Tonttu-uskomuksia

Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä ja monissa tapauksissa tonttu on toinen nimitys haltijalle. Nimitys tonttukivi viittaa tontuiksi kutsuttuihin haltijoihin, ja itse kivillä on oletettavasti merkitty paikallisen haltijan valtapiirin keskuksia.

Tonttuihin on kuulunut erilaisia olentoja, ihmisten luona eläviä haltijoita sekä maahisia menninkäisiäja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on tunnistettu itsenäiseksi olennoiksi.

Tonttuja on pohjoismaiden kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta. Jotkut uskoivat, että jos ei hoitanut omaa tonttiansa ja jättänyt kuistille ruokaa tontuille, tontut saattoivat pistää tontin säpäleiksi tai tuhota kasvimaat. Suomen tunnetuin tonttu lienee Turun linnan Tonttu-ukko.

Joulutontut eli Nisset ovat skandinaavinen ilmiö. Tanskasta Nisse kulkeutui ensin Norjaan, josta se siirtyi Ruotsiin ja sai vakiintuneen ulkomuodon. Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja joulun aikaan omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään Joulupukin apulaisiksi, jotka tekevät lahjoja lapsille. Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä. Tontut tai joulupukki tuovat sitten jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä.

Tonttujen asema on vaihdellut aikojen saatossa. Toisten mielestä tontut ovat joulupukin ja joulumuorin lapsia, toisten mielestä (vain) joulupukin apureita. Joulutonttujen alkuperästä on myös lukuisia eri teorioita. Hauskimmasta päästä on varmaan selitys, johon tarvitaan joulumuori, rautapata ja käpyjä. Joulumuori panee kävyt rautapataan ja sanoo muutaman salasanan. Seuraavana päivänä padasta hyppää tonttulauma. Joulutontut voivat tulla vuoren uumenista, tai syntyä lumihiutaleista tai revontulten ja pohjoistuulen kohtaamisesta tunturin kupeessa. Yksi selitys on se, että joulutontut ovatkin haltijatonttujen jälkeläisiä.

Tontuista on olemassa monen monta uskomusta. Tässä muutama:
-Joulupukki, Joulumuori ja tontut ovat lähtöisin Suomen Lapista, Korvatunturilta.
-Tontuilla ei ole napaa eivätkö ne jätä jälkeensä varjoa. Miksi? Siksi, koska tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta!
-Tontuilla on aina taskussaan meriheinää ja kipinäkivet tulentekoa varten, jäniksenkäpälä hellimistä ja kivunlievitystä varten, kissan viiksikarva kiusantekoa varten - ja pieni pala saippuaa tietenkin.
-Tonttuja on monen kokoisia. Jotkut tontut voivat muuttaa kokoaan aina tilanteeseen sopivaksi. Tarkkailuretkillään nämä tontut kulkevat yleensä huomaamattomasti, pienempinä kuin metsähiiret. Tarvittaessa ne venyvät ihmislapsen kokoisiksi.
-Tontun tietää olleen huoneessa, jos sisään tullessaan tuntee olonsa iloiseksi ja haistaa vienon havun, steariinin, neilikan ja siirapin häivähdyksen. Tontut levittävät ympärilleen hyvänolon tunnetta ja kodikkuutta.
-Tontut kuulevat kaiken ja niillä on röntgennäkö.