Oon ihastunut yhteen aivan ihanaan tyttöön, mut oon AIVAN LIIAN ujo kertomaan sitä suoraan sille.. Oon tykänny tästä tytöstä jo vuoden ajan enkä oo vieläkään sanonu mitää tunteistani sille. Tiedän kuitenkin et sekin on tyttöihin päin. En tiiä tietääkö se ehkä jo jotain, koska se tuijottaa joskus todella pitkään mua ja se häiritsee.. En tiiä mitä se oikeen ajattelee musta.. Mut miten voisin kertoa sille, vai kannattaako mun ylipäätänsä koskaan sanoo mitään? Onko netissä kertominen ihan tyhmää? Ja millä sanoilla sen vois sanoa? Tykkään siitä oikeesti todella paljon ja en tiiä enää kohta mitä voisisin tehdä..
Sitte mulla on niin paljon ongelmia sen lähettyvillä. Hikoilen, tärisen, ääni värisee ja sydän lyö ihan hulluna kun se on mun lähellä tai kun se katsoo muhun. Tuskin pystyn ees kattoon sitä silmiin! Sillä on nii paljon kavereita ja ne on aina kauheessa laumassa yhdessä enkä mää viitti siihenkää mennä, enkä ees tunne sitä niin hyvin.. Oon aina ollu tosi ujo ja vihaan sitä. En tiiä oikeesti miten voisin tulla rohkeemmaks koska oon koko ikäni ollu tälläne ja tuun varmaan aina olemaanki. Mut en mää tutuille ihmisille oo ujo vaan sillon oon oma itteni. Vihaan mun ujoutta niin paljon ja kukaan ei ees pidä ujoista ihmisistä. Varmaan moni uskooki et oon jotenki ylpeä tai jotain vaikka en oikeesti oo vaan oon vaa nii ujo..
Auttakaa pliis, mitä mun pitäis tehdä :( Nii vaikka se ei tykkäiskään musta ni haluisin silti et se tietäis, ees joskus. Mut mitäpä tollasta suosittuu tyttöä edes kiinnostais joku tälläne ujo ja hiljane..
Sitte mulla on niin paljon ongelmia sen lähettyvillä. Hikoilen, tärisen, ääni värisee ja sydän lyö ihan hulluna kun se on mun lähellä tai kun se katsoo muhun. Tuskin pystyn ees kattoon sitä silmiin! Sillä on nii paljon kavereita ja ne on aina kauheessa laumassa yhdessä enkä mää viitti siihenkää mennä, enkä ees tunne sitä niin hyvin.. Oon aina ollu tosi ujo ja vihaan sitä. En tiiä oikeesti miten voisin tulla rohkeemmaks koska oon koko ikäni ollu tälläne ja tuun varmaan aina olemaanki. Mut en mää tutuille ihmisille oo ujo vaan sillon oon oma itteni. Vihaan mun ujoutta niin paljon ja kukaan ei ees pidä ujoista ihmisistä. Varmaan moni uskooki et oon jotenki ylpeä tai jotain vaikka en oikeesti oo vaan oon vaa nii ujo..
Auttakaa pliis, mitä mun pitäis tehdä :( Nii vaikka se ei tykkäiskään musta ni haluisin silti et se tietäis, ees joskus. Mut mitäpä tollasta suosittuu tyttöä edes kiinnostais joku tälläne ujo ja hiljane..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heippa LiianUjo - älä ihmeessä ajattele noin, ettei kukaan pidä ujoista ihmisistä! Minäkin olen vähän ujo ihminen ja mielestäni ujous on viehättävää.... liian ujo ei tietenkään saa olla, koska voi menettää hyviä mahdollisuuksia ja tilanteita. Suosittu tyttökin saattaa sisimässään olla epävarma ja ujokin...... En tosin osaa ratkaista sinun tilannettasi, mutta suosittelen ainakin kertomaan omista tunteistasi, ei siinä ainakaan mitään häviä. Ehkä hän pitää sinusta tai sitten ei? Mutta ei jää harmittamaan, ettet kertonut hänelle tunteistasi.
mä en tiedä mitä sä sillä saavutat että sanot olevasi ihastunu siihe. Jos te ette ees tunne toisiaan se on sille aivan sama mitä sä tunnet. Ujous on sun eka este mikä sun pitää muuttaa. Ehkä sun pitäis mennä puhumaan ihmisille enemmän ni huomaat ettet sä kuole siihen.
Ihan itse positiivisuus nimeltänsä f4ck taas kertomassa omia "vinkkejään".. mä sanon sulle alottaja, että kannattaa puhua tunteistaan. Kyllä mä haluaisin tietää jos joku tykkäis musta ja itsekin olen asian tuonut esille, jos olen jostain ollu kiinnostunut. Kyllä se jää harmittamaan jos ei saa asiaa kerrotuksi ja miettii aina, että mitä olisi tapahtunut jos olisin kertonu. Älä anna ujouden olla esteenä millekkään !
Pakko ihan vain sivuhuomautuksena sanoa, että näin perussulkeutuneena ihmisenä olen saanut kuunnella ihan pikkukakarasta asti, että ihmisille pitää vain mennä juttelemaan, niin ujous helpottaa. Ja olen mennyt, ja minulla on sosiaalisia suhteita, mikä on hieno asia. Mutta yhdenkään kerran jälkeen vieraan ihmisen lähestyminen ei ole ollut tippaakaan helpompaa kuin edellisellä kerralla. Se ei helpota kymmenen jälkeen, se ei helpota viidenkymmenen jälkeen. En sano, etteikö ihmisiin tutustuminen olisi sen kamalan tuskan ja vaivan arvoista (vaikka ei se kyllä aina ole), mutta kunhan vain totean, että tuollaisilla "rohkaise mielesi niin kaikki muuttuu" -kommenteilla voi heittää sorsalintua....
mun ystävä oli zoomaillut mua vuositolkulla ja sit uskoltautui soittamaan ja pyytämään ulos . mikäpä siinä . tykkäsin- mutta ei me sitten enää tykätä.mutta se on eri juttu . tulipahan katsottua toinen . niin että tee aloite ja sitä rataa ? et sitten mietiskele ja pääset eteenpäin .
Laita kultainen sormus peukaloon ja katso sanooko hän mitään..hetero ei tätä edes tajua, voi pitää muuten vain sormessa...ja sitten..
sori tähän loppui järkevät vinkit.
oon lukenut tätä palstaa ja ajttelen NYT että eihän lesbojen ihmissuhteet yhtään eroa hetskuista. Jotain sormusjuttuja ja tatskoja ei oikeestaan kannata funtsia.Kyllä se rakkaus sieltä tulee jos on tullakseen?
joo mutta heteroilla ei ole sellasta merkkiä kun sormus peukalossa että on hetero, ja minä ainakin katson käsiin ensin ja se on aika varma merkki jos nainen sattuu vielä olemaan sen oloinen..
minulla on niin monesti käynyt niin että ihastun heteroon ja olen sittemmin alkanut kiinnittämään tälläisiin yksityiskohtiin huomiota lisäksi tietenkin käytös ja tälläiset katseet yms..
Minulla on sellainen tilanne että olen jotenkin omalla typeryydelläni onnistunut "torjumaan" kaikki ihastukseni lähestymisyritykset ja se harmittaa. Ne kriittiset tilanteet on menneet ikäänkuin ohi, puheenaiheet joiden yhteydessä olisi vaan voinut olla rohkea ja johdatella jutun siihen suuntaan että missä nähtäisiin ja mitä tehtäisiin yhdessä. Olen pelännyt jotain en edes tiedä mitä, tai ajatellut liikaa että voiko olla mahdollista että pääsen todella lähelle tuota ihanaa ihmistä ja samalla mielessäni miettinyt että entä jos se ei haluukaan muuta kuin kaveruutta tai ei sitäkään.
Tärkeintä on että tajusin virheeni ja toivottavasti ajoissa. Ei kukaan jaksa loputtomiin odottaa vastakaiun merkkejä, niitä aionkin hänelle nyt antaa mahdollisimman paljon. Huomasin kerran olevani hänestä mustasukkainen ja silloin vasta ymmärsin miten voimakkaasti tunnen häntä kohtaan.
Millä tavalla ihastuksesi osoitti kiinnostuksen merkkejä? Tsemppiä ja rohkeutta :)
Puheillaan ja eleillään. Monikin keskustelu olisi ollut helposti johdettavissa siihen haluttuun suuntaan, hän on "heittänyt pallon" minulle monta kertaa enkä silti ole osannut käyttää tilaisuutta. Seuraavan tilaisuuden aion käyttää, tulen niin iloiseksi ja elämään tyytyväiseksi aina hänet nähdessäni että on pakko. Vilauskin hänestä ja tuntuu ettei millään muulla ole väliä ja energiaa riittää pitkäksi aikaa. Sen sijaan jos menee montakin päivää ettei nähdä niin huomaan aina ikävöiväni häntä paljon ja hän pyörii ajatuksissani ainakin tuhat kertaa päivän aikana. Kiitos, tsemppiä myös itsellesi :)
Mä oon myös kanssa niin ihastunut uuteen tapaamaani ihmiseen, enkä tiedä miten voisin tehdä enemmän tuttavuutta, pyydänkö kahville vai mitä, jotain tässä kuitenkin on tehtävä tunne on niin suuri!
apuaa. alotusviesti kuvaa just myös mun tilannetta täl hetkel. :I