Uroksen ja nartun luonteesta

Labradorista uros sählää vielä enemmän kuin narttu eikä malta keskittyä.

Ei miesten ja naistenkaan luonteissa ja ole eroja

Koirien kohdalla uros eroo nartusta totaalisesti; se on jo pennusta pitäen uhmakkaampi ja koittelee omistajiensa kärsivällisyyttä lähes päivittäin. Se on huomattavasti jukuripäisempi kuin narttu eikä todellakaan anna periksi yhtä helposti eri tilanteissa. On aikoja jolloin iso uroskoira on pakko ottaa syliin ja heittää se maahan jotta se tajuaa, kuka johtaa ja kuka käskee.
Naaras on pitkävihainen,. Se ei ota niin helposti nokkiinsa mutta muistaa sen häpäisyn vuosikausia. Sen alitajunta on kuten ihmisilläkin, jos joku on sitä loukannut, käynyt päälle tai saanut muuten sen mielen järkkymään, ei sellainen omistaja koskaan tule koiran kanssa toimeen tai saa sen lopullista ystävyyttä.

Meillä oli suhteellisen helppo,mutta villi pentu joka nykyisin on hienosti käyttäytyvä uroskoira,riippuu todella paljon miten koulutat ja laitat rajat pennulle.Silti on pakko sanoa että sukupuolessa on paljonkin eroa käyttäytymisen suhteen,urokset ovat paljon omistushaluisempia mitä narttukoirat eikä uskota ihan kerralla vaan toistoja toistoja perään.

Meillä urokset on olleet huomattavasti narttuja helpompia . Sanoisin että ihan ihmisestä kiinni kuka kokee minkäkin helpoksi .

Riippuu monesta tekijästä kuten rodusta, sukulinjasta ja hermorakenteesta.
Joissain roduissa on erittäin suuria eroja narttujen ja urosten välillä kun toisissa ei hirveästi muuta kuin selvät vaikuttajat (testosteroni mm). Kun taas linjoissa joissa ei dominanssia niin uros voi jopa olla helpompi kuin narttu.
Eräs hyvin kokenut kouluttaja ilmaisi asian erittäin hyvin kerran, sanoen: "urokset ovat yleensä enemmän putkiaivoja kuin nartut. Uroksella voi kestää hetken kauemmin kuin nartulla ymmärtää mitä haet mutta kun valo syttyy niin osaa asian ja tekee sen juuri kuten on opetettu ja oppi istuu tiukassa. Narttu taas herkemmin käyttää omaa arviointikykyään ja voi lähteä soveltamaan omaa versiota opitusta ellei ohjaaja ole tarkkana. Narttu myös on se joka todennäköisemmin kyseenalaistaa omistajan käskyä eikä tottele sokeasti. On hyvin pitkälti makuasia minkä kanssa haluaa työstää näistä :)"

Poikkeuksia löytyy AINA, onhan kyseessä elävä olento. Luonne vaikuttaa myös osaltaan paljon, jopa enemmän kuin sukupuoli ja hermorakenne vielä enemmän! :)
Itse päädyin narttuihin, sopivat minulle. On ollut uroksia kotonani kuntoutuksessa eikä niissäkään mitään vikaa ollut mutta kyllä sen eron huomasi.

Urokset ovat helpommin ennalta-arvattavissa. Nartut voivat olla kieroja ja juoksujen aikaan niillä voi olla paljonkin mielialanvaihteluita

Minulla on kaksi tyttökoiraa, jotka ovat molemmat omanlaisiaan. Toinen vahtii kovasti ja toinen on kaikille ystävällinen. Tämä vahtiviettisempi on myös paljon vaativampi kuin veljensä, joten en nyt usko että sukupuolella on niin paljon väliä. Luonnehan sen ratkaisee ja hormoonit tietysti vaikuttavat koiran käytökseen. Tytöillä juoksujen ja valeraskauden aikaan ja pojilla tuntuu hormoonit jatkuvasti hyrräävän. Mutta mielestäni perusasia on se, että koira on koira ja sillä on oma luonteensa. Oli sitten tyttö tai poika.