Monta vuotta olen miettinyt
pääni kaljuksi raapinut (melkein)
Milloin kuunnella sydäntä
ja koska järjen ääntä?
Mahtuvatko samaan kroppaan
kumpi on tärkeämpi sellaiseen soppaan?
Nyt voin kasvattaa tukkaani takaisin
koska pulman tämän ratkaisin.
Sydäntä vaati tämä Elämänpeli
mutta järki on sydämen isoveli.
Kun sydän heikkona horjuu
järki tunnepiikkejä torjuu
Taidankin lausua rukouksen
kesken sydämen rytminotkahduksen,
järki, muruseni… älä jätä minua
sydämeni tarvitsee sinua.
pääni kaljuksi raapinut (melkein)
Milloin kuunnella sydäntä
ja koska järjen ääntä?
Mahtuvatko samaan kroppaan
kumpi on tärkeämpi sellaiseen soppaan?
Nyt voin kasvattaa tukkaani takaisin
koska pulman tämän ratkaisin.
Sydäntä vaati tämä Elämänpeli
mutta järki on sydämen isoveli.
Kun sydän heikkona horjuu
järki tunnepiikkejä torjuu
Taidankin lausua rukouksen
kesken sydämen rytminotkahduksen,
järki, muruseni… älä jätä minua
sydämeni tarvitsee sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinäpä sitä riittää taiteilemista..
kumpaakin tarvitaan..
Runosi riimityksineen on hyvä!!
Kummat onnellisempia? Pääsevät vähemmällä?
Tunne- vai järki-ihmiset..
Kiitos Laudi :)
Pahinta päänvaivaa se tuottaa, kun ei oikein osaa päättää kumpaa kuuntelisi. Luulen että pitää kuunnella sydäntä, mutta kun se haavoittuu, pitää ottaa järki käteen. Niin kuin lapsille tehdään, kun kokevat liian suuria tunteita - pelkoa, vihaa, pettymystä. Ne laantuu kun puhuu järkeä.
Taitavasti riimitetty runo, jännästi kirjoitettu, hyvä sisältö.
Kumpi voittaa järki vai sydän, järki ei useinkaan kuuntele
sydämen ääntä, täytyy luottaa insiktiinsä.
Kiitos sullekin, Liona :)
Jos vaistolla ja tunteella yrittää aina samaa asiaa, huonoin lopputuloksin, on ehkä aika antaa järjen voittaa. Ei ihminen jaksa liikaa pettymyksiä, jollain pitää suojella itsensä. Järki on siinä hyvä, suojelussa.