onko

Narsistit jallittavat sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita.

Entäpä, jos sijaisvanhemmat manipuloivat tytärtäsi ostamalla hänelle kalliin kännykän, jotta hän unohtaisi työttömän isänsä.

Tähän MTV3:n uutiseen liittyy viisi muuta aihepiiriin liittyvää uutista.
Lue ja mieti, onko kysymyksessä jallittaminen, tai manipulointi ja olisiko asia syytä laittaa rikosttutkintaan.

http://nostot.fi/browser/rss/851431/M3p2aSAzenZqIDN6djcgM3p2MyAzenY2IDN6dVUgM3p2NCAzenVUIDN6dU8gM3p1SCAzenVFIDN6dUwgM3p1eiAzenVEIDN6dU4
------------

Tämä yhteiskunta tukee nykyään VAIN sijaisperheitä, ydinperheiden tuet romutettiin minimiin ja jotkut lopetettiinkin edellisen laman alussa ja aikana, eikä niitä palautettu ennalleen välillä olleesta noususuhdanteesta huolimatta. Tilanne ruokkii tietysti ongelmien kasautumista ydinperheille varsinkin, jos mukaan osuu vielä työttömyyttä tai sairautta.

Sijaispaerheillekin maksetu tuki vaihtelee suuresti riippuen siitä, minkä kunnan alueelta lapsi tulee. Summa vaihtelee vajaasta tonnista reilusti yli tuhanteen euroon kuussa yhdestä lapsesta. Summa vielä tuplaantuu, jos kyse on erityislapsesta tai muuten erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta.

Tämä on osa oikeistopuolueiden luomaa jyrkkää eriarvoisuutta perheiden välillä. Ydinperheessä saadut sosiaalietuudet pienenevät sitä mukaa, mitä enemmän perheellä on tuloja, mutta sijaisperheen lapsesta saatuun tuloon eivät vaikuta s-vanhempien omat ansiot. Eli pienemmätkin sijaislapset voi viedä vaikka päiväkotiin ja itse olla töissä, silti lapsen kotikunta maksaa lapsesta aina saman summan. Tuo on perusmaksu, lisäksi korvataan s-vanhempien lomia ja lapsen harrastemenoja eli rahaa on.

Onko tilanne oikein lapsen kannalta ja miten hän suhtautuu s-vanhempien ja omien vanhempiensa välisiin mahdollisiin varallisuuseroihin riippuu varmaan paljon lapsesta ja niistä arvoista, joihin hänet s-perheessä kasvatetaan. Tietysti vaikuttaa myös, montako vuotta hän joutuu s-perheessä olemaan, että miten hän sisäistää s-kasvattajien arvomaailman.

Myönteistä tuossa on lasten kannalta se, että s-vanhemmat eivät kitsastele ainakaan puhelimen hankinnassa, koska sellaisiakin s-kasvattajia on, että lapsista tulevat rahat käytetään paljolti muuhun kuin lapsiin. Taloudellinen syrjintä perheen omiin lapsiin verrattuna, on sijaislasten raskasta katsoa, mutta teidän lapsen kohdalla ei vaikuta olevan niin.

Sitten on toinen juttu, että onko kasvatuksellisessa ja eettisessä mielessä oikein ostaa noin nuorelle lähes tuhannen euron älypuhelinta. Siitä ollaan varmaan yhtä monta mieltä kuin on kasvattajiakin. Eivät kaikki varakkaatkaan perheet anna tuon ikäiselle vielä kovin paljon rahaa, eivätkä kaikki ostele kalliita puhelimia ja viimeistä huutoa olevia tietokoneita. Monet edellyttävät, että lapsi omilla töillään alkaa saada rahaa, opetetaan säästämään itse hankintojaan varten.

Kaikki riippuu niin tilanteesta. Jos lasta vaikka kiusataan koulusta, voivat vanhemmat ostaa hänelle enemmän, että ei ainakaan sen takia kiusata, että lapsella olisi halvempaa ja huonompaa kuin toisilla.

Mutta muista, että rakkautta ja kiintymystä ei voi ostaa rahalla, ei lapseltakaan. Joskus sinun lastasi nuorempien kohdalla voi työttömästä vanhemmasta olla katkeraa nähdä sivusta, miten lapsi kehuu vaikka, että "isän kanssa on aina niin kivaa", kun isällä on varaa viedä häntä vaikka huvipuistoihin ja sellaisiin paikkoihin, joihin työttömällä ei välttämättä rahat riitä. Mutta 14-v. ymmärtää kyllä jo työttömän tilanteen.

Toivottavasti sinun sallitaan tavata lasta niin paljon, että kiintymyssuhde säilyy ja pysyy vakiintuneena. Jos tapaamisia on liian vähän, niin neuvottele sossujen kanssa asiasta. Aina he eivät suhtaudu myönteisesti tapaamisten lisäämiseen, vaikka eivät kovin hyvin edes tunne vanhempaa, mutta yritä luoda sossuihin luottamuksellinen suhde, jos se vain suinkin on mahdollista.

Muistan aina tosipohjaisen saksalaisen elokuvan, jossa lievästi kehitysvammaisilta hyviltä vanhemmilta vietiin terve lapsi varakkaaseen s-perheeseen. Vanhemmat järkyttyivät lapsen menetyksestä niin, että menettivät myös työnsä, joten heidän varallisuustasonsa tippui entisestään. Elokuva loppukohtaus näytti, miten EIT:n käsittelyn jälkeen teini-ikäinen lapsi sai itse valita, kumpaan perheeseen hän menee. Hän hylkäsi taloudellisesti loisteliaan elämänsä, rikkaat harrastukset, mm. omistamansa kalliit kilpahevoset, ja palasi vapaaehtoisesti omien köyhien, hieman yksinkertaisten vanhempiensa luo, jotka tarjosivat vain vaatimattoman kodin, mutta vilpittömän ja syvän rakkautensa.

Sosiaalityöntekijöiden tekemä huostaanotto perustui puhtaasti rotuopillisiin käsityksiin. Heidän mukaan älyllisesti terve tyttö piti saada vanhemmille, jotka "pystyvät tukemaan hänen opillista kasvamistaan." Mutta tosi kertomus on osoitus siitä, että kaikki ei tässä maailmassa ole rahalla ostettavissa.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!
PS: Pidä yhteyttä lapseen niin paljon kuin voit ja pyri täyttämään aina kaikki hänelle annetut lupaukset.

Olisiko sinusta parempi, jos lapsellesi ostettaisiin aina vain kaikkein halvinta mahdollista?

En itse kasvattajana ostaisi omalle jälkikasvulleni kaikkein kalleinta mallia. Sen hintakin putoaa nopeasti.