Ruukku...

Tsau. kirjoitti:

Sinä olisit halunut-
laittaa lattialle,
minut seisomaan.
Keskelle huonettasi.

Paikalleni.
Pysymään siinä.
Tämän pysähdyksissä olevan hetken..
Samalla kun olisit valanut
ympärilleni,
paksusta punaisesta savesta..
Tehden itsellesi ruukun...jonka vangiksi
olisin jäänyt..
sellaisesta joka kuivuu nopeasti..
Kirjaillut sitten sen kylkiin kyyrisin kirjaimin.
Minun naiseni. Minun nimeni...

ympärilleni
kaulaan asti. Valetun ja kovetetun...
Ruukun.

Niin että, minä.
Olisin aina siinä.
Muutumattomana..
Juuri sellaisena millaisena
sinä ensikertaa sillä puisto- polulla
kohtaisit ensimmäistä kertaa...
Pysyisin siinä.
Järkkymättömänä...
Eikä sinun mielentilasi
järkkyisi..enää koskaan.

Mutta, sinä et ymmärtänyt..
jalkani..
koko kehoni...
Ovat aina ollut niin levotommat
Sieluni....

Enkä minä puhu mielestäni.
en ainoasta sydämestäni.
Joka lyö vieläkin toisinaan
kovin kiivaasti..takoen...

Rinnassani...jota yrität vaientaa..
Jonka sykettä hiljentää...
Elämäntahtoani..
Vereni juoksua punaista ja vahvaa...kiertoa..

Kaikki tämä hämmentää sinua..vieläkin.

Ja minä tunnen turhautumiseni sisälläni
kasvavan...

Miksi minun täytyisi kertoa sinulle asioita..
elämästäni joita on tapahtunut joita tapahtuu...joita en
kaikkea muista..joita opettelen itsekin
hyväksymään..
Vuosikymmenten jälkeen..enhän tiedä huomisen nimeä..
Miten voisin vakuuttaa sinut..
Mikään ei muuttuisi.
Ei koskaan...
Vasta tänään...
Pysähdyn..
Vasta tänään...minulla on siihen aikaa..

Etkö voisi ymmärtää.
En halua oppia valitsemaan kaikista lukemattomista vaihto-ehdoista...en piirtämään
kartalle loputtomia selkeitä opasteita,
viittoja ja kordinaattoreita en...joiden mukaan
minun pitäisi oppia suunnistamaan..
teiden nimeä.
Vesi-väylien syvyyksiä...korkeuseroja
matalikkojen ja karikkoiden sijanteja..
Oppia ulkoa risteyksiä ja käännöksiä...
Merkkejä ja niiden tarkoituksia...opasteiden
loputonta viidakkoa...jotta vain
sinä oppisit tuntemaan minut...

Tiedätkö.
Minun maantieteeseen ieivät kuulu
selvät polut...eivät yksinkertaiset valtatiet...
Kaupungit ja niiden selkeät nimet...
Kylätieden liian kapeat kääntöpaikat..
Eivät väliaikaiset pysähdyspaikat teiden
varsilla..
Eivät...
harjanteet, metsät, eivätkä viljavat pellot
Hiljaiset rämeet...ja korvet...

Katso, minä tavoitan tähtiä...
jotka ovat asettuneet pääni päälle..

Ikuiseksi ajoiksi...
Anna minun siis vaellella vapaana...
tähtitarhoissa...
jotka syttyvät iltaisin kattomme ylle...


Näetkö nuo villihevosien harjat...
Kuinka ne vapaina hulmuavat villeinä tuulessa..
Kuinka vapaana ne laukkaavat niityllä villi- hevoset...
Niityllä...joissa on ikuinen kesä...ja pilvet...
niiden yläpuolella ne siintävät...ne kuultavat..
auringon valosta...luoden niitylle
kauniita varjojaan...

Näetkö...

Että, minä vaikenen..ja pidätän
hengitystäni..
Olen niin sanoton kaikesta tästä...kauneudesta..
Leiritulien loistosta...ja kuuletko
tänään minulle soivat vain kauniit viulut...

Tsau:Friidu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä