Lasten ja perheiden näkökulmasta.
Lisätietoa Helsingin yliopistolla järjestettävästä tilaisuudesta.
Sosiaaliportti.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/tap/eventcalendar/NoticeView.aspx?ID=97b51f06-e4f9-489f-bcd9-a2131c6c3f72
-----------------
Lisätietoa Helsingin yliopistolla järjestettävästä tilaisuudesta.
Sosiaaliportti.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/tap/eventcalendar/NoticeView.aspx?ID=97b51f06-e4f9-489f-bcd9-a2131c6c3f72
-----------------
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kopio lastensuojelun nykytilaohjelmasta.
Lastensuojelun tila nyky-Suomessa 27.11.2012
Kuvaus: Miten lapset ja perheet voivat tämän päivän Suomessa? Millainen on suomalaisen yhteiskunnan nykytila lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmasta? Miten lapsia tulisi suojella ja kenen tehtävä se on?
Tutkijat ja asiantuntijat keskustelevat ja vastaavat julkisuudessa käytyyn keskusteluun lastensuojelusta, sosiaalityöstä sekä yhteisön vastuusta.
Aika: 27.11. klo 16.00-18.00
Paikka: Helsingin yliopisto, Unioninkatu 35,luentosali
Puheenjohtaja: professori Leif Åberg
Ohjelma
Avaus: Dekaani Liisa Laakso
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja: Mitä tietoa ja osaamista lastensuojelutyö tarvitsee?
Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: "Lapset ja nuoret lastensuojelun laadun määrittäjinä"
Aula avaa lasten ja nuorten osallistumista lastensuojelun kehittämiseen kokemusasiantuntijuus-näkökulmasta
Professori Mirja Satka: Miksi lasten ja nuorten suojelu hämmentää?
Satka katsoo, että kyseessä on viime vuosikymmenten suurten muutosten (yhdenlainen) yhteenveto ja niiden seurausten kulminoituminen lastensuojeluun.
Professori Marketta Rajavaara: Tuetaanko lastensuojelun asiakasperheitä riittävästi terveydenhuollossa?
Rajavaaran esittelee Saarikallio-Torp M, Heino T, Hiilamo H, Hytti H, Rajavaara M (2008) tutkimuksen Lapset huostassa, vanhemmat ahdingossa pohjalta mitä Kelan ja THL:n yhdistetty rekisteriaineisto kertoo lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien terveydentilasta ja työkyvystä.
Yliopistonlehtori Erja Saurama: Lastensuojelijat kahden eetoksen ristipaineessa.
Saurama pohtii väitöskirjansa Vastoin vanhempien tahtoa pohjalta heikomman suojelemisen ja yksityisyyden loukkaamattomuuden välistä jännitettä.
Tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen: Lastensuojelunuorten kokemustieto on merkityksellistä!
Palsanen kertoo Nuoret kehittäjät -ryhmästä ja siitä millainen merkitys nuorten kokemustiedolla on lastensuojelun kehittämiselle ja tutkimukselle sekä lastensuojelunuorille itselleen.
Professori Maritta Törrönen: Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi – mistä oikein on kysymys?
Törrönen tarkastelee suomalaisten lapsiperheiden arkea ja hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin kumuloitumista, arkista onnea ja raskautta, teoksensa Onni on joka päivä – lapsiperheiden arki ja hyvinvointi (2012) pohjalta.
Keskustelua ja kysymyksiä
Tervetuloa!
Alkuaika: 27.11.2012 16.00
Loppuaika: 27.11.2012 18.00
Kunta: Helsinki
Paikka: Helsingin yliopisto päärakennus. sali 1, Fabianink. 33
Organisaatio: Helsingin yliopisto
Yhteyshenkilö: Professori Maritta Törrönen, puh. 050 415 1627, s-posti [email protected]
-----------
Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista
Lasten yhä lisääntyvä määrä lastensuojelun asiakkaana on jo pitkään ollut julkisen keskustelun kohteena ja huolen aiheena. Hyvinvoinnin lisääntymisen rinnalla on todettu pahoinvoinnin kasvua, ja pahoinvoinnin osoittimena on yleisesti pidetty sekä lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrää että erityisesti huostassa olevien lasten määrää.
Dosentti Tarja Heinon johdolla käynnistyy pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista. Se on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa. Tällä pitkittäisellä seurantatutkimuksella pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan lasten syrjäytymisvaaraa siltä kannalta, miten lasten mahdollisuudet tasa-arvoisiin elinoloihin toteutuvat silloin, kun lasten kasvuympäristössä on monia uhkaavia riskejä.
Tutkimuksen tavoitteena on läpivalaista syrjäytymisen ja selviytymisen prosesseja eri suunnista kolmella tasolla. 1. Valtakunnallisen rekisteritutkimuksen keinoin tarkastellaan yksilöllisten elämänpolkujen ohella myös lastensuojelun vaikuttavuutta ja kustannuksia. 2. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten erilaisesta eriarvoisuudesta tehdään paikallisella tasolla ammattilaisten ja vanhempien näkökulmasta. 3. Lasten näkökulmasta toimijuutta tarkastellaan mielikuvituksen, taiteen ja toiminnallisten menetelmen avulla.
