Mitäs sitten kun testamenttia ei noudatetakaan?

Tapaus, jota jouduin seuraamaan sivusta;

Vainaja (eronnut, ei puolisoa) oli tehnyt testamentin, jossa määrännyt lapsilleen omaisuutta (n. 3/4 koko potista) ja loput 1/4 perintökaaren ulkopuolisille sukulaisille jotka muuten eivät olisi perineet.
Testamentissa luki, että testamentin toimeenpanon ehtona on, että hautajaiset toteutetaan liitteenä olleen hautaussunnitelman mukaan. Siinä oli määrätty tietty hautaustoimisto, tietty arkku, muistotilaisuus ja mihin tuhka haudataan. Vielä luki, että jos näitä toiveita ei toteuteta,
lapset saavat vain lakiosansa. Testamentin toimeenpanijaa ei ollut määrätty.
No, hautausta ei tehty näiden toiveiden mukaan. Pidettiin eri paikkakunnalla kokonaan ja eri hautaustoimisto hoisi. Tämä vainajan valitsema hautaustoimisto ei varmaan koskaan
saanut tietääkään että ko. pappa oli kuollut. En tiedä kuinka juridisesti pätevä tuollainen ennakkosopimus on. Omaiset olivat erittäin tietoisia testamentista ja hautaussuunnitelmasta heti kuoleman jälkeen.
Eli testamentin toimeenpanon ehdot eivät täyttyneet, mutta silti pesää ollaan jakamassa tuon 3/4 ja 1/4 mukaan, vaikka lakiosien jälkeen (1/2, eikö?), olisi loput menneet näille muille sukulaisille kuten testamentissa luki jos toiveita ei toteuteta.

Kenellä tällaisessa tilanteessa olisi vastuu valvoa että
vainajan tahto toteutuu? Perunkirjoittajalla? Tuskin
verottajalla ainakaan. Sivullisella, minulla? Olen erään
perillisen puoliso. Olisiko minun pitänyt "nostaa joku juttu" aiheesta, kun kukaan muu ei siitä tunnu välittävän?
Niin, ja siis
10926
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Vastuu oli testamentin tekijällä itsellään, eli testamentti oli huonosti laadittu. Perunkirjoittajan tehtävä on toimittaa perunkirjoitus ja verottajan tehtävä on verottaa eli tietenkään nämä tahot eivät vastaa testaattorin tahdon toteutumisesta. Olisi pitänyt määrätä testamentin toimeenpanija. Testamentteihin voi toki kirjoitella kaikenlaisia toivomuksia, mutta toivomuksiksi ne voivat jäädäkin, jollei ole mietitty kunnolla toteutusta. Kurjaa sinänsä, että testaattorin tahto jäi nyt toteutumatta.

Äänestä

Toinen tapaus on sellainen, että testamentissa luki, että yhdelle perilliselle on maksettava määrätty summa erään asian takia(tärkeä), se menisi perikunnan varoista. Kaikki hyväksyivät sen ja allekirjoittivat mutta myöhemmin yksi kieltäytyi toteuttamasta sitä, kiristi toisia ja pidätteli omaisuudenjakoa, ellei jako tapahtuisi juuri hänen ehdoillaan. Toiset antoivat periksi ja kiristajä sai tahtonsa läpi ja ylimääräistä rahaa koska toinen alistui maksamaan hänen osuutensa. Kyseessä hyvin merkitttävä summa, 5 numeroinen!

On törkeätä miten vainajien viimeistä tahtoa väheksytään ja miten ihmiset uskaltavat rikkoa lakia häikäilemättömästi.

Äänestä
  • >>Vastuu oli testamentin tekijällä itsellään, eli testamentti oli huonosti laadittu.//Olisi pitänyt määrätä testamentin toimeenpanija.

    Äänestä

  • old_profile_45359 kirjoitti:

    >>Vastuu oli testamentin tekijällä itsellään, eli testamentti oli huonosti laadittu.//Olisi pitänyt määrätä testamentin toimeenpanija.

    Kysymyksessä oleellisinta oli ehkä kuitenkin vainajan tahdon kunnioittaminen ja sen toteuttaminen.

