Remmirähjä

Kyllä, toinen koirista on nyt reilu 4 vuotias ja asuu entisen mieheni kanssa muualla.

Koira tuli minulle heti luovutusikäsenä, ja on tavannut muita koiria ihan pennusta lähtien. Vietiin puistoon ja nähtiin muita koiria lenkeillä ja ei ollut mitään ongelmaa, nykyäänkään ei ole puistossa mitään ongelmia leikkii nätisti muiden kanssa.

"Pallit pois, loppuu se rähjäyskin. "..mihin tälläinen perustuu?

canis.familiaris kirjoitti:

"Pallit pois, loppuu se rähjäyskin. "..mihin tälläinen perustuu?

useimpien koirien rähjäys on hormonaalista, varsinkin urosten. Vähänkin kovemmilla uroksilla nämä hormonit saavat aikaan juuri tätä toisille koirille räjähtelyä - ne sanovat että nyt v*ttu s*atana pysyt kaukana mun laumasta! Dobberille tämä on vielä rodunomaista. Jos lenkittäjä on vähänkin turhaantunut, epävarma, epätoivoinen tms. NAISihminen, niin tämä vielä tehostaa remmirähjäystä.
mutta, aloittajalle ihan ensimmäisenä vinkkinä että selvitä mistä koiran remmirähjäys johtuu. onko se sitä että koira on pelokas, ylisuojelevainen, aggressiivinen, vai heijastaako se vain remmin toista päätä? ja kuten jo sanottua, se voi olla täysin hormonaalista - varsinkin jos se on uros, eikä pääse astumaan kahta kertaa vuodessa, saattaa jännitteet olla aika korkeat (miehet varmaan ymmärtävät mistä puhun...). tässä tapauksessa ehdotan ihan ensisijaisesti kastrointia, tai jos et halua koiraasi kastroida (jonka ymmärrän täysin, en itsekään ole kovin halukas kastroimaan omia eläimiäni) niin suosittelen lämpimästi implanttia.
Kun hormonaaliset vaikutteet ovat poissuljetut, niin kiinnittäisin huomiota siihen, mitä pantaa ja hihnaa käytät. kuristuspanta tekee käyttäytymiselle vain hallaa, usko pois - kun koirasi näkee toisen koiran ja alkaa vetämään, panta kiristyy ja satuttaa koiraa. tällöin koira yhdistää kivun toiseen koiraan. valjaat taas tukevat koiraa ja "auttavat" vetämisessä, eli koiran itsetunto kohenee niissä = herkempi remmirähjääminen. flexi ei taas koskaan ole löysä, ja luo ikuisen jännitteen. suosittelisin kuonopantaa, jotta saat koiraan täyden kontrollin. kun sinulla on koiraan parempi kontrolli, oma itsetuntosi kasvaa.
mutta ennen kaikkea, tutustu netin tai kirjaston kautta koirien käyttäytymiseen, sitten tutustu koiran johtamiseen ja sitten naksutinkoulutukseen. eiköhän sillä tuloksia saa aikaan. äläkä ota mitään paineita lenkillä - jos se rähjää, niin se rähjää. asiaa ei auta se että turhaudut tai suutut, silloin koira ei ainakaan kuuntele sinua. ennen kuin tiedät mitä pitää tehdä, ota lenkeillä ihan iisisti, lenkkeile paljon alueilla jossa on paljon toisia koiria ja tee koirallesi siedätyshoitoa. aloita vaikka muutamien kymmenien metrien päästä vilkkaasta koirapuistosta, ja aina kun koirasi katsoo jonnekin muualle (mieluiten sinuun) eikä toisiin koiriin, palkitse se. siirry pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, mutta muista palkita koira aina, kun se katsoo pois päin toisista koirista. tällöin se oppii että ei niihin tarvitse kiinnittää mitään huomiota, ja namiakin saa. äläkä kiirehdi turhaan, tämä vie aikaa viikkoja, ellei kuukausia. ja ota tämä haasteena, älä lannistu vaikka välillä tuntuu toivottomalta ;)

hormonaalista kirjoitti:

useimpien koirien rähjäys on hormonaalista, varsinkin urosten. Vähänkin kovemmilla uroksilla nämä hormonit saavat aikaan juuri tätä toisille koirille räjähtelyä - ne sanovat että nyt v*ttu s*atana pysyt kaukana mun laumasta! Dobberille tämä on vielä rodunomaista. Jos lenkittäjä on vähänkin turhaantunut, epävarma, epätoivoinen tms. NAISihminen, niin tämä vielä tehostaa remmirähjäystä.
mutta, aloittajalle ihan ensimmäisenä vinkkinä että selvitä mistä koiran remmirähjäys johtuu. onko se sitä että koira on pelokas, ylisuojelevainen, aggressiivinen, vai heijastaako se vain remmin toista päätä? ja kuten jo sanottua, se voi olla täysin hormonaalista - varsinkin jos se on uros, eikä pääse astumaan kahta kertaa vuodessa, saattaa jännitteet olla aika korkeat (miehet varmaan ymmärtävät mistä puhun...). tässä tapauksessa ehdotan ihan ensisijaisesti kastrointia, tai jos et halua koiraasi kastroida (jonka ymmärrän täysin, en itsekään ole kovin halukas kastroimaan omia eläimiäni) niin suosittelen lämpimästi implanttia.
Kun hormonaaliset vaikutteet ovat poissuljetut, niin kiinnittäisin huomiota siihen, mitä pantaa ja hihnaa käytät. kuristuspanta tekee käyttäytymiselle vain hallaa, usko pois - kun koirasi näkee toisen koiran ja alkaa vetämään, panta kiristyy ja satuttaa koiraa. tällöin koira yhdistää kivun toiseen koiraan. valjaat taas tukevat koiraa ja "auttavat" vetämisessä, eli koiran itsetunto kohenee niissä = herkempi remmirähjääminen. flexi ei taas koskaan ole löysä, ja luo ikuisen jännitteen. suosittelisin kuonopantaa, jotta saat koiraan täyden kontrollin. kun sinulla on koiraan parempi kontrolli, oma itsetuntosi kasvaa.
mutta ennen kaikkea, tutustu netin tai kirjaston kautta koirien käyttäytymiseen, sitten tutustu koiran johtamiseen ja sitten naksutinkoulutukseen. eiköhän sillä tuloksia saa aikaan. äläkä ota mitään paineita lenkillä - jos se rähjää, niin se rähjää. asiaa ei auta se että turhaudut tai suutut, silloin koira ei ainakaan kuuntele sinua. ennen kuin tiedät mitä pitää tehdä, ota lenkeillä ihan iisisti, lenkkeile paljon alueilla jossa on paljon toisia koiria ja tee koirallesi siedätyshoitoa. aloita vaikka muutamien kymmenien metrien päästä vilkkaasta koirapuistosta, ja aina kun koirasi katsoo jonnekin muualle (mieluiten sinuun) eikä toisiin koiriin, palkitse se. siirry pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, mutta muista palkita koira aina, kun se katsoo pois päin toisista koirista. tällöin se oppii että ei niihin tarvitse kiinnittää mitään huomiota, ja namiakin saa. äläkä kiirehdi turhaan, tämä vie aikaa viikkoja, ellei kuukausia. ja ota tämä haasteena, älä lannistu vaikka välillä tuntuu toivottomalta ;)

Lue lisää

Ihan huumorilla : luin jostain jonkun tutkimuksen (pitää etsiä joku kerta jos muistan), että koirat rähjäävät remmissä useammin silloin kun siellä hihnan päässä on mies ;)

hormonaalista kirjoitti:

useimpien koirien rähjäys on hormonaalista, varsinkin urosten. Vähänkin kovemmilla uroksilla nämä hormonit saavat aikaan juuri tätä toisille koirille räjähtelyä - ne sanovat että nyt v*ttu s*atana pysyt kaukana mun laumasta! Dobberille tämä on vielä rodunomaista. Jos lenkittäjä on vähänkin turhaantunut, epävarma, epätoivoinen tms. NAISihminen, niin tämä vielä tehostaa remmirähjäystä.
mutta, aloittajalle ihan ensimmäisenä vinkkinä että selvitä mistä koiran remmirähjäys johtuu. onko se sitä että koira on pelokas, ylisuojelevainen, aggressiivinen, vai heijastaako se vain remmin toista päätä? ja kuten jo sanottua, se voi olla täysin hormonaalista - varsinkin jos se on uros, eikä pääse astumaan kahta kertaa vuodessa, saattaa jännitteet olla aika korkeat (miehet varmaan ymmärtävät mistä puhun...). tässä tapauksessa ehdotan ihan ensisijaisesti kastrointia, tai jos et halua koiraasi kastroida (jonka ymmärrän täysin, en itsekään ole kovin halukas kastroimaan omia eläimiäni) niin suosittelen lämpimästi implanttia.
Kun hormonaaliset vaikutteet ovat poissuljetut, niin kiinnittäisin huomiota siihen, mitä pantaa ja hihnaa käytät. kuristuspanta tekee käyttäytymiselle vain hallaa, usko pois - kun koirasi näkee toisen koiran ja alkaa vetämään, panta kiristyy ja satuttaa koiraa. tällöin koira yhdistää kivun toiseen koiraan. valjaat taas tukevat koiraa ja "auttavat" vetämisessä, eli koiran itsetunto kohenee niissä = herkempi remmirähjääminen. flexi ei taas koskaan ole löysä, ja luo ikuisen jännitteen. suosittelisin kuonopantaa, jotta saat koiraan täyden kontrollin. kun sinulla on koiraan parempi kontrolli, oma itsetuntosi kasvaa.
mutta ennen kaikkea, tutustu netin tai kirjaston kautta koirien käyttäytymiseen, sitten tutustu koiran johtamiseen ja sitten naksutinkoulutukseen. eiköhän sillä tuloksia saa aikaan. äläkä ota mitään paineita lenkillä - jos se rähjää, niin se rähjää. asiaa ei auta se että turhaudut tai suutut, silloin koira ei ainakaan kuuntele sinua. ennen kuin tiedät mitä pitää tehdä, ota lenkeillä ihan iisisti, lenkkeile paljon alueilla jossa on paljon toisia koiria ja tee koirallesi siedätyshoitoa. aloita vaikka muutamien kymmenien metrien päästä vilkkaasta koirapuistosta, ja aina kun koirasi katsoo jonnekin muualle (mieluiten sinuun) eikä toisiin koiriin, palkitse se. siirry pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, mutta muista palkita koira aina, kun se katsoo pois päin toisista koirista. tällöin se oppii että ei niihin tarvitse kiinnittää mitään huomiota, ja namiakin saa. äläkä kiirehdi turhaan, tämä vie aikaa viikkoja, ellei kuukausia. ja ota tämä haasteena, älä lannistu vaikka välillä tuntuu toivottomalta ;)

Lue lisää

"useimpien koirien rähjäys on hormonaalista,".......Ap.n kohdalla koiralla on selkeä tarve reagoida ja käyttäytyä, kuten nyt tekee...Johtuuko se hormooneista? Tuskin. Auttaako siihen laikkaus? Tuskin Poistaako leikkaus jo opittua käytöstä/? Tuskin. Poistuuo tuo reagoinnin tarve? Tuskin.....Jos tuossa tilassa leikataan, on mahdollista että tilalle tulee epävarma koira. Ensin suhde koiran ja omistajan välillä kuntoon ja edetä sitten sitä kautta.

Mikä auttaa? Oma asenne ja halu poistaa tuo liiaksi jo pitkittynyt tilanne..Tilanne, jonka lähtökohta ei ole koira...vaan koiran reagointi tarve, joka viittaa omistajaansa..(poistetaan se tarve)
Toki leikatun koiran terävyys laimenee, mutta ei käytös, jos se edustaa kaavaa mitä on jo ollut....tässäkin on se: Syy ja Seuraus.

clarma kirjoitti:

Ihan huumorilla : luin jostain jonkun tutkimuksen (pitää etsiä joku kerta jos muistan), että koirat rähjäävät remmissä useammin silloin kun siellä hihnan päässä on mies ;)

Lue lisää

no joo, muotoilin asian ehkä vähän väärin. siis useammat urospuoliset koirat "omivat" talouden naisihmisiä, josta saattaa seurata tätä "omien narttujen" puolustamista. en siis puhunut siitä ettäkö koira rähjäisi herkemmin jos hihnan päässä on nainen :)

canis.familiaris kirjoitti:

"useimpien koirien rähjäys on hormonaalista,".......Ap.n kohdalla koiralla on selkeä tarve reagoida ja käyttäytyä, kuten nyt tekee...Johtuuko se hormooneista? Tuskin. Auttaako siihen laikkaus? Tuskin Poistaako leikkaus jo opittua käytöstä/? Tuskin. Poistuuo tuo reagoinnin tarve? Tuskin.....Jos tuossa tilassa leikataan, on mahdollista että tilalle tulee epävarma koira. Ensin suhde koiran ja omistajan välillä kuntoon ja edetä sitten sitä kautta.

