Mielenkiintoisin tulos kuitenkin saatiin, kun henkilöitä haastateltiin heidän oikeista lapsuusmuistoistaan ennen kouluikää.
Tutkijat hämmästyivät, miten vähän muistikuvia ihmisillä oli tästä elämänvaiheesta, ja jotkut heistä eivät muistaneet mitään. Yleisesti ottaen haastatellut siis muistivat edellisen elämänsä paremmin kuin oman todellisen lapsuutensa.
Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The Journal of Nervous and Mental Disease. Tiivistelmä lyötyy täältä.
Tutkijat hämmästyivät, miten vähän muistikuvia ihmisillä oli tästä elämänvaiheesta, ja jotkut heistä eivät muistaneet mitään. Yleisesti ottaen haastatellut siis muistivat edellisen elämänsä paremmin kuin oman todellisen lapsuutensa.
Tutkimuksen julkaisi tiedelehti The Journal of Nervous and Mental Disease. Tiivistelmä lyötyy täältä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulle alkaa muistot kirkastumaan, muistan selvästi lapsuuskotimme rakennusvaiheita, olin 2,5 vuotias kun muutimme sinne asumaan.
Minäkin jotain muistan, vaan ei ole keinoa selvittää onko ne totta vai harhaa.
Edellisiä "eläimiä" en muista, mutta muistan asioita ennen koulua, esim. öljylampun, ja akkuradion...ja sinisen, emalisen maitopeelarin :)
Mikä on maitopeelari?
Arvaan, että sama kuin meillä oli maitopääläri.
3-vuotiaana muutettiin uuteen asuinpaikkaan. Siellä vanhassa oli pieni ja musta Philips -merkkinen radio josta rutinan ja rätinän läpi kuului vähän muutakin ohjelmaa. Se radio tunnettiin lempinimellä Pikku-Matti.
Leikin minä pöydän ääressä vanhalla ruutisarvellakin. Valehtelivat minulle leikillään, että se oli Yrjön ruutisarvi kun Yrjö oli ollut sodassa.
Ja hella oli verhoiltu pellillä.
Sitten menee jo ulalle varmaan kun muistelen ryömineeni kesällä pihalla ja totesinpahan vain, että täälläpä ei puohi (= aitta eri murteella) olekaan tolppien varassa kuten minun mielestäni olisi pitänyt olla. Vaan kun en osannut vielä kävellä enkä puhua... Joten olin silloin noin puolivuotias. Sitä vanhemmat muistikuvat saattaa mennä jo niin paljon ulalle, että antaapa olla, vaikka mistä sitä tietää...
Kyllä ne aiemmat lapsuudenkin asiat muistuvat mieleen, kunhan vuosia tulee tarpeeksi.
Minä muistan monta asiaa lapsuudesta kun olen ollut alle kolmivuotas.
En ala niitä tässä kertomaan mutta yhden voin kirjoittaa.
Asuimme mökissä aivan tien vieressä. Eräänä sunnuntaina kun kirkkoväki tuli hevosineen kirkosta, pistimme me kolme vekaraa hiekalla täytetyn ruskean pussin keskelle tietä ja itse piilouduimme lähellä olevaan metsikköön katsomaan.
Ja , katsos vaan, eka tulija nousi rattaistaan pussin käsiinsä ottaen ja samalla pois heittäen, kiroillen "saamarin mökin kakarat"
Kiireesti nousi kärryihinsä ja tempasi valjaat käsiinsä jatkuvasti kiroillen.
Ajatteli vissiin että hän oli jo puhdistanut suunsa ja syntinsä kirkkoreissullaan
Muuten , vuosi oli joskus 1932-33.