    Jos testamentissa olisi määrätty toimeenpanija, joka olisi ottanut pesän omaisuuden haltuunsa ja toimeenpannut testamentin tiettyjen määräysten mukaisesti, olisi tilanne ollut aivan erilainen kuin osakkaiden yhteishallinnossa. Henkilö olisi lisäksi voinut tehdä ns. hautaustestamentin, jolla hän olisi määrännyt hautajaisten tarkemmasta toimittamisesta. Jos testamentin toimeenpanijana olisi ollut esimerkiksi alkuperäinen kirjoittaja tai muu testaattorin läheinen henkilö, hän olisi varmasti saanut tiedon kuolemasta hyvissä ajoin ja pystynyt hoitamaan asian testaattorin tahdon mukaisesti. Hautausjärjestelyistä olisi hautaustestamentissa voitu määrät huolehtimaan nimenomaan toimeenpanija.

    Jos perillisille olisi määrätty omaisuutta vain legaatteina, eivät he olisi olleet enää kuolinpesän osakkaita sen jälkeen kun testamentti olisi tullut lainvoimaiseksi. Näin he eivät olisi myöskään voineet sopia perinnönjaosta.

    Keinoja tahtonsa toteutumisen varmistamiseen on monia ja hyvällä testamentin laatimistekniikalla pystytään melkoisiin "pakkokeinoihin".

    Äänestä

  • -LW kirjoitti:

    Kysymyksessä oleellisinta oli ehkä kuitenkin vainajan tahdon kunnioittaminen ja sen toteuttaminen.

    Jos testamentissa olisi määrätty toimeenpanija, joka olisi ottanut pesän omaisuuden haltuunsa ja toimeenpannut testamentin tiettyjen määräysten mukaisesti, olisi tilanne ollut aivan erilainen kuin osakkaiden yhteishallinnossa. Henkilö olisi lisäksi voinut tehdä ns. hautaustestamentin, jolla hän olisi määrännyt hautajaisten tarkemmasta toimittamisesta. Jos testamentin toimeenpanijana olisi ollut esimerkiksi alkuperäinen kirjoittaja tai muu testaattorin läheinen henkilö, hän olisi varmasti saanut tiedon kuolemasta hyvissä ajoin ja pystynyt hoitamaan asian testaattorin tahdon mukaisesti. Hautausjärjestelyistä olisi hautaustestamentissa voitu määrät huolehtimaan nimenomaan toimeenpanija.

    Jos perillisille olisi määrätty omaisuutta vain legaatteina, eivät he olisi olleet enää kuolinpesän osakkaita sen jälkeen kun testamentti olisi tullut lainvoimaiseksi. Näin he eivät olisi myöskään voineet sopia perinnönjaosta.

    Keinoja tahtonsa toteutumisen varmistamiseen on monia ja hyvällä testamentin laatimistekniikalla pystytään melkoisiin "pakkokeinoihin".

    Terveiset taas konsertista!

    Kuten totesin, "hautaustoimilain mukaan, jos vainaja oli eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautajaisjärjestelyistä, tällä on valtuus noista asioista huolehtia". Tuon henkilön ei tarvitse olla testamentin toimeenpanija, mutta hänen tulee olla testaattorin luotettu, joka myös varmasti saa tiedon testaattorin kuolemasta, jotta hän voi toimeen ryhtyä. Toivomuksen luonnollisesti tulee olla kirjallinen ("hautaustestamentti", jota eivät kuitenkaan testamentin muotovaatimukset koske), jotta henkilö voi siihen valtuutuksensa perustaa.

    >>Keinoja tahtonsa toteutumisen varmistamiseen on monia ja hyvällä testamentin laatimistekniikalla pystytään melkoisiin "pakkokeinoihin".

    Äänestä

  • old_profile_45359 kirjoitti:

    Terveiset taas konsertista!

    Kuten totesin, "hautaustoimilain mukaan, jos vainaja oli eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautajaisjärjestelyistä, tällä on valtuus noista asioista huolehtia". Tuon henkilön ei tarvitse olla testamentin toimeenpanija, mutta hänen tulee olla testaattorin luotettu, joka myös varmasti saa tiedon testaattorin kuolemasta, jotta hän voi toimeen ryhtyä. Toivomuksen luonnollisesti tulee olla kirjallinen ("hautaustestamentti", jota eivät kuitenkaan testamentin muotovaatimukset koske), jotta henkilö voi siihen valtuutuksensa perustaa.

    >>Keinoja tahtonsa toteutumisen varmistamiseen on monia ja hyvällä testamentin laatimistekniikalla pystytään melkoisiin "pakkokeinoihin".

    Hautaustestamentti ei sido perilisiä eli pelkästään se ei olisi riittänyt.

    Äänestä

  • Haudankaivaja kirjoitti:

    Hautaustestamentti ei sido perilisiä eli pelkästään se ei olisi riittänyt.

    Hautaustoimilaki 23.4
    "Jos 1 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät pääse yksimielisyyteen hautaamisen tavasta, paikasta tai hautaustoimituksesta, käsitellään asia 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanteesta siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiiriin vainajan kotikunta hänen kuollessaan kuului."

    Riitatilanteessa mainituista asioista päättää käräjäoikeus. Hautaustestamentissa nimetyllä henkilöllä on kannevalta, ja todennäköistä on, että käräjäoikeus päättäisi asiasta hautaustestamentin mukaisesti. Sen tähden perillisillä tuskin riittää intoa lähteä riitelemään asiasta käräjäoikeuteen asti.

    Äänestä

Testamentti on painava asiakirja.
Testaattorin viimeinen tahto.
Palstalla kuten tässä saa lukea karmeita kertomuksia vainajan viimeisen tahdon ohittamisesta.
Testamentti on määräyskirja ja sitä on lain mukaan noudatettava.
Ajatelkaa omaa testamenttianne, wc paperiksiko ha.Oma viimeinen pyhä mietitty tahtonne, Jollei noudata alentaa vainajaa ja ylentää itsensä. Ei mitään kunnioitusta .

Äänestä
  • Tosiaan olisi ollut viisasta määrätä testamentin toimeenpanija!
    Lisäksi sitten hautaustoimistolle tiedon saaminen kuolemasta, kuinkahan se onnistuu? Pitääkö nimetä sairaalaan lähimmäksi omaiseksi hautaustoimisto? Koska eivät kai hautaustoimistot muuten saa noin vaan tietoja kuka on kuollut, elleivät satu itse huomaamaan vaikka ilmoitusta lehdessä, joka yleensä on jälkenpäin.

    Äänestä

  • Gruubu kirjoitti:

    Tosiaan olisi ollut viisasta määrätä testamentin toimeenpanija!
    Lisäksi sitten hautaustoimistolle tiedon saaminen kuolemasta, kuinkahan se onnistuu? Pitääkö nimetä sairaalaan lähimmäksi omaiseksi hautaustoimisto? Koska eivät kai hautaustoimistot muuten saa noin vaan tietoja kuka on kuollut, elleivät satu itse huomaamaan vaikka ilmoitusta lehdessä, joka yleensä on jälkenpäin.

    >>Tosiaan olisi ollut viisasta määrätä testamentin toimeenpanija!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaikkea sitä kirjoitti:

Tapaus, jota jouduin seuraamaan sivusta;

Vainaja (eronnut, ei puolisoa) oli tehnyt testamentin, jossa määrännyt lapsilleen omaisuutta (n. 3/4 koko potista) ja loput 1/4 perintökaaren ulkopuolisille sukulaisille jotka muuten eivät olisi perineet.
Testamentissa luki, että testamentin toimeenpanon ehtona on, että hautajaiset toteutetaan liitteenä olleen hautaussunnitelman mukaan. Siinä oli määrätty tietty hautaustoimisto, tietty arkku, muistotilaisuus ja mihin tuhka haudataan. Vielä luki, että jos näitä toiveita ei toteuteta,
lapset saavat vain lakiosansa. Testamentin toimeenpanijaa ei ollut määrätty.
No, hautausta ei tehty näiden toiveiden mukaan. Pidettiin eri paikkakunnalla kokonaan ja eri hautaustoimisto hoisi. Tämä vainajan valitsema hautaustoimisto ei varmaan koskaan
saanut tietääkään että ko. pappa oli kuollut. En tiedä kuinka juridisesti pätevä tuollainen ennakkosopimus on. Omaiset olivat erittäin tietoisia testamentista ja hautaussuunnitelmasta heti kuoleman jälkeen.
Eli testamentin toimeenpanon ehdot eivät täyttyneet, mutta silti pesää ollaan jakamassa tuon 3/4 ja 1/4 mukaan, vaikka lakiosien jälkeen (1/2, eikö?), olisi loput menneet näille muille sukulaisille kuten testamentissa luki jos toiveita ei toteuteta.

Kenellä tällaisessa tilanteessa olisi vastuu valvoa että
vainajan tahto toteutuu? Perunkirjoittajalla? Tuskin
verottajalla ainakaan. Sivullisella, minulla? Olen erään
perillisen puoliso. Olisiko minun pitänyt "nostaa joku juttu" aiheesta, kun kukaan muu ei siitä tunnu välittävän?
Niin, ja siis

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu