Kuinkahan pitäisi toimia, että toimisin oikeasti oikein? Eli, erosimme n. 4 vuotta sitten. 1 yhteinen lapsi joka jäi kirjoille isälleen syystä, että minun oli pakko muuttaa pois kaiken ahdingon keskeltä. (miehen pettämiset, valehtelu, uhkailu, välinpitämättömyys, raivokohtaukset jne.) Lapsen koulu ja ystäväpiiri olivat lähellä, enkä voinut millään viedä lasta pois isältään, kun he olivat kuitenkin niin rakkaita toisilleen. Meidän vanhempien välienhän ei pitäisi vaikuttaa lapseen ja hänen tulevaisuuteensa, eihän? Isä ja lapsi asuvat edelleen samaisessa kodissa jonka olimme yhdessä perustaneet. Lapsi, nyt jo teini, asustaa vuoro viikoin kummankin luona. Itselleni on ollut tähän saakka tärkeää vain ja ainoastaan lapsen hyvinvointi.
Nyt kuitenkin on niin, että isillä on suhde naiseen jolla on pieniä lapsia. Oma lapseni on kärsinyt tästä, ja kertonutkin sen, mutta kun en vain voi tai edes halua puuttua asiaan. Eli kysynkin nyt teiltä viisaammilta kuinka saisin lapseni itselleni kirjoille tai vaikka muutettua tapaamisia niin, että hän olisi viikko/viikko järjestelmän sijaan vaikka kuukausi/kuukausi. Tiedän toki, että lastenvalvojan luona nämä selvitetään, mutta kun lapsen isä ei sinne tule.
Nyt kuitenkin on niin, että isillä on suhde naiseen jolla on pieniä lapsia. Oma lapseni on kärsinyt tästä, ja kertonutkin sen, mutta kun en vain voi tai edes halua puuttua asiaan. Eli kysynkin nyt teiltä viisaammilta kuinka saisin lapseni itselleni kirjoille tai vaikka muutettua tapaamisia niin, että hän olisi viikko/viikko järjestelmän sijaan vaikka kuukausi/kuukausi. Tiedän toki, että lastenvalvojan luona nämä selvitetään, mutta kun lapsen isä ei sinne tule.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos lapsi on teini 12 v hän voi itse vaatia muuttoa sun luo. Kyllä lapsi voi päättää missä haluaa asua.
Tuota..millä tavoin lapsi kärsii näistä ns. "pikkusisarista"?
Mietinpä vain, kun oma tyttäreni (juu ihan oma) meinasi, että muuttaa niiksi viikoiksi pois, kun hänen sisarensa (ja minun lapseni) tulevat viikoksi luokseni, kun "Ei jaksa sitä meteliä ja hulabaloota." Eipä siinä auttanut muu, kuin sanoa, että tervemenoa vaan ;) mutta eipä tuo koskaan mihinkään lähtenyt.
Nyt ex-mieheni on muuttamassa yhteen yksinhuoltaja äidin kanssa ja ihan varmasti siellä tulee ongelmia jos jonkin laista, sillä niitä tulee aina :) mutta asumisjärjestylyitä ei aleta "alkukankeuden" aikana muuttelemaan, eli n. 1-2-v akana. Tosin sen jälkeen jos on ihan mahdotonta, niin ihan varmasti ex-miehen kanssa mietitään, mikä olisi parasta jatkon kannalta.
Turbulenssia sis ainakin meillä varmasti on tiedossa, varsinkin jos tapaamiset muuttu,( mitä epäilen, sillä lapset eivät välttämättä kykene viikko-viikkoon jos koulu on eri kunnassa...eli olen valmistellut itseni henkisesti viikonloppu äidiksi) ja mieltä taatusti osoitetaan molemmissa kodeissa.