Poikaystäväni kuoli

sun täytyy puhua jonkun kanssa, mutta en ole oikea ihminen sanomaan kenen kanssa.... mutta tärkeintä on PUHUA, eikä vaieta ja surra yksin

Mene vaikka puhumaa koulupsykologin tai -kuraattorin kanssa. He ovat kuulleet paljon erilaisia ongelmia erilaisista oppilaista ja osaavat antaa nevoja.
Toinen vaihtoehto on piirtää. Piirrä miktä sinusta tuntuu. Jos esim. tuntuu, että elämä on kauheaa ja se on ilmiselvä mustan väri, piirrä/väritä mustalla kynällä paperia. Voit antaa vain kynän liukua paperilla ja tehdä erilaisia kuvioita ja muotoja, saat ainakin jotain tekemistä.
Ja yksi vaihtoehto on kirjoittaa. Kirjoitat miltä tuntuu tänään ja mitä haluaisit tehdä huomenna jne., kirjoitat kaikkea, mitä juuri silloin mietit! Kirjoita esim. sun ja sun poikkiksen yhteisistä muistoist, muistele niitä. Nyt ei ole kielettyä itkeä tuommoisen surullisen tarinan jälkeen!!! Itke vaikka kuraattorin luona, on hän varmaankin ennenkin nähnyt oppilaita pahassa tilassa.
Mutta älä tee itsaria!! Sen jos teet, niin se on pakenemista todellisuudest. Kaikkihan me kuitenkin joskus kuolemme, vaikka emme sitä haluaisikaan...
Tsemppii sulle ihan kauheest! Koita jaksaa! Koulussakin voit sanoa opelle, että et ehkä pysty nyt keskittymään yhtä hyvin. Kyllä ope sen ymmärtää.

Miks se kuoli kolarissa? Oliks alkoholilla syytä asiaan?

Jos kuoli omasta syystä esim alkoholin, ylinopeuden takia tai siks, ettei muistanu laittaa liukkaalle talvirenkaita niin en voi sanoa muuta kuin voi voi ja seuraavalla kerralla yritä hankkia vähän parempilaatunen ja fiksumpi alfauros. Mutta jos taas kuoli ilman omaa syytään... Sitten raivostun jo itsekin, sillä näitä tulee nykyään aivan liikaa nuorille ihmisille.

Antaisin myös sen vinkin, että kun löydät uuden miehen johon rakastut, unohdat entisen saman tien kun alat suunnittelemaan elämää tämän uuden kanssa. Eihän tapauksessasi ole itseasiassa tapahtunut mitään sen kummempaa kuin mitä tuhansille muillekaan eronneille: ehkä hieman rajumpi ero mutta kuitenkin. Nämä kaikki yleensä pystyvät unohtamaan exänsä kun löytävät uuden, ja kyllä sinäkin. Usko pois :)

Saman olen kokenut mäkin 2 vuotta sitten kun poikaystävä kuoli mopokolarissa. ÄLÄ jää yksin vaan mene puhumaan jollekkin, pliis. Mäkin tein niin ja sain ihan hyvää apua :) Päivä kerrallaan, muista se. Joskus helpottaa... siinä kestää mut muuta et voi tehdä suoraan sanottuna. En oo vieläkää kunnolla päässy yli omasta tapauksesta mutta pahin on mennyt taakse ajat sitten. Osanottoni & tsemppiä :)

Sepä harmi! :( pelkään kuitenkin että oot trolli... mut jos et OIKEESTI ole, niin Olen tosi pahoillani :(

http://www.youtube.com/channel/UC2mDxttdDxs2Wk55aAVowHQ/videos?flow=grid&view=0 mul on kuollu paljon läheisiä tiedän ehkä vähän miltä tuntuu tästä voisi olla apua.ja voima apäivä kerrallan sure.sure rauhassa