Mikä auttaa? Oma asenne ja halu poistaa tuo liiaksi jo pitkittynyt tilanne..Tilanne, jonka lähtökohta ei ole koira...vaan koiran reagointi tarve, joka viittaa omistajaansa..(poistetaan se tarve)
Toki leikatun koiran terävyys laimenee, mutta ei käytös, jos se edustaa kaavaa mitä on jo ollut....tässäkin on se: Syy ja Seuraus.

Lue lisää

en siis väittänyt, että koiran leikkaamattomuus on ainoa syy remmirähjäämiseen. kuka tahansa meistä on hankala kun hormoonit heittelee, naiset kuukautisten aikana (useilla juuri kipuja, mielialanvaihteluita, ärtyneisyyttä jne.) ja miehillä jos ei ole päässyt pitkään aikaan "hommiin". lisäksi kun hormoonitasot ovat korkeat (niin ihmisillä kuin koirillakin) nuoressa iässä, niin tämä aiheuttaa juuri kaikkea ennalta-arvaamatonta käytöstä ja paljon mm. turhautuneisuutta. siksi minusta on hyvä ensin poissulkea hormoonit, ennen kuin lähtee itse käytökseen puuttumaan. itselläni oli hyvin dominoiva narttukoira, joka aina hullun kiilto silmissä oli tappamassa jokaisen vastaantulevan koiran. johan käytös loppu kun kohtutulehduksen myötä narttu jouduttiin steriloimaan. nykyään ei edes kiristä hihnaa kun toinen koira tulee vastaan, katsoo vain säälivästi muita koiria jotka poukkoilee hihnassa ja räksyttävät (mm. juuri yhtä tällaista dobberia). että kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että leikkaamisesta on apua, mutta se ei välttämättä ratkaise kaikkea.

hormonaalista kirjoitti:

no joo, muotoilin asian ehkä vähän väärin. siis useammat urospuoliset koirat "omivat" talouden naisihmisiä, josta saattaa seurata tätä "omien narttujen" puolustamista. en siis puhunut siitä ettäkö koira rähjäisi herkemmin jos hihnan päässä on nainen :)

Lue lisää

Meillä rähjäävät naisen ohjauksessa enemmän. Yhdessä koko porukka, mies, minä ja mäyris 4 ja lapink.10 ja kohtaamiset toisten koirien kanssa kammottavia. Alkuun isompi voi häntää heiluttaa ja haistella, sitten alkaakin raivohaukunta. Mäyris säestää.. Sen hermo on jotenkin herkkä.
Kauhulla ajattelen aikaa, jos jään yksin. Tai kun. Ne sairaudet.
Meillä oli mäyriksen kanssa se virhe, ettei viety sosiaalistumaan maalta keskustaan.
Lapink. sitten puolustaa pientä. Ja vahtii. Kaikki ilmoitetaan, äänet ja liikkuvat, jos nähdään. Vain riittävän kiinnostavat hajut vie huomion ja riehunta jää pois.

Kotona ovat ihan mukavia, vain äänet ilmoitetaan.

Yllättävän toimiva noilla remmirähjääjillä. Käytysongelmat johtuu pääsääntöisesti turhautumisesta. Ja ongelmat alkavat yleensä pari-kolme vuotiaina.

Koulutus. Koulutus =opettaminen on se ainoa kestävällä pohjalla oleva tapa hallita/ohjata koiran käytöstä...Sama homma voi toimia kummallakin sukuouolella.