Tutkimus muodostuu useasta osasta. Huostaan otetun lapsen elämänkulkua tarkastellaan rekisteriaineistojen avulla, pitkittäisesti elämänkulun näkökulmasta ja poikittain muuhun väestöön vertaillen. Elämänkulkuja analysoidaan myös kvalitatiivisin ottein, syvyyssuunnassa lasten keskinäisiin eroihin, osallisuuteen ja toimintaan keskittyen.
Tavoitteena on koota eri tieteenalojen tutkijoita – yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustieteet, taloustieteet – sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -tutkimusverkostojen tutkimuskapasiteettia yhteen.
Tutkimuskokonaisuuden rahoittamiseen osallistuvat Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -ohjelman lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.
Lisätietoja antavat:
•Tutkimuksen johtaja dosentti, VTT Tarja Heino, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 020 610 7245, sp. [email protected], ja tutkimusryhmän jäsenet
•(osio 1 elämänkulku ja palvelut) VTT Laura Kestilä, VTT Anu Muuri, dosentti FT ja VTM Mika Gissler sekä VM Marianne Johnson; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 1 kustannusvaikuttavuus) tutkimusprofessori, dosentti Ismo Linnosmaa, VTM Antti Väisänen ja VTL Eero Siljander; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 2) YTT, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto p. 050 4336258, sp. [email protected], YTL Tuija Eronen sekä YTM Tarja Vierula;
•(osio 3) KL Anna Rainio p. 09 191 44 255, sp. [email protected] ja VTL Päivi Känkänen 040 595 2593, sp. [email protected].
---------------------
Nuoret tarvitsevat apua lastensuojelun tabujen purkamiseen.
Lastensuojelunuoret eivät pysty parantamaan lastensuojelun huonoa mainetta yksin, siihen tarvitaan aikuisten apua.
Socca uutinen 10.10.2012.
http://www.socca.fi/uutiset/nuoret_tarvitsevat_apua_lastensuojelun_tabujen_murtamisessa.4621.news
-------------
Onneksi lasten huostaanottoasiat on siirretty hallinto-oikeuksiin ja tabut alkavat purkaantua.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tiedote 28.2.2012.
Lasten huostaanottoasiat hallinto-oikeuksiin
http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1324022383738
-------------
Vuoden Peppi palkinto.
Yk:n kansainvälisenä lastenpäivänä 20.11. 2012 Ani Leikonniemi saa vuoden Peppi-kunniakirjan ansiokkaasta kansalaisjärjestö- ja vaikuttamistyöstään perheiden ja lasten oikeuksien puolustamisesta Yk:n lastenoikeuksien julistuksen ihanteiden mukaisesti. Ani Leikonniemen työ on keskittynyt neuvonnan, informaation ja tuen jakamiseen perheille joilla on ollut erityisiä ongelmatilanteita huostaanottokysymyksissä. Vuoden Peppi-tunnustuspalkinnon jakaa internetin Hol-yhteisö.
Ani Leikonniemi on perustanut vertaistukijärjestö HOL ry:n eli Huostaan Otetut Lapset – Rikotut perheet. Järjestön tarkoituksena on antaa tukea ja tietoa perheille, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi lainvastaisin menettelyvirhein. HOL ry:n toiminnan kautta Ani Leikonniemi antaa vertaistukea yli viidellekymmenelle perheelle. Ahdingossa olevia perheitä tulee jatkuvasti lisää. Suurimmalla osalla näistä perheistä on kirjattu jokin mielenterveysongelma.
Lastensuojeluun uutta suuntaa – perheille lisää tukea
Lastensuojelutoimenpiteiden, huostaanottojen ja lasten sijoitusten nopea kasvu sekä lastensuojelun kustannusten kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana on herättänyt laajaa huomiota. Se on herättänyt kysymyksiä sekä vaatimuksia lastensuojeluun liittyvien ongelmakohtien selvittämisestä sekä muutostarpeista lisätä perheiden tukea. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli vuonna 2010 yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli kaikkiaan 17 064 lasta.
Vajaassa kymmenessä vuodessa lastensuojelun piirissä olevien lasten ja perheiden määrä on kaksinkertaistunut samalla kun lastensuojelun kustannukset ovat nelinkertaistuneet. Yhteensä lastensuojelun laitos- ja perhehoito maksoi kunnille viime vuonna 606 miljoonaa euroa. Sijaishuolto maksaa kunnille jo lähes yhtä paljon kuin lukiokoulutuksen järjestäminen. Keskimäärin yhden lapsen vuoden laitos- ja perhehoito maksaa 35 000 €:a. Kalleimmat ammatillinen yhden lapsen perhe- tai laitoshoito maksavat vuodessa lähes 100 000 €:a. Lastensuojelun kustannukset eivät rajoitu pelkästään huostaan otettuun tai sijoitettuun lapseen. Perheen muiden jäsenten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien kustannukset kasvavat. On aiheellista kysyä voitaisiinko näihin huikeisiin kustannuksiin käytetyt varat käyttää tehokkaammin ja lasten edun kannalta paremmin? Voitaisiinko perheiden tukea lisätä?
Lastensuojelukysymykset koskettavat erityisen kipeästi monia mt-kuntoutujia. Uuden lastensuojelulain henki perheiden tuesta ei toteudu. Perheet jäävät lastensuojelutoimenpiteiden ja huostaanottojen jälkeen tyhjän päälle, ilman tukea. Taloudellinen ja sosiaalinen asema heikkenee ratkaisevalla tavalla, jonka seuraukset näkyvät dramaattisilla tavoilla terveyden eri osa-alueilla. Monet lastensuojelun toimenpiteet kuten huostaanotot, yhteydenpidon ja tapaamisoikeuden rajoitukset sekä vastentahtoiset sijoitukset loukkaavat perusoikeuksia ja ihmisarvoa. Ne horjuttavat usein merkittävästi perheenjäsenten, myös lasten mielenterveyttä. Lastensuojelun yksityistämiskehitys, kustannusten mittava kasvu, lastensuojelulain toteutumattomuus sekä sen hengen vastainen toiminta on herättänyt laajaa julkista huomiota ja keskustelua sekä kansalaisaktivismia. Ani Leikonniemi on ollut tämän kansalaisaktivismin ja julkisen keskustelun keskiössä. Hänellä on ollut merkittävä ja ansiokas panos tämän kansalaisaktivismin ja julkisen keskustelun synnyttäjänä ja käynnistäjänä. Näistä syistä Ani Leikonniemi on valittu vuoden 2012 Pepiksi!
-------------
Mediuutiset 13.7.2011.
YK on huolissaan masennuksesta, itsemurhista ja lasten huumaamisesta psykostimulanteilla Suomessa
YK:n lastenoikeuksien komitea on huolissaan masennuksen ja itsemurhien korkeasta tasosta nuorten keskuudessa Suomessa. Nimenomaan viime vuosien kouluampumisia pidetään pahana merkkinä. Tutkittuaan lasten oikeuksien toteuttamista Suomessa YK:n lastenoikeuksien komitea huolestui siitä, että tehokkaiden psykostimulanttien määräämistä lapsille ADHD ja ADD diagnooseissa ei ole vähennetty Suomessa. Nämä lääkkeet ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, ja niiden laajalle levinnyt käyttö sekä väärinkäyttö saattavat olla uhka tuleville sukupolville ja yhteiskunnalle.
CCHR:n lehdistötiedote
13.7. 2011, Verkkomedia.org
YK on huolissaan masennuksesta, itsemurhista ja lasten huumaamisesta psykostimulanteilla Suomessa
Tämän huolen taustalla on tieto, että Ritalinin ja Concertan kaltaisten psykostimulanttilääkkeiden käyttö ADHD:n ja ADD:n hoidossa on lisääntynyt yli 100-kertaiseksi vuodesta 1999 vuoteen 2010 huolimatta varoituksista, joita jo 2005 annettiin Suomen hallitukselle.
Sen sijaan että terveysviranomaiset olisivat käsitelleet tilanteen sen vaatimalla huolella ja antaneet lapsille laajan valikoiman kunnollisia vaihtoehtoja joilla käsitellä lasten yksilölliset tarpeet, he ovat sallineet määrättyjen lääkkeiden määrän kasvavan. Viranomaiset vakuuttavat, että lääkkeet eivät ole ainut hoitokeino, joten useimmalle lapselle ei olisi koskaan pitänyt määrätä lääkkeitä.
Psykostimulanttien lisääntyminen on voimakkaampaa lasten ja nuorten keskuudessa kuin muilla väestön ryhmillä, ja lapset ja nuoret käyttävät 70,9 % lääkkeistä.
Suomen valtuuskuntaa Genevessä johti johtaja Arto kosonen ulkoministeriöstä, Suomi lupasi YK:n lastenoikeuksien komitealle, että Suomi tulee suojelemaan ja ylläpitämään lasten oikeuksia.
Hankalien ja ongelmallisten asioiden käsittelyssä Suomi havaittiin esimerkilliseksi ja edelläkävijämaaksi sekä mielipidejohtajaksi maailman muille maille. Kuten monet muutkin Kansalaisten Ihmisoikeuksien Komitea kiittää Suomea loistavasta kehityksestä näillä alueilla. ”Vielä on monia arkoja alueita, jotka kaipaavat käsittelyä, ja tunne- ja käytöshäiriöisten lasten auttaminen on yksi tällainen alue. Se, että lapsille annetaan lääkkeitä, kun he tarvitsevat apua, on lasten pettämistä,” sanoo Ole Lindell Suomen CCHR:n toiminnanjohtaja.
”Isänä ja Suomen kansalaisena todella toivon täydestä sydämestäni, että seuraavalla priorisointilistalla otetaan esiin lasten psykostimulanttilääkitys,” Ole Lindell lisäsi. ”Lasten leimaaminen psykiatrisilla diagnooseilla ja tämän seurauksena lääkitseminen psykostimulanteilla ei ole ratkaisu, kun lapsi ei itse asiassa ole lääketieteellisesti sairas vaan hänellä on ongelmia, jotka voidaan käsitellä lääkkeettömästi tai kasvatukselliselta pohjalta.”
Tästä syystä Suomen on koulutettava sekä lasta, jolla on tarkkaavaisuusongelma tai joka on ylivilkas, että tämän vanhempia ja opettajia olemassa olevilla keinoilla käsitellä nämä ongelmat ilman lääkkeitä. Kansallinen lääkeyhdistys ei tarjoa tietoa potilaalle ADHD:n taustalla olevista todellista monista syistä. On todella maininnan arvoista, että kaikki tieto ravinnosta, allergioista ja ruokamyrkytyksistä liittyen ADHD-oireiluun puuttuu.
YK:n lastenoikeuksien komitea suositteli Suomea myös keräämään tietoa näiden lääkkeiden käytöstä ja väärinkäytöstä eri lääkkeiden ja ikäryhmien osalta, josta analysoidut tiedot auttavat estämään psykostimulanttien väärinkäytön.
Citizens Komission on Human Rights Finland ry.
----------------
Olisiko tuonne aloituksen tilaisuuteen menijöitä?
Tavattais jossain tietyssä paikassa ja mentäis porukalla.
Lastensuojelun nykytila tilaisuudessa on luennoitsijana Martitta Törrönen.
Tutkimus vahvisti: nuoren omat sijaishuollon kokemukset tulee ottaa käyttöön
7.9.2012 - LEHDISTÖTIEDOTE: Nuoren elämässä itsenäistymisvaihe ei ole vain lyhyt vaan useita vuosia kestävä ajanjakso, joka alkaa jo sijaishuollon aikana ja jatkuu edelleen omaan asuntoon muuttamisen jälkeen. Nuorten kokemukset sijaishuollosta vaihtelevat hyvin suuresti. Sijaishuolto ei merkitse samaa asiaa joka nuorelle eikä se näy samalla tavalla jokaisen nuoren elämässä. Osa nuorista on kiitollinen siitä, että heidät on sijoitettu, kun taas osalla nuoria on hyvin negatiivisia kokemuksia lapsuudestaan kotona mutta myös sijaishuollossa.
SOS-Lapsikylä ry on toteuttanut vuosien 2011–2012 aikana Euroopan unionin rahoittaman kansainvälisen ja osallistavan vertaistutkimuksen ”Jokainen on arvokas – nuoren osallisuus jälkihuollossa” yhteistyössä muiden lastensuojelujärjestöjen ja kuntien kanssa. Lastensuojelulaitoksessa tai sijaisperheessä olleet kymmenen nuorta haastattelivat viittäkymmentä vertaistaan, jotka kertoivat sijaishuollon jälkeisestä itsenäistymisvaiheestaan ja hyvinvoinnistaan.
Yhteistyöllä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen
Nuorten sijaishuollon kokemusten erilaisuus ja elämäntilanteiden vaihtelevuus lisäävät ymmärrystä sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten näkemysten ja kokemusten kirjosta. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten kokemusten pohjalta on mahdollista kehittää lastensuojelua siten, että puututaan erityisesti nuorten kasautuneisiin taloudellisiin, terveydellisiin tai sosiaalisiin vaikeuksiin.
Haastatelluista nuorista puolet joko opiskelee tai on töissä, mutta puolella heistä ei ole lainkaan opiskelu- tai työpaikkaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkien nuorten ei ole helppoa saada opiskelupaikkaa tai päästä työelämään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy koskettaa sijaishuollossa olevia nuoria jo sijaishuollon aikana. Sosiaalihuolto tarvitsee yhteistyöhön entistä selkeämmin ainakin terveydenhuollon ammattilaisia, kun tuetaan nuorten psyykkistä ja fyysistä kehitystä ja kasvua.
Perhettä tuettava riittävästi hyvissä ajoin
”Nuorten kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat tuekseen köyhyyttä vähentävää ja tasa-arvoisuutta lisäävää yhteiskuntapolitiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa pyritään kaikin keinoin luomaan perheille sellaiset elinolot, jotka tukevat lasten hyvinvointia jo kotioloissa”, tutkimuksen toteuttanut Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen sanoo. ”Sijaishuollossa tällainen yhteiskuntapolitiikka näkyy riittävänä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien työntekijöiden määränä ja sijaishuollon järjestelyjen resursointina. Näin voidaan ehkäistä sijaishuollon kasvavaa tarvetta ja vähentää inhimillistä kärsimystä.”
Kun yhteiskunta ottaa vastuulleen lapsen tai nuoren kasvatuksen ja hoidon, sen on myös kyettävä siitä vastaamaan.
”Sijoitetuilla nuorilla pitää olla mahdollisuus kertoa omin sanoin, miten he haluavat järjestää omaa elämäänsä. He kaipaavat lähelleen ihmistä, joka ottaa heidät vakavasti ja kuulee heitä. Nuoret itsenäistyvät yksilöllisesti, mikä edellyttää kunkin nuoren itsenäistymisvaiheen yksilöllistä tarkastelua. Järjestelmän tulisi joustaa eikä nuoren”, Törrönen jatkaa.
Tutkimuksen avulla pyritään vahvistamaan sijaishuollossa olevien nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia omaa elämäänsä ja itsenäistymistään koskeviin muutoksiin sekä tuomaan päättäjien tietoon parannusehdotuksia jälkihuollon kehittämiseksi. Tutkimus julkaistaan marraskuussa 2012.
Lisätietoja:
SOS-Lapsikylän viestintäpäällikkö Aija Rikala, 050 555 2515, [email protected]
Helsingin yliopiston sosiaalityön professori, Maritta Törrönen, 050 415 1627, [email protected]
------
Professori Mirja Safka on eräs Lastensuojelun nykytilatilaisuuden luennoitsija.
Tässä tietoa hänestä.
http://www.socca.fi/uutiset/uusi_sosiaalityon_kaytantotutkimuksen_professori_mirja_satka_pitaa_heikki_waris_-instituuttia_ainutlaatuisena_edellakavijana.4471.news
----------------
Lastensuojelun nykytila tilaisuuden erä luennoitsija on professori Leif Åberg.
Tässä tietoa hänestä.
http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/uutisarkisto/uutiset/28_9_2009.html
--------------
Johanna Hiitolalla on kriittisiä näkökulmia feministien näkökulmiin, ovatko lastensuojelijat feministiaktivisteja, paljonko se vaikuttaa lapsiin, nuoriin ja perheisiin.
Johanna Hiitolan blogissa useita kannaottoja, täsä yksi niistä.
Mitä sosiaalityöntekijät tietävät huoltajuusriidoista?
http://feministienvuoro.wordpress.com/2011/03/01/mita-huoltoriidoista-ja-sosiaalityontekijoiden-roolista-tiedetaan/
-----------
Mitä kirjoittaja mielestäsi blogissa toteaa?
Minä luulen, että et paljoakaan lue ja ymmärrä tekstejä joita linkkien takaa löytyy.
Näin lastensuojelu suojelee.
Sanomalehti Karjalainen 4.3.2009.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
------------
Lue huolellisesti EDES nämä seuraavat kappaleet. Ne ovat suora lainaus edellisestä laittamastasi linkistä, jonka otsikossa sossu pyritään leimaamaan feministiksi:
"Hautasen (2010) oma väitöstutkimus osoitti, että isille myönnettiin huoltajuus myös silloin, kun he olivat tehneet väkivaltaa äitiä ja/tai lapsia kohtaan [2]. Tämä yksityiskohta puhuu vahvasti sitä yleistä käsitystä vastaan, että isien olisi erityisen vaikea saada lasten huoltajuutta. Tämä ei yksin tietenkään riitä todistamaan isien yleistä asemaa huoltoriidoissa."
MIETI ERITYISESTI seuraavan kpl:n sisältöä ja perusteluja:
"Vuoden 2009 perhetilaston mukaan Suomessa noin 150 000 perhettä muodostuu äidistä ja lapsista. Noin 30 000 on isästä ja lapsista koostuvia. Valtaosa vanhemmista on kuitenkin itse päätynyt kyseiseen ratkaisuun – näiden kahden perhetyypin lukumäärien suuri ero ei ole suoraan tulosta viranomaisten päätöksenteosta.”
Sossu toimii usein huoltajuuden määräämisessä jonkinlaisena asiantuntijana (!), EIKÄ päätöksentekijänä. Päätöksen antaa käräjäoikeus. Tämän prosessin oikeellisuudesta voidaan tietysti olla monta eri mieltä, kuten esimerkiksi sen oikeudenkäyntipöytäkirjan perusteella, joka IL:ssa julkaistiin tytön kuoleman jälkeen.
"Sosiaalityöntekijöillä on roolinsa neuvotteluissa ja he laativat myös olosuhdeselvityksen perheen tilanteesta. He toimivat asiantuntijoina, eivät päätöksentekijöinä. Ja vaikka sosiaalityöntekijöillä on paljon valtaa prosessissa, ei heitä voi asettaa syypäiksi mahdollisiin tasa-arvo-ongelmiin. Jos ongelmia on, täytyy suunnata katse kohti oikeusjärjestelmää.
Kuten Hautanenkin kirjoituksessaan mainitsee, sosiaalityöntekijät pikemminkin tutkimusten mukaan kutsuvat isiä mukaan perheeseen kuin sulkevat heitä ulos [4]. Tämä ilmiö on havaittu muuallakin perheasiantuntijatyössä (ja jopa tutkittaessa mediaa) kuin pelkästään sosiaalityöntekijöiden keskuudessa [5]. Isät on osittain nostettu korokkeelle lasten hyvinvoinnin suhteen. Omassa lasten huostaanottoja koskevassa tutkimuksessani havaitsin, että väkivaltaa tehneistä isistäkin pyrittiin puhumaan positiivisesti ja ohittamaan monia lapsen henkeä uhkaavia ongelmia ”isän tärkeän roolin” vuoksi. Äideiltä sen sijaan odotettiin paljon vahvempaa sitoutumista ja arjen hoivaa.[6] "
Tämä kokemus minulla itsellänikin on. Vaikka isä olisi kohdellut lasta miten törkeästi tahansa, niin sossu on päinvastoin vetämässä isää lapsen elämään kuin työntämässä häntä pois.
En tarkoita sitä, etteikö sossu antaisi välillä käsittämätömiä lausuntoja huoltajuuden määrämisoikeudenkäyntiä varten, mutta silloin on arvosteltava sossun asiantuntijuutta yleisesti ottaen, eikä syyttää heitä feminismistä, koska virhearviot tuntuvat koskevan samalla tavalla molempia vanhempia.
Isät ovat alkaneet vaatimaan tasa-arvoista kohtelua.
Isät vaativat tapaamisoikeuden estämistä rangaistavaksi.
Joka tunti yli kaksi lasta menettää isänsä
Turkulainen lehti 12.3.2012.
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/98079-isat-vaativat-tapaamisoikeuden-rikkomisesta-rangaistava
-------------
Sijaishuollon epäkohdat päivänvaloon
Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 1.6.2009 kertoo omaa karua kieltään lastensuojelun nykytilasta.
Sijaishuollon epäkohdat päivänvaloon
1.6.2009 19:02 (Päivitetty 1.6.2009 19:02) Keskisuomalainen uutisoi 30.5. epäillyistä sijaisperheessä tapahtuneista lasten pahoinpitelyistä.
Tekoja seliteltiin haastavilla lapsilla, suurilla lapsimäärillä ja sijaisvanhempien väsymyksellä.
Kirjoituksessa kerrottiin, miten eri kunnat toisistaan tietämättöminä olivat sijoittaneet lapsia siten, että heitä saattoi olla yhdeksänkin samanaikaisesti perheessä hoidettavana. Mikään taho ei koordinoinut eikä valvonut lasten määrää saati ollut kiinnostunut siitä, millaisia tarpeita kullakin lapsella oli.
Sukupuu ry:n eli sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten yhdistyksessä on jo vuosien ajan tiedostettu kirjoituksessa esitelty lain porsaanreikä eli lasten sijoittelun suurpiirteisyys. Sukupuun jäsen on erään ammatillisen sijaisperheen vastaavassa "holtittomassa tilanteessa" ottanut yhteyttä lääninhallitukseen muutama vuosi sitten.
Ihmettelemme suuresti, miten erityistä tukea tarvitsevista lastensuojelun piirissä olevista lapsista tulee toisessa hetkessä materiaalia, jota siirrellään paikasta toiseen sen kummemmin välittämättä, mihin se loppujen lopuksi joutuikaan. Elämme kai pyhässä illuusiossa, jossa sijaishuolto ja "tavallisiksi" itseään tituleeraavat sijaisvanhemmat pelkällä olemassaolollaan pelastavat joukoittain lapsia. Niinpä on ajauduttu lasten ja sijaisperheidenkin kannalta vaarallisiin tilanteisiin. Vaarallisinta on kuitenkin viranomaisten välinpitämätön asennoituminen sekä systemaattisen valvonnan puute.
Lääninsosiaalitarkastaja Aino Arponen kertoi Keskisuomalaisen kirjoituksessa, että sijaisperheistä tehtävät kantelut ovat harvinaisia. Arvelemme kanteluiden vähäisen määrän johtuvan siitä, että sijoitettujen lasten vanhempien ja sukulaisten asema on erittäin huono ja vaikutusmahdollisuudet vähäiset. Ottaessaan yhteyttä viranomaisiin, vanhemmat ja sukulaiset kohtaavat usein havaitsemiensa ongelmien vähättelyä.
Jotkut Sukupuun jäsenet pelkäävät lastensa joutuvan kärsimään, jos he puuttuvat epäkohtiin. Valittamisen ja epäkohdista tiedottamisen on havaittu tuovan rajoituksia ja heikentävän sijoitetun lapsen yhteydenpidon mahdollisuuksia vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa. Lisäksi sosiaaliviranomaiset ja sijaisvanhemmat ovat vain harvoin kykeneviä ottamaan kriittistä arviointia vastaan. Valitukset koetaan usein henkilökohtaisina loukkauksina.
Olemme havainneet, että viranomaiset eivät useinkaan "korvaansa lotkauta" sijoitettujen lasten sukulaisten tiedottaessa epäkohdista. Kerrottakoon esimerkiksi tapaus, jossa eräs sijaisperheessä vieraillut henkilö havaittuaan lapsen vakavan laiminlyönnin tiedotti asiasta useille viranomaisille. Yksikään ei välittänyt. Päinvastoin, epäkohdista tiedottaneesta tehtiin hankala henkilö, jonka mahdollisuuksia olla yhteydessä läheiseensä heikennettiin huomattavasti. Saattaa siis käydä niin, että kanteluiden tekeminen käännetään tekijäänsä vastaan.
Valtaväestön on vaikea ymmärtää, miten lastensuojelun koneistot toimivat ja miten niiden rattaisiin joutuneille helposti käy. Nyt alkaa näyttää siltä, että erityisesti suuret sijaisperheet, kuten ammatilliset sijaisperheet ajautuvat vakaviin ongelmiin ja olosuhteisiin, joissa sijoitetut lapset traumatisoituvat. Syntyneet traumat selitetään kuitenkin vain ja ainoastaan lapsen alkuperäisen perheen tilanteesta johtuviksi. Sijaisperheissä aiheutuneilta lasten kasvua ja kehitystä vaarantavilta tekijöiltä viranomaiset sen sijaan helposti ummistavat silmänsä.
IRJA KONTTO, pj MAREENA HEINONEN TANJA KOSKINEN ELINA LEHTINEN LIISA PIEKÄINEN Sukupuu ry:n puolesta
-----------------
Narsismi lastensuojelussa.
Perehtykää narsismiin Turun Sanomat 13.11.2012.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.
Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.
Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.
Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.
Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.
Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.
Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.
Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.
Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.
Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.
Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.
Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
Anne-Liisa Palmu-Joronen
------------
Selvää suomen kieltä siitä, miksi sijaisperheistä valitetaan vähän:''
"Jotkut Sukupuun jäsenet pelkäävät lastensa joutuvan kärsimään, jos he puuttuvat epäkohtiin. Valittamisen ja epäkohdista tiedottamisen on havaittu tuovan rajoituksia ja heikentävän sijoitetun lapsen yhteydenpidon mahdollisuuksia vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa. Lisäksi sosiaaliviranomaiset ja sijaisvanhemmat ovat vain harvoin kykeneviä ottamaan kriittistä arviointia vastaan. Valitukset koetaan usein henkilökohtaisina loukkauksina.
Kerrottakoon esimerkiksi tapaus, jossa eräs sijaisperheessä vieraillut henkilö havaittuaan lapsen vakavan laiminlyönnin tiedotti asiasta useille viranomaisille. Yksikään ei välittänyt. Päinvastoin, epäkohdista tiedottaneesta tehtiin hankala henkilö, jonka mahdollisuuksia olla yhteydessä läheiseensä heikennettiin huomattavasti. Saattaa siis käydä niin, että kanteluiden tekeminen käännetään tekijäänsä vastaan."
Tosi surkeaa oikeusturvaa lapsille.
Analyysi suoraan täällä vuosia häiriköineestä henkilöstä:''
"Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. "
Vielä lisään korjauksena, että "olettamiaan heikkouksia toisissa..."
Kansalaisaloite huostaanotettujen oikeuksista käynnistyi 1.12.2012.
Lue lisää.
http://huosta-aloite.blogspot.fi/2012/11/tiedote-30112012.html
------------
Tämä kirjoitus on poistettu keskustelusta, herää kysymys miksi?
Suomalaisen lastensuojelun kriitikot perustivat LOKAKUUN LIIKKEEN lapsiperheiden suojelemiseksi lastensuojelun mielivallalta.
LOKAKUUN LIIKKEEN OHJELMANJULISTUS
Se on ”yhden asian liike” kaltoinkohdeltujen lastensuojeluperheiden auttamiseksi. Liike on avoin kaikille Suomessa asuville. Tahdomme kohentaa kodistaan pois sijoi
tettujen lasten ja heidän vanhempiensa oikeusturvaa sekä palauttaa pahoiksi leimatuille lastensuojeluperheille ihmisarvon, joka heille kuuluu.
Välittämme niin Suomeen kuin Venäjällekin realistista ja totuudenmukaista kuvaa Suomen lastensuojelusta.
Vetoamme maamme poliittisiin päättäjiin ja lastensuojelijoihin:
1) Pyydämme, että te vähentäisitte lastemme sijoituksia, sillä kukaan ei tiedä, mitä lapsillemme tapahtuu bisnekseksi muuttuneessa sijaishuollossa.
2) Pyydämme, että te ehkäisisitte sijoituksia palauttamalla peruspalvelut eli kunnollisen, nykytarpeisiin vastaavan avohuollon tukitoimineen. Me emme tarvitse maahan lisää epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä. Me tarvitsemme kodinhoitajia.
3) Pyydämme teitä pohtimaan, miten aloitteet pysyvästä huostaanotosta ja sijaisperheen adoptio-oikeudesta liittyvät lastensuojelulain tavoitteeseen: huostaanoton tilapäisyyteen ja perheiden jälleenyhdistämiseen.
4) Pyydämme, että sosiaalitoimen ratkaisut saatetaan valvonnan alle. Toimien ja päätösten oikeellisuutta ja lainmukaisuutta on todisteellisesti seurattava. Vääriin ja oletuspohjaisiin kirjauksiin on puututtava. Asiakkaalle on selkeästi annettava korjausmahdollisuus häntä koskeviin merkintöihin.
5) Pyydämme, että viranomaisille määrätään sanktiot vääristä, menettelysäädösten vastaisista päätöksistä. Perheillä, jotka joutuvat laittomuuksien uhriksi, tulee olla oikeus vahingonkorvauksiin.
6) Pyydämme, että myöntäisitte lastensuojelun palvelujärjestelmän olevan vakavassa kriisissä. Pyydämme teitä tarkastelemaan perhepolitiikkaa ja kysymään, ollaanko siinä menty vikasuuntaan.
7) Pyydämme, että koettujen vääryyksien paljastamiseksi käynnistäisitte puolueettoman, laajan sijaishuollon selvityksen, kuten muissa Pohjoismaissa on tehty.
8) Pyydämme, että lopetatte ratkaisujen etsimisen valvontakulttuurista, viranomaisten yhteistyöstä, tietosuojan murtamisesta ja järjestelmää ruuhkauttavan lastensuojeluilmoitustehtailun tehostamisesta.
9) Pyydämme, että te papereiden liikuttelun sijaan kannustaisitte meitä vanhemmuudessa, ja siirtäisitte huomion varhaiseen tukeen. Että te uskoisitte meihin isinä ja äiteinä, ettekä näkisi meitä vain mahdollisina riskeinä ja uhkina, sitä me pyydämme. Vain kodinhoitajien tukea ja apua koteihin, muuta emme pyydä.
10) Lopuksi pyydämme kunnianpalautusta pahoiksi leimatuille lastensuojeluperheille. Pyydämme, että te näkisitte meidät.
Lokakuulaiset tulevat järjestämään tapahtumia, joilla kiinnitetään huomiota lastensuojelun epäkohtiin. Ensimmäinen tempauksemme on venäläisäideille suunnattu yhteisvastuukirje.
Lokakuun liike
--- Maria Syvälä, toimittaja, kirjailija, Siuro, puhelin 358 44 2855 755
--- Ani Leikonniemi, sosiaaliohjaaja, vertaisohjaaja, Turku, puhelin 358 44 99 18 286
Posted 15th October by Johan Bäckman
-----------
Kopio lakialoitteesta.
Kansalaisaloite
Aloite tarvitsee 50.000 nimeä, jotta se etenee eduskunnan käsittelyyn.
Huostaanotettujen oikeudet inhimilliseen elämään
Lakimietinnän sisältö
Seuraavat asiat pitäisi taata lailla:
- Lastensuojelukertoimelle katto eli kunta ei saa valtiolta huostaanotoista yhtään sen enempää takaisin rahaa kuin huostaanotto maksaa.
- Sosiaalityöntekijöiden tulospalkkaus huostaanottojen ja lastensuojeluilmoitusten perusteella on lopetettava.
- Sosiaalietuuksia joita huostaanotettu saa ei saa periä huostaanoton kustannuksiin vaan ne on ohjattava nuoren itsenäistymisvaroihin tai pankkitilille lyhentämättömänä.
- Mahdollisuus nimettömien lastensuojeluilmoitusten tekoon on poistettava (perheelle ei välttämättä anneta ilmoitusta tietoon, mutta poliisille ilmoitetaan)
- Perättömät lastensuojeluilmoitukset sakollisiksi (esim. kiusaamistarkoituksessa tehdyt)
- Perheille ehdoton mahdollisuus kodinhoitajaan
- Aluehallintovirastolle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, valtioneuvoston oikeuskanslerille sekä Valviralle mahdollisuus määrätä lakia rikkonut lastensuojelulaitos, sosiaalitoimi tai sosiaaliviranomainen maksamaan korvauksia asianosaiselle / asianosaisille.
Säästyneillä varoilla valtio:
- Takaisi jokaiselle huostaanotetulle nuorelle 500 euroa kuussa lyhentämättömänä sosiaalitoimen itsenäistymisvaroihin koko huostaanoton ajan (tämä tuki ei vaikuttaisi muihin etuuksiin tai palkkaan).
- Takaisi huostaanoton päätyttyä 10 vuoden ajan jokaiselle huostaanotetulle 500 euroa kuussa ylimääräisenä sosiaalietuutena (tämä tuki ei vaikuttaisi muihin etuuksiin tai palkkaan).
Perustelut
Iso osa nuorista, jotka jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle ovat huostaanotettuja.
Laitoksesta laitokseen, osastolta osastolle ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sen sijaan, että nuori jäisi lopullisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, hän voisi keskittyä opiskeluun ja sijoittua yhteiskuntaan.
Korkeimmat vuorokausimaksut ovat satoja euroja vuorokaudessa.
Pörssiyhtiöt laajentavat toimintaansa lastensuojeluun. Tämä on huolestuttavaa.
Sijoitusyhtiöt ovat kiinnostuneet / ostavat yksityisiä lastensuojelulaitoksia.
Huostaanotot menevät koko ajan enemmän markkinoiden armoille ja veroparatiisiyhtiöt ovat kiinnostuneet lastensuojelusta sekä sijoittavat siihen.
Lapsia ja nuoria otetