Olen tässä pohdiskellut viime viikkoina kovasti tätä lastensuojelun problematiikkaa. Ymmärrän hyvin sen, että järjestelmässä ei kaikki ole ihanteellisen hyvin eikä edes lähelläkään sitä. Joidenkin kirjoittajien kanssa olen eri mieltä, mutta sitä sattuu. Aina ei voi olla samaa mieltä kaikesta.
Käsitän hyvin sen, että rahaa näyttäisi menevän suuria määriä hieman kyseenalaisille tahoille. Tällä tarkoitan luonnollisesti erilaisia perhekoteja ja muita yksityisiä organisaatioita, joita ls-puolelle on kieltämättä syntynyt paljon.
Ymmärrän hyvin sen, että sama raha olisi mielekkäämpää siirtää suurelta osin suoraan perheille. Tai - ainakin näin luulisi. Niin minäkin pitkälti ajattelen.
Sitten tulemmekin ongelman eteen ja haluaisin teiltäkin palstalaiset mielipiteitä.
Lapsen paikka laitoksessa maksaa enimmillään useita satoja euroja vuorokaudessa. Se ON paljon.
Kuinka suuri osa tästä summasta pitäisi teistä jakaa suorana tukena vaikkapa erityislasten hoitoon? Kaikki? Jos perheitä suoralla rahalla tuettaisiin avokätisesti, mitä arvelisitte muiden tahojen yhteiskunnassamme sanovan? Nousisiko esiin vastakkainasetteluja vaikkapa vanhustenhuollon tai vammaisten suhteen. Lisää rahaa ihan kaikille? Mistä? Lisää kunnallisveroa?
Käytettäisiinkö rahaa myös lisäväen palkkaamiseen sos.puolelle? Tarvitanko ls-ihmisiä lisää?
Jos olette tyytymättömiä ls-työntekijöiden tasoon, mistä päteviä saadaan lisää? Pitäisikö alan palkkoja nostaa? Kuinka paljon? Muuta henkilöstöä lisää?
Jos perhettä massiivisin resurssein tuettaisiin, kuinka kauan sitä pitäisi teistä jatkaa? Toisin sanoen, missä kohti teidän mielestänne kulkee se raja, jossa voidaan sanoa, ettei tuki auttanut? Puoli vuotta? Vuosi? Kaksi? Enemmän?
Ja vielä: Entä lapset? Jos lapsella/lapsilla kuitenkin on suuria ongelmia, kuinka kauan tilanteessa voidaan odottaa, että perhe itse korjaa tilanteensa? Jos lapsi jo oireilee, miten pitkään vanhemmille on annettava aikaa tilanne korjata? Kuinka kauan lapsi voi odottaa?
Kuinka paljon enemmän kuntiin pitäisi palkata lisää perheiden tukemiseen tarvittavaa henkilöstöä? Mistä rahat? Kun resurssit ovat kohtuullisen rajalliset, mistä rahaa konkreettisesti saadaan? Leikataanko kouluilta vai terveydenhuollosta, koska ne suurimmat kuluerät ovat? Vai jostakin muualta? Mistä?
Yritän kysymyksilläni selittää sitä problematiikkaa, joka on tämän koko kysymyksen taustalla. On käsittääkseni kiistaton asia, että maassamme monilla lapsiperheillä on suuria ongelmia. Rahaa tarvitaaan varmasti, mutta sitä vain ei näytä riittävän. Käytännössä yksikään puolue ei varmasti muuta viikossa tai kahdessa rakennelmia, jotka ovat muodostuneet vuosikymmenien saatossa.
Koko käsite "lastensuojelu" on monimutkainen ja abstrakti. Lienee turha kuvitella, että kaikki olisivat tyytyväisiä järjestelmään, toimi se miten tahansa. Olisi hyvä muistaa myös se, että ihmisiltä kuitenkin ainakin joskus unohtuu se juttu, että itsekin olisi jotakin toisin voinut tehdä. Se koskee niin meitä virkamiehiä kuin myös meitä vanhempiakin - kuulun itsekin kumpaankin ryhmään.
Ei minulla ole ainakaan suoria vastauksia kysymyksiin. Pallo on nyt teillä, palstalaiset. Jos teillä oikeasti on halua kertoa ajatuksianne, nyt on tilaisuus siihen.
Innokkaalle poistattajalle toteaisin, että minulla on tallessa kopio tästä avauksesta. Mikäli tämä poistetaan, teen avauksen uudelleen, ellei Ylläpito tai sherppa sitä suoraan kiellä. En kykene millään ymmärtämään sitä, jos tämän avauksen joku sääntöjenvastaiseksi tulkitsee. Poistattaminen olisi silkkaa pahansuopuutta.
Käsitän hyvin sen, että rahaa näyttäisi menevän suuria määriä hieman kyseenalaisille tahoille. Tällä tarkoitan luonnollisesti erilaisia perhekoteja ja muita yksityisiä organisaatioita, joita ls-puolelle on kieltämättä syntynyt paljon.
Ymmärrän hyvin sen, että sama raha olisi mielekkäämpää siirtää suurelta osin suoraan perheille. Tai - ainakin näin luulisi. Niin minäkin pitkälti ajattelen.
Sitten tulemmekin ongelman eteen ja haluaisin teiltäkin palstalaiset mielipiteitä.
Lapsen paikka laitoksessa maksaa enimmillään useita satoja euroja vuorokaudessa. Se ON paljon.
Kuinka suuri osa tästä summasta pitäisi teistä jakaa suorana tukena vaikkapa erityislasten hoitoon? Kaikki? Jos perheitä suoralla rahalla tuettaisiin avokätisesti, mitä arvelisitte muiden tahojen yhteiskunnassamme sanovan? Nousisiko esiin vastakkainasetteluja vaikkapa vanhustenhuollon tai vammaisten suhteen. Lisää rahaa ihan kaikille? Mistä? Lisää kunnallisveroa?
Käytettäisiinkö rahaa myös lisäväen palkkaamiseen sos.puolelle? Tarvitanko ls-ihmisiä lisää?
Jos olette tyytymättömiä ls-työntekijöiden tasoon, mistä päteviä saadaan lisää? Pitäisikö alan palkkoja nostaa? Kuinka paljon? Muuta henkilöstöä lisää?
Jos perhettä massiivisin resurssein tuettaisiin, kuinka kauan sitä pitäisi teistä jatkaa? Toisin sanoen, missä kohti teidän mielestänne kulkee se raja, jossa voidaan sanoa, ettei tuki auttanut? Puoli vuotta? Vuosi? Kaksi? Enemmän?
Ja vielä: Entä lapset? Jos lapsella/lapsilla kuitenkin on suuria ongelmia, kuinka kauan tilanteessa voidaan odottaa, että perhe itse korjaa tilanteensa? Jos lapsi jo oireilee, miten pitkään vanhemmille on annettava aikaa tilanne korjata? Kuinka kauan lapsi voi odottaa?
Kuinka paljon enemmän kuntiin pitäisi palkata lisää perheiden tukemiseen tarvittavaa henkilöstöä? Mistä rahat? Kun resurssit ovat kohtuullisen rajalliset, mistä rahaa konkreettisesti saadaan? Leikataanko kouluilta vai terveydenhuollosta, koska ne suurimmat kuluerät ovat? Vai jostakin muualta? Mistä?
Yritän kysymyksilläni selittää sitä problematiikkaa, joka on tämän koko kysymyksen taustalla. On käsittääkseni kiistaton asia, että maassamme monilla lapsiperheillä on suuria ongelmia. Rahaa tarvitaaan varmasti, mutta sitä vain ei näytä riittävän. Käytännössä yksikään puolue ei varmasti muuta viikossa tai kahdessa rakennelmia, jotka ovat muodostuneet vuosikymmenien saatossa.
Koko käsite "lastensuojelu" on monimutkainen ja abstrakti. Lienee turha kuvitella, että kaikki olisivat tyytyväisiä järjestelmään, toimi se miten tahansa. Olisi hyvä muistaa myös se, että ihmisiltä kuitenkin ainakin joskus unohtuu se juttu, että itsekin olisi jotakin toisin voinut tehdä. Se koskee niin meitä virkamiehiä kuin myös meitä vanhempiakin - kuulun itsekin kumpaankin ryhmään.
Ei minulla ole ainakaan suoria vastauksia kysymyksiin. Pallo on nyt teillä, palstalaiset. Jos teillä oikeasti on halua kertoa ajatuksianne, nyt on tilaisuus siihen.
Innokkaalle poistattajalle toteaisin, että minulla on tallessa kopio tästä avauksesta. Mikäli tämä poistetaan, teen avauksen uudelleen, ellei Ylläpito tai sherppa sitä suoraan kiellä. En kykene millään ymmärtämään sitä, jos tämän avauksen joku sääntöjenvastaiseksi tulkitsee. Poistattaminen olisi silkkaa pahansuopuutta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tavallinen riviopettaja ei ole virkamies.
Enpä tiedä. En erityisesti arvosta titteliä "virkamies" enkä pidä virkamiesmäisyydestä.
Meillä opettajilla kuitenkin on virka. "Viranhaltija" taitaa olla se virallinen termi, joka meihin kunnan työntekijöihin on liitetty.
Mistä minun sinun mielestäsi pitäisi tulla alas?
Kiitos tästä, hyvää pohdintaa. Ihmettelen suuresti jos poistetaan, eihän tässä ole mitään asiatonta, päin vastoin.
Kaikki on täällä mahdollista.
Minulle riittää tältä päivältä.
Tämä on nyt yleinen toteamus, ei mikään henkilökohtainen.
Tämäkö on sitten sitä aiheeseen liittyvää keskustelua? Montakohan ketjua taas onkaan joku sotkenut? Kun päivällä kirjoittelin toisen palstalaisten kanssa niin ketjut olivat silloin siistit ja aiheisiin liittyviä, vaan nyt kun tulin takaisin niin kappas vaan, ei ole enään ketjut asiallisissa kunnossa. Vaan väliin tungettu ihan muuta asiaa josta on keskusteltu.
No tässäpä tämä erinomaisnen malli ketju. Niin koittaa nyt sitten jotain asiallista keskustella kun ketju venyy pituuttaan ihan muista aiheista kuin aloituksessa on esitetty. Sitten valitetaan kun ei tiedetä mistä oikein on kyse tai keskustellaan, ei tiedetä kenelle on mitäkin vastattu kun joku välistä poistattelee asiallisia kirjoituksia,ym. Niin eihän mikään voi oikeasti millään tällaisella tavalla toimiakaan.
Jos ei nyt jokainen ala skarppaamaan pitääkseen ketjuja siistinä niin sitten on turha tulla etenkään sen valittamaan joka täällä sotkee ja sama koskee poistattajaakin.
Asioista saa olla erimieltä kunhan pysytään sen aiheen eli asian sisällä, mutta se että lähdetään muilla aiheilla sotkemaan ketjuja ei oikeuta ketään, eikä se että asiallisia kirjoituksia aiheeseen eli asian sisältöön kuuluvia asioita poistateta.
Ja toisiin kirjoittajiin kohtaan lopetetaan se kiusaaminen, ihan joka ikinen kirjoittaja lopettaa sen, ei kenellekkään mennä huomauttelemaan tai kirjoittelemaan mitään henkilökohtaisuuksia.
Jos joku tarvitsee opastusta palstan toiminnoista, niin sellaiselle asialle voidaan tehdä oma aloitus jossa neuvotaan ja opastetaan asioita miten esim. ketjut toimivat,miten pystyy keskusteluja seuraamaan,ym.
Onko systeemi nyt kaikille selvä ja ymmärretty? Jotta nyt sitten yritettäisiin pitää palsta siistinä ja viihtyisänä.
Tässäpä olisi mainio tilaisuus kaikilla ihmisillä kertoa se miten asiat pitäisi hoitaa kun ne niiiiin huonosti ovat. Ei ole kenelläkään muuta sanottavaa kuin natinaa ja nitinää vain. Arvostelu on helppoa mutta asioiden korjaaminen ei. Rikkominen on helpompaa kuin kuntoon laittaminen.
No voi luoja sentään, miten paljon noista asioista on täällä vuosien mittaan kirjoitettu!
Eikö silloin kiinnostanut?
Täällä on käyty lastensuojelulaki läpi pykälittäin momentteineen ja tehty parannusehdotuksia, kaikista noista kysymykistä on laitettu kopioita niistä kirjeistä, joita on lähetetty ministereille, eri ministeriöihin ja siellä esim. jonkin tietyn asian yhteydessä työryhmän vastuuhenkilölle, kansanedustajille, toimittajille, joskus ls-järjestöillekin ja erinäisille muille tahoille.
Lakiehdotuksia ja lakimuutosehdotuksia on lähetetty KAIKILLE istuville kansanedustajille, samoin nykylakia eduskunnassa käsitelleille eri valiokunnille. Ja lisäksi tehdään paljon sellaista työtä, mikä ei tällä palstalla näy.
On kirjoitettu politiikkaa vaikka kuinka paljon, pohdittu suomalaista "demokratiaa", miten kansalaisilla on oikeus vain äänestämiseen, eikä heidän tahtonsa silti vaalien jälkeen toteudu. Ajankohtaisia uutisia nostetaan ainakin näkyville palstalla, että ihmiset pysyisivät ajan tasalla, millaiset tuulet ls:ssa puhaltavat.
Mitä vielä pitäisi tehdä? Hypätä, kun joku palstan ulkopuolinen napsauttaa, vai? Kiitos, mutta ei kiinnosta.
Jankataan täällä muitakin asioita läpi joka päivä.
Entä, hos lastensuojelu onkin maamme suurin perheiden ja pahoinvoinnia aiheuttaja?
Anu Palosaari pohtii asiaa Uuden Suomen blogissa.
http://anupalosaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90996-enta-jos-lastensuojelu-onkin-maamme-suurin-perheiden-ja-lasten-pahoinvoinnin-aiheuttaja
-----------
Tuossa saattaa olla hyvinkin paljon olla perää tuossa esitetyssä kysymyksessä. Kun Anu Palosaari toteaan näin.
"Tämä tarina on aika tyypillinen lastensuojeluperheen tapahtumakuvaus. Niitäkin kuvauksia olen saanut, jossa huostaanotto on ollut lain mukaan oikeutettu, ja myös perheen vanhempien mielestä - silloin kuvassa mukana on viinaa, huumeita, muita päihteitä tai sekalaista elämää, joskus väkivaltaa. Mutta tällaisia lähestymisiä olen saanut koko neljän vuoden aikana vain kolme tai neljä kappaletta. Tämä kertoo omalta osaltaan sen, mitä lastensuojelussa tapahtuu."
Kun ajattelee tuota seikkaa että kuinka vähän kuitenkin tulee noita tapauksia 3-4 jossa vahemmat kertovat onnistuneista huostaanotoista eli joissa on aiheellisesti tehtyjä huostaanottoja jo ihan vanhempienkin mielestä. Kun sitten taas näitä joissa ei niinkään ole laillisesti,saati sitten onnistuneesti tehtyjä huostaanottoja niin niitä tapauksia (paljon yhdeydenottoja) sitten on tullut huomattavasti enenmmän niinkuin Anu Palo saari itsekin mainitsi näin.
"Olen saanut taas viime päivinä, ei vähiten puolueemme perustamisen tiimoilta, paljon yhteydenottoja vanhemmilta koskien lastensuojelun toimintaa."
Niin kyllä jotain on pielessä lastensuojelun toiminnoissa, jota ei voi todellakaan kukaan kiistää. Sitten unohtamatta näitä toteen käyneitä asioita esim.EU:n tuomioistuimelta, on tullut useita tuomioita ja nuhteita Suomelle näistä lastensuojelu toiminnoista.
Samalla logiikalla voisi kai ajatella vaikkapa niin, että elämä on suurin syy kuolemaan.
Anu Palosaari näyttää kirjoitteleva "totuuksia" vähän asiasta kuin asiasta. Kun hänen nimensä googlettaa, kuva valkenee nopeasti.
Kiistaton tosiasia lienee se, että perheillä ON ongelmia Nyky-Suomessa. Ihannetilanne olisi se, että niitä ongelmia ei olisi. Tässä keskustelussa käydään sitten kädenvääntöä lähinnä siitä, mikä on kenenkin vastuuta & mitkä olisivat oikeita toimintatapoja eri tilanteissa.
"No voi luoja sentään, miten paljon noista asioista on täällä vuosien mittaan kirjoitettu!"
Hivenen kyseenalainen kommentti. Tässä osiossa - kuten muissakin - on käytännössä KAIKKI asiat sanottu jo vuosia sitten. Harvoin tässä kenelläkään uusia juttuja on. Jotkut palaavat aina vain uudelleen samoihin kokemuksiinsa ja osa vaihtaa vain nikkiä. Kumma kyllä, heille ei tämäkään kirjoittaja palautetta anna.
Minusta olisi mielenkiintoista saada selville se, mitä asiota tämän palstan vakikirjoittajat oikeasti haluavat. Jutut ovat useimmiten yleistasolla ilman konkretiaa. Kuten joku jo sanoi, on helpompaa rikkoa kuin rakentaa. En ole huomannut juuri kenenkään tekevän muuta kuin kertovan siitä, miten kaikki asiat ovat huonosti. Nyt olisi tilaisuus esitellä omia vaihtoehtoja.
Olisin jotenkin toivonut saavani edes yhden vastauksen avaukseni asioihin.
No, kaipa vastausten puuttuminenkin jonkinlaisen kuvan tämän keskustelun todellisuudesta antaa.
Tämä päivä meneekin nyt muissa merkeissä.
Näin juuri. Määrärahoista pois vähintään puolet. Silloin sinänsä tarpeellinen lastensuojelu työ kohdentuu oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.
Nykyisin tulee mieleen lähinnä perusteeton vaino ja huoli erittäin subjektiivisten ja tulkinnanvaraisten käsitteiden pohjalta. Ls-tantta voi aina vedota joihinkin käsittämättömiin perusteisiin. Nämä abstraktit ja lähes vainoharhaiset päätelmät johtavat kehäpäätelmiin, joita ei voi tosiasioilla tai järkiperusteilla kumota.
Mieten suomalaiset olisivat muuttuneet muutamassa vuodessa noin kamaliksi? Miten voidaan perustella ls:n kustannusten eksponentiaalinen kasvu?
Vaikuttaakin, että lastensuojelusta on tullut kontrolloimaton mahti. Valvonta on käsittääkseni lähinnä (huono) vitsi. Lastensuojelua koskevien kirjoitusten perusteella tulee mieleen lähinnä vainoharhaisuus. Miksi tulee sietää täysin perusteetonta vainoa, jonka ainoana pohjana on väite, jota ei voi kumota järkiargumenteilla. Käsitteet "lapsen etu" ja "turvallisuus" ovat niin epämääräisiä, ettei niitä voi kumota järkiargumenteilla. Toivonkin työn perustuvan todennettaviin tosiasioihin. Samalla vainoharhoista kärsivät virkailijat voisivat hakea apua ongelmiinsa. Suurin osa ihmisistä on varsin normaaleja, eikä heidän elämäänsä ole syytä sekoittaa salamyhkäisellä vainolla.
Nostan tämän vanhan avaukseni ylös. Kun aihe jatkuvasti ajankohtainen on, olettaisi vähitellen löytyvän ihmisiä esittämään aiheeseen liittyviä mielipiteitäkin.
Aika kovia kysymyksiä huostaanotettujen vanhemmille ja läheisille.
Alla aloituksen tekijän kysymykset.
Käytettäisiinkö rahaa myös lisäväen palkkaamiseen sos.puolelle? Tarvitanko ls-ihmisiä lisää?
Jos olette tyytymättömiä ls-työntekijöiden tasoon, mistä päteviä saadaan lisää? Pitäisikö alan palkkoja nostaa? Kuinka paljon? Muuta henkilöstöä lisää?
Jos perhettä massiivisin resurssein tuettaisiin, kuinka kauan sitä pitäisi teistä jatkaa? Toisin sanoen, missä kohti teidän mielestänne kulkee se raja, jossa voidaan sanoa, ettei tuki auttanut? Puoli vuotta? Vuosi? Kaksi? Enemmän?
Ja vielä: Entä lapset? Jos lapsella/lapsilla kuitenkin on suuria ongelmia, kuinka kauan tilanteessa voidaan odottaa, että perhe itse korjaa tilanteensa? Jos lapsi jo oireilee, miten pitkään vanhemmille on annettava aikaa tilanne korjata? Kuinka kauan lapsi voi odottaa?
Kuinka paljon enemmän kuntiin pitäisi palkata lisää perheiden tukemiseen tarvittavaa henkilöstöä? Mistä rahat? Kun resurssit ovat kohtuullisen rajalliset, mistä rahaa konkreettisesti saadaan? Leikataanko kouluilta vai terveydenhuollosta, koska ne suurimmat kuluerät ovat? Vai jostakin muualta? Mistä?
Yllä olevat kysymykset tulisi kohdistaa päättäjille ei niille jotka ovat näistä asioista kärsineet.
Asia mikä ei maksa mitään kunnalle ei valtiolle on kohtuullinen käytös asiakkaita kohtaan. Loukatuksi tuleminen ei kanna missään suhteessa arvoa ylöspäin ammatti-ihmisiin ja tätä problematiikkaa pitäisi tarkastella.
Minkälainen koulutus on esim. sosiaalityöntekijöillä, opettajilla ja johtavilla sosiaalityöntekijöillä. Tiedetään koulutustasot, mutta mikä on sisältö.
Tämän sisällön tietäminen ja sen perään katsominen on aivan ensimmäinen pointti ja ihmiset, jotka näihin koulutuksiin hakevat se toinen.
narukerä.
Aika monissa kirjoituksissa täällä ollaan tyytymättömiä siihen tapaan, jolla asiat on järjestelty. Moni on sitä mieltä, että on kokemut vääryyttä. Harvat ovat tyytyväisiä.
Siksi olisi vähintäänkin perusteltua olettaa, että edes jollakin olisi esittää ajatuksia siitä, mikä olisi oikea tapa hoitaa nämä asiat.
Lienet huomannut sen, että asiakaspuolellakaan kaikkien toiminta ei sen enempää sosiaali- kuin terveyssektorillakaan ole aivan kohdallaan. Äskettäinhän yksi terveydenhoitaja tuli täällä tapetuksi kotikäynnillä. Jos haluaisi toimia samoin kuin jotkut kirjoittajat täällä, voisi kai tuomita ihan kaikki vanhemmat vaarallisiksi?
Tällä EN luonnollisestikaan tarkoita sitä, että työntekijäpuolikaan saisi käyttäytyä asiattomasti. Tosin, voisi olla mielenkiintoista todellakin kuulla tai nähdä se, miten mikin osapuoli palavereissa ja eri tilanteissa käyttäytyy. Se voisi avata jonkun silmiä.
Sosiaalitoimen resurssien määrittelijöille pitäisi asetella enemmän kysymyksiä pohdittavaksi. Yksittäiset työntekijuät eivät resursseja määrittele. Vastuu on päättäjillä.
Julkisuudessa puhuttiin juuri siitä, miten monet kunnat rikkovat lakeja siten, että perhetyöntekijöiden määrä on aivan liian pieni suhteutettuna asiakasperheiden määrään. Jos tuo määrä todellakin on vaikkapa yli 50 työntekijää kohden, ei liene ongelma käsittää seurauksia. Jokainen voi laskea, miten paljon aikaa kullekin asiakkaalle jää. Täällä joillakin on sitten otsaa nimeltä mainiten haukkua sos-puolen ammattilaisia. Fiksua? Moisista pikku asioista maanmainio linkittäjämmekään ei luonnollisesti murehdi...
Mikään koulutus ei voi antaa valmiuksia siihen, kun ihmisten kanssa eri tilanteissa on toimittava ja vaikeita päätöksiä pitää tehdä. Kokemus opettaa joitakin asioita, mutta ei kaikkea. Ihan jokainen voi olla jossakin tilanteessa eksyksissä ja metsä myös vastaa niinkuin sinne huutaa. Yleensä asiallisesti toimivat ihmiset tulevat asiallisesti käsitellyiksi. Tälläkään luonnollisesti EN tarkoita sitä, että esim. hermostuneita ja raivostuneita ihmisiä saisi huonosti kohdella. Selvää kuitenkin on, että asiat eivät helpotu, mikäli yhteistyökykyä ei ole.
Kirjoituksesi oli hyvä :)
Mutta kuitenkin niin pitkä että lainailen kyssäreitä jotta minun olisi helpompi vastailla oman näkemyksen mukaan :)
"Kuinka suuri osa tästä summasta pitäisi teistä jakaa suorana tukena vaikkapa erityislasten hoitoon?"
Muutaman päivän sijoitusmaksulla saa vaikka Neuro Nekusta lapselle tarvittavat tutkimukset ja dg:n.
Lasta ei tarvitsisi sijoittaa mihinkään.
"Jos olette tyytymättömiä ls-työntekijöiden tasoon, mistä päteviä saadaan lisää? "
Esim. Lahdessa la-työntekijöistä peräti vain yhdellä kymmenestä on pätevyys hoitamaan huostaanottoja... Nyt kylläkin on koulutukset alkaneet, mutta jos pätevyyttä ei ole, niin miten voi luottaa, että työntekijä tekee oikeita ratkaisuja??? Ja ovatko ratkaisut lainvoimaisia???
"Jos perhettä massiivisin resurssein tuettaisiin, kuinka kauan sitä pitäisi teistä jatkaa?"
Tämä riippuu perheestä.
Erityislasten kohdalla tutkimukset ja vanhemmille tarvittaessa kursseja joita myös Kela järjestää.
Seuraava on vain minun mielipide, ei ole tarkoitus loukata ketään.
päihdeperhet: Vanhemmille pitää saada paikka "katkasuun" ja esim vaadittaisiin puolelta vuodelta puhtaat paperit. Näillä vanhemmilla tarkoitan niitä jotka juovat joka pv. Sitten on näitä viikonloppujuojia. Heille pitäisi olla mahdollisuus saada esim. tukiperhe tai jokin muu hoitopaikka esim. kerran kuussa jotta pääsisivät vapaalle.
Itse olen tässä asiassa niin pirun tarkka koska olen joutunut pienenä katsomaan liikaa juomista ja minulla on sääntö josta EN lipsu: meillä ei saa juoda eika tulla krapulassa. Lapset eivät ole koskaan nähneet minua humalassa. Minulla on äitini kanssa seuraavanlainen järjestely: hän tulee meille 1-2 kertaa vuodessa yöksi ja minä menen "hummailemaan" ja menen yöksi hänen kotiin. Omaan kotiin palaan vasta kun krapula on poissa.
Jokainen voi laskea mielessään mitä nuo kirjoittamani tuet maksaa verrattuna sijoituksen hintaan.
Tietysti on paljon myös perheitä joiden kohdalla valitettavasti tuki on sitä väärää, esim. mitä perhe tekee perhetyöntekijällä joka käy päivisin höpöttämässä äidin kanssa kotona jos lapsi/lapset tarvitsevat apua. Ja näissäkin tapauksissa kirjataan: kaikki tukimuodot on käytetty...
Se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Tarvitaan enemmän räätälöintiä perheiden kohdalla.
oho, en ollutkaan kirjautunut...
T: toniak