Samaa mieltä canisin kanssa. Pallien poisto ei auta, koska räyhäämisessä tuskin on mitään seksuaalista toimintaa,johon siis pallien poisto yleensä auttaa. Vanhemman koiran kanssa ei ole tuntenut tarvetta räyhätä ja opittuaan tavan palkkautuu jokaisesta räyhäämisestä. Suosittelisin ongelmakoira koulutusta.

kouluttajalle kirjoitti:

Samaa mieltä canisin kanssa. Pallien poisto ei auta, koska räyhäämisessä tuskin on mitään seksuaalista toimintaa,johon siis pallien poisto yleensä auttaa. Vanhemman koiran kanssa ei ole tuntenut tarvetta räyhätä ja opittuaan tavan palkkautuu jokaisesta räyhäämisestä. Suosittelisin ongelmakoira koulutusta.

Lue lisää

Ei pallien poisto ole vain seksuaalis peräisten ongelmien ratkaisuun, vaan kaikkeen käytökseen, jota testosteroni säätelee.

Itse kannatan mieluummin kyllä koiran koulutusta, en silpomista.

Oman kodinvaihtaja remmiräyhä dobermannini räyhäys loppui pevi kouluttajalle. Tänä päivänä ohitellaan ilman numeroita ja harrastetaan ryhmissä agia,tokoa ja mejäilyä.

koulutukseen kirjoitti:

Oman kodinvaihtaja remmiräyhä dobermannini räyhäys loppui pevi kouluttajalle. Tänä päivänä ohitellaan ilman numeroita ja harrastetaan ryhmissä agia,tokoa ja mejäilyä.

Viitaten edelliseen, tarkoitus ei ole mainostaa, mutta todella tiedän kuinka turhauttavaa ja jopa pelottavaa on se 40 kg riehuvaa massaa siellä hihnan päässä. Asumme myös sellaisella alueella, että vältteleminen ei vain onnistu..

koulutukseen kirjoitti:

Viitaten edelliseen, tarkoitus ei ole mainostaa, mutta todella tiedän kuinka turhauttavaa ja jopa pelottavaa on se 40 kg riehuvaa massaa siellä hihnan päässä. Asumme myös sellaisella alueella, että vältteleminen ei vain onnistu..

Lue lisää

Sinne sitten...pääasia, että asia ei enään pitkity.

Tämä on ihan totta, mutta ongelmahan onkin siinä, että suurin työsarka on aina itse ohjaajissa. Joskus kun tein sitä hommaa enemmänkin, autoin ihmisiä koiran kouluttamisessa, turhauduin välillä huomattavastikin juuri siitä.

Joku remmirähjäys tms saattoi olla yhdellä harjoituksella jo ohi, että siitä vain hiomaan lopputulosta, mutta ohjaajan saaminen rauhalliseksi, varmaksi tai edes millään tavalla luotettavan oloiseksi oli välillä suorastaan mahdotonta.

Itse huomaan nykyisen pennun kanssa tuon joka kerta jos vähänkin menen epävarmaksi, esim jossain tilanteessa jossa joudutaan ahtaaseen paikkaan jonkun vieraan koiran kanssa yllättäen. Jos en pysy coolina ja anna niitä käskyjä yhtä rauhallisesti ja elehdi niin, joudun työstämään asiaa sata kertaa enemmän. Jos taas vilkaisen ylimalkaisesti, totean että ei me tuonne mennä, istu siihen ...kaikki sujuu kuten muutenkin.

Saman huomaa luoksetuloissa jne. Se paniikkimainen "tänne!tänne!" kun jotain yllättävää tulee, tekee koirastakin epäluuloisen että hei, mitä tässä nyt on. Jos taas kylmänviileästi kutsuu...homma toimii.

Muistan kun olin ekan oman kanssa ensimmäisissä isoissa kisoissa joukkueessa. Sitä ennen tottistulokset lähes täysin pistein. Olin ihan hermona ; äänensävyt, eleet ja kaikki muuttui. Lopputuloksena se, että koira kirmaili ja pelleili ympäri kenttää ja meikä huutaa hermona sitä luokseen, ehkä jonkun vartin....ja keskityin vain siihen paniikkiin ja siihen kuinka noloa se nyt oli. Ei...ei niin.
Oppia ikä kaikki ;D

clarma kirjoitti:

Tämä on ihan totta, mutta ongelmahan onkin siinä, että suurin työsarka on aina itse ohjaajissa. Joskus kun tein sitä hommaa enemmänkin, autoin ihmisiä koiran kouluttamisessa, turhauduin välillä huomattavastikin juuri siitä.

Joku remmirähjäys tms saattoi olla yhdellä harjoituksella jo ohi, että siitä vain hiomaan lopputulosta, mutta ohjaajan saaminen rauhalliseksi, varmaksi tai edes millään tavalla luotettavan oloiseksi oli välillä suorastaan mahdotonta.

Itse huomaan nykyisen pennun kanssa tuon joka kerta jos vähänkin menen epävarmaksi, esim jossain tilanteessa jossa joudutaan ahtaaseen paikkaan jonkun vieraan koiran kanssa yllättäen. Jos en pysy coolina ja anna niitä käskyjä yhtä rauhallisesti ja elehdi niin, joudun työstämään asiaa sata kertaa enemmän. Jos taas vilkaisen ylimalkaisesti, totean että ei me tuonne mennä, istu siihen ...kaikki sujuu kuten muutenkin.

Saman huomaa luoksetuloissa jne. Se paniikkimainen "tänne!tänne!" kun jotain yllättävää tulee, tekee koirastakin epäluuloisen että hei, mitä tässä nyt on. Jos taas kylmänviileästi kutsuu...homma toimii.

Muistan kun olin ekan oman kanssa ensimmäisissä isoissa kisoissa joukkueessa. Sitä ennen tottistulokset lähes täysin pistein. Olin ihan hermona ; äänensävyt, eleet ja kaikki muuttui. Lopputuloksena se, että koira kirmaili ja pelleili ympäri kenttää ja meikä huutaa hermona sitä luokseen, ehkä jonkun vartin....ja keskityin vain siihen paniikkiin ja siihen kuinka noloa se nyt oli. Ei...ei niin.
Oppia ikä kaikki ;D

Lue lisää

Joop, tuon olen huomannut, meillä pentu lopettaa kaiken kuuntelemisen jos itse turhaudun, ja kyllä joskus turhaudunkin (en ole yli-ihminen) kun samaa toistetaan ja toistetaan ja toistetaan. Mutta nyt on alkanut rassaamaan nuo muut ulkoiluttajat. Istuttavat koiransa ja syöttävät niitä tainnoksiin, ja meidän pitää pennun kanssa mennä heistä ohi (ja puhun nyt vanhemmista koirista, joilla pitäisi olla jo hallinnassa ohitukset), muuten jäätäisiin kaikki siihen paikoilleen eikä kukaan liikkuisi mihinkään. Eli koittaisivat edes ymmärtää, että mekin harjoitellaan ja oikeasti pentu koiraa pelottaa ens alkuun isommat koirat ja haluaisi kuitenkin tutustua.

Tulee onneksi luokse kun menen kyykkyyn kutsun nimeltä, siis siten yli-innokkaasti...

ps. sylissä nykyisin mennään noiden tainnoksiin syöttävien ohi, tosin en tiedä aikovatko lopun ikäänsä aina odotella että muut menee ohi ja he syöttävät koiriaan.

ei aina jaksa kirjoitti:

Joop, tuon olen huomannut, meillä pentu lopettaa kaiken kuuntelemisen jos itse turhaudun, ja kyllä joskus turhaudunkin (en ole yli-ihminen) kun samaa toistetaan ja toistetaan ja toistetaan. Mutta nyt on alkanut rassaamaan nuo muut ulkoiluttajat. Istuttavat koiransa ja syöttävät niitä tainnoksiin, ja meidän pitää pennun kanssa mennä heistä ohi (ja puhun nyt vanhemmista koirista, joilla pitäisi olla jo hallinnassa ohitukset), muuten jäätäisiin kaikki siihen paikoilleen eikä kukaan liikkuisi mihinkään. Eli koittaisivat edes ymmärtää, että mekin harjoitellaan ja oikeasti pentu koiraa pelottaa ens alkuun isommat koirat ja haluaisi kuitenkin tutustua.

Tulee onneksi luokse kun menen kyykkyyn kutsun nimeltä, siis siten yli-innokkaasti...

ps. sylissä nykyisin mennään noiden tainnoksiin syöttävien ohi, tosin en tiedä aikovatko lopun ikäänsä aina odotella että muut menee ohi ja he syöttävät koiriaan.

Lue lisää

Eihän meistä kukaan ole yli-ihminen. Ehkä joskus näistä asioista keskustellessa menee hommat vähän hifistelyn puolelle, ikään kuin kaikkien pitäisi pystyä olemaan ja elämään, aina ja ikuisesti, kertaakaan mokailematta jotenkin. Koeta pitää vaan hermot kurissa, vaikka turhauttaisikin niin kyllä se siitä :)

Itseäni ärsyttää monikin juttu tuolla ulkoillessa mutta olen koettanut ajatella sen niin, että siinäpä asia johon EN voi vaikuttaa. Muuten sais kulkea maila otsassa joka päivä:)

On näitä väkisin luoksepäästäviä, fleksinkäyttöohjeet hukanneita, räyhääjiä, takaapäin perään kiinni päästäviä, ojassa tai tienlaidassa seisovia ja sitten vielä tavallisia ihmisiä jotka tunkevat kätensä ja naamansa joka paikkaan ;)

Koetat sitten vaikka tällaiselle tunkeilijalle tai takaapäin koiran perään päästäville selittää, että niin...naurattaako tämä sinua sitten 40 kg myöhemmin tai kun koko koira on ihan täynnä kuraa, niin edelleenkö haluat että päästän tämän sinne riekkumaan vai tehäänkö niin, että koulutetaan nämä koirat kulkemaan toisten ohi ja tulemaan luokse vasta luvalla ?
Vastauksia ei yleensä paljoa kuulu...

Valitettavan moni koira saa liian vähän liikuntaa.
Varsinkin kun ongelmia tulee ja ohjaaja aloittaa nk välttämiskäyttäytymisen... (ulkoilu vähenee, vapaana pitäminen loppuu jne) . Meilläkin täällä näkee sellasia omistajia, jotka ulkoiluttavat koiraansa kello 4 yöllä koska se on ainoa aika kun pärjäävät edes jotenkin.
JOS kukaan ei tule vastaan.

On ihan järjetöntä lähteä kouluttamaan kovin turhautunutta koiraa "kiltiksi ja nätiksi". Perusasiat on pakko saada sitä ennen kuntoon ja tärkein niistä on riittävä liikunta/aktiviteetit.

Näkeehän sen jokainen "normaalinkin" omistava : on joku tilanne Y eikä aikaan X ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikka lenkitykseen... Noh, sen kyllä huomaa monestakin asiasta vaikka koira ei alkaisikaan räyhäämään tms.

clarma kirjoitti:

Valitettavan moni koira saa liian vähän liikuntaa.
Varsinkin kun ongelmia tulee ja ohjaaja aloittaa nk välttämiskäyttäytymisen... (ulkoilu vähenee, vapaana pitäminen loppuu jne) . Meilläkin täällä näkee sellasia omistajia, jotka ulkoiluttavat koiraansa kello 4 yöllä koska se on ainoa aika kun pärjäävät edes jotenkin.
JOS kukaan ei tule vastaan.

On ihan järjetöntä lähteä kouluttamaan kovin turhautunutta koiraa "kiltiksi ja nätiksi". Perusasiat on pakko saada sitä ennen kuntoon ja tärkein niistä on riittävä liikunta/aktiviteetit.

Näkeehän sen jokainen "normaalinkin" omistava : on joku tilanne Y eikä aikaan X ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikka lenkitykseen... Noh, sen kyllä huomaa monestakin asiasta vaikka koira ei alkaisikaan räyhäämään tms.

Lue lisää

Ei nuo asiat liikunnasta pelkästään parane, vaikka toki sekin on tärkeä asia.

Kuinka kauan leikkauksesta on?

c.f kirjoitti:

Kuinka kauan leikkauksesta on?

Noin kaksi kuukautta. Onko siis toivoa vielä, että tilanne rauhoittuu? :)

tuttu tunne kirjoitti:

Noin kaksi kuukautta. Onko siis toivoa vielä, että tilanne rauhoittuu? :)

Hormoonitoiminnan tasoittuminen kastraation jälkeen kestää,pari viikkoa ei viellä mitään tee.Puolesta vuodesta vuoteen,niin vaikutus näkyy.Omani oli myös leikkauksen jälkeen vähän poissatolaltaan.Odottele siis rauhassa,treenaile silti koiraa niin paljon kun mahdollista.Kyllä se siitä rauhoittuu,usko pois :)

Hyvin kirjoitettu. Periaatteessa juuri tästä on kyse.