, sekä kaikesta siitä, mitä hän itse laitoksessa kuuli ja näki.
Eli yleistäen ls-asiakasvanhempia mollaavat asenteet ja niiden julkisuudessa levittely saattavat tehdä hyvin paljon hallaa lasten todellisen edun toteutumiselle. Tätä seikkaa vanhempia vähättelevien kirjoitusten levittelijät eivät yleensä tule edes ajatelleeksi ja jos ajattelevat, niin eivät näytä ymmärtävän sitä.
Vanhemmat ovat monessa tapauksessa olleet lapsen ainoat puolustajat ja jos omatkin sossut olisivat mitätöineet kaikissa tilanteissa vanhempien näkemyksen lapsen edusta, ja lisäksi vielä lapsen omat puheet, niin huostaanottojen ja sijaishuollon traumatisoimia lapsia olisi vielä enemmän kuin tällä hetkellä on.
Onneksi kuitenkin myös hyviä, järkeviä ja inhimillisiä ls-työntekijöitä on, jotka vilpittömästi pyrkivät toimimaan lapsen parhaaksi!
He ovat ammattikuntansa maineen pelastajia, muut sitten pälyilevät heidän maineensa varjossa vaitiolovelvollisuudella virheitään piilotellen.
Netissä löytyy mieklenkiibtoisia keskusteluit, ku käyttää GOOGLE hakusanoja.
Tässä yksi niistä.
http://opettajatv.yle.fi/studio_kotro_erolapsi_koulussa
Vaitiolovelvollisuus ei saisi koskaan estää lapsiin suunnattujen väärinkäytksien paljastumista. Ei ikinä!
Ja juuri niin kuitenkin tapahtuu.
On naurettavaa nähdä vaitiolovelvollisuudelle vain yksi ainut vaihtoehto eli yksityisasioiden käsittely julkisuudessa.
Jos joku vastustaa lasten oikeusturvan parantamista edellä mainitulla tekosyyllä, niin se kertookin vastustajasta jo epämiellyttävän paljon.
Mutta tähän on jouduttu, kun yksi mesoja ei vaivaudu edes lukemaan toisten kirjoituksia kuin päällisin puolin, mutta siitäkin edestä aliarvioida kaikessa palstalaisia, toimia puheenjohtajana ja määrätä, mitä keskustellaan, miten, mihin aikaan, täsmälleen mistä aiheista jne.
Ei täällä alennuta yhdenkään palstalaisia mollaavan nikin pompoteltavaksi. Mitään muuta se ei kirjoittajista osoita kuin tasan sen, mitä edellisessä lauseessa sanotaan.
Keskissuomalainen Mielipidekirjoitus.
Valviran tutkittava lastenpsykiatrian osaston tapahtumat
Pertti Utriainen
00:01 Entisenä Haukkalan sairaalan työntekijänä olen seurannut niitä muutoksia, joita on tehty Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatriassa.
Tuleva oli aistittavissa jo 1,5 vuotta sitten lastenpsykiatrian uuden ylilääkärin valintaprosessissa, jossa pätevämpi ja kokeneempi hakija ohitettiin tylysti. Tämän jälkeen mitään hyvää Keski-Suomesta ei olekaan kuulunut.
Lastenpsykiatrian hoitomuotoja on vähennetty, vaikka muualla maassa niitä käytetään niin erikoissairaanhoidossa kuin yliopistollisissa keskussairaaloissa.
Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian johdon mukaan hoitomuotoja on haudattu, koska ne eivät täytä erikoissairaanhoidon kriteerejä. Ja mikä kamalinta, jotkut ovat voineet aiheuttaa lapsille jopa mielihyvää.
Keski-Suomessa lopetettuja hoitomuotoja käytetään ainakin HUS:n vaikutusalueella.
Työmuotojen moninaisuus vastaa myös lasten erilaisiin psykiatrisiin ongelmiin. Hoitotieteessä ymmärretään, että myönteisyys ja mielihyvä toimivat myös parantavana elementtinä, mutta lääketieteellinen näyttö mielihyvältä puuttuu, vai puuttuuko?
Keski-Suomen sairaalajohto on julkisuudessa väittänyt, että aiemmat lastenpsykiatrian hoidot olisivat vaarantaneet potilasturvallisuuden.
Käsittääkseni työntekijöiden aikaa Keski-Suomessa on kulunut ja kuluu yhä johdon määräyksestä vanhojen papereiden tutkimisessa, jos sieltä löytyisi jotain aiempia virheitä.
Tämmöiseen Keski-Suomessa on kyllä aikaa. Eikö tämä vaaranna potilasturvallisuutta ja hidasta hoidossa olevien lasten ja perheiden tutkimusta ja hoitoa?
Valvira on Suomessa näitä asioita tutkiva instanssi. Toivon, että Valvira tutkisi Jyväskylän viimeaikaiset tapahtumat tarkoin.
Sairaanhoitopiirin hallitus voisi jo herätä ja nähdä, mitä vahinkoa on tapahtunut ja kuinka kauan kaiken korjaaminen vie. Jo sen tiedon ja taidon määrä, joka Keski-Suomesta on lähtenyt, pitäisi herättää päättäjät.
-------
Lastensuojelun ongelmat on tiedetty Helsingissä jo vuosia sosiaaliviraston johtajaa myöten.
Sosiaaliviraston ex työntekijä.
Demari uutiset 6.9.2012.
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/7560-sosiaaliviraston-ex-tyontekija-lastensuojelun-ongelmat-on-tiedetty-helsingissa-jo-vuosia
-----------
Lastensuojelun valvonta on retuperällä.
Raportti kertoo siitä todellisuudesta, missä lastensuojelun asiakkaat ja heidän perheensä joutuvat elämään.
Miksi puhutaan lastensuojelusta, koska kysymyksessä on usein lasten ja perheiden laiminlyönti.
Lue lisää Helsingin Sanomissa 5.6.2012.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Lastensuojelun valvonta on retuperällä/a1338795664840
----------------
KOPIO HESARIN UUTISESTA.
Helsingin Sanomat Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tuloksellisuustarkastuskertomus on perin surullista luettavaa. Se kertoo jälleen kerran – nyt tarkemmin kuin aiemmat raportit – siitä todellisuudesta, missä lastensuojelun asiakkaat ja heidän perheensä joutuvat elämään.
Tai oikeastaan raportti kertoo siitä, miten välinpitämättömästi kunnissa ja osassa sijaishoitoa järjestävistä paikoista suhtaudutaan lakeihin ja säädöksiin, jotka määrittelevät lastensuojelun tasoa ja vaatimuksia.
Erityisen pahalta tuntuu se, etteivät VTV:n esille nostamat puutteet sinänsä tule kenellekään lastensuojelun parissa toimivalle yllätyksenä.
Henkilökunnan puutteesta ja epäpätevyydestä, valvonnan mitättömyydestä ja lasten oikeuksien laittomasta rajoittamisesta on Suomessa raportoitu lähes 20 vuoden ajan. Selvityksiä on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL), sosiaali- ja terveysministeriössä, yliopistoissa ja järjestöissä.
Kymmenissä toimikunnissa ja työryhmissä on istunut satoja oppineita ihmisiä laatimassa ohjelmia. Ministerit ovat ottaneet raportteja vastaan televisiokameroiden edessä ja vakuuttaneet, että epäkohdat korjataan pian.
Epäkohdat ovat saaneet rauhassa jatkaa olemassaoloaan, vaikka sekä sijoitettujen lasten että lastensuojelun avohoidossa olevien lasten määrä on kaiken aikaa kasvanut.
VTV:n raportin kanssa samana päivänä eduskunnan apulaisoikeusasiamies huomautti kuntia siitä, etteivät ne valvo riittävästi lastenkotien toimintaa. Yllätystarkastuksen kohteena oli yksityisen palveluntuottajan ylläpitämä lastenkoti Etelä-Suomessa.
Tarkastuksessa kävi ilmi, että laitoksessa rajoitettiin lasten oikeuksia tavata läheisiään ja pitää yhteyttä heihin. Nuorilta oli kielletty näkyvissä olevat lävistykset, suukorut ja hiusten räikeä värjäys. Tyttöjen pukeutumiselle oli omat säännöksensä. Rajoituksia kohdistettiin myös niihin lapsiin, joita ei ollut otettu huostaan vaan sijoitettu avohuollon tukitoimena.
Pahinta rajoituksissa oli se, ettei niistä ollut tehty päätöksiä. VTV:n selvityksen mukaan päätösten puuttuminen ei ole lastensuojelun nimissä tehdyissä rajoittamistoimissa lainkaan epätavallista.
Se on erityisen ikävää siksi, että lapsilla ja nuorilla itsellään on vain harvoin tietoa omista oikeuksistaan. He ovat laitosten ja sijoitusperheiden osaamisen ja hyvän tahdon armoilla.
Kävi ilmi myös, että läheskään kaikki sijoitetut lapset eivät tienneet, kuka oli heille nimetty lastensuojelun työntekijä sijoituskunnassa. Sellaisiakin tapauksia löytyi, joissa sijoitettu lapsi tai nuori ei tavannut nimikkotyöntekijäänsä kertaakaan vuoden aikana.
Lastensuojelulain mukaan lapsella pitää olla oikeus tavata hänen asioitaan hoitavaa kunnan sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää riittävästi myös kahden kesken keskustellakseen omista ja sijoitukseen liittyvistä asioistaan. Siihen ei riitä tapaaminen kerran vuodessa.
Kun Suomessa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria poikkeuksellisen paljon, noin 17 000, on jo nuorten tasa-arvon ja oikeuksien toteutumisen vuoksi tärkeää, että sijoituspaikkoja valvotaan.
Suomessa on kuntien omistamien lastensuojelulaitosten lisäksi noin 600 yksityistä palveluntuottajaa, jotka hoitavat huostaan otettuja tai tukitoimena kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia.
Kuntien ulkopuoliseen valvontaan on koko maassa osoitettu kahdeksaa henkilötyövuotta vastaava työpanos – koko maassa. Nämä valvojat työskentelevät aluehallintovirastoissa ja Valvirassa. Väestöltään Suomen kokoisessa Norjassa pelkästään lastensuojelua valvoo 25 ja Skotlannissa yli 500 ihmistä.
Jotta valvonnasta suoriuduttaisiin edes jotenkuten, laitoksia patistetaan omavalvontaan. Se tarkoittaa lastensuojelulaitoksen johdon valvovan, että kaikki menee lakien ja asetusten mukaan.
Ajatus on hyvä mutta käytäntö kirjavaa. On käynyt ilmi, ettei kaikissa laitoksissa edes tiedetä, mitä pitäisi valvoa.
Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä lähes 96 000 lasta ja nuorta lastensuojelun palvelujen piirissä. He kaikki tarvitsevat erityistä tukea ja hoivaa.
Nyt vaaditaan tekoja sekä ehkäisevään lastensuojelutyöhön että lastensuojelun kuntoon laittamiseen. Tietoa päätösten pohjaksi on jo tarpeeksi.
----------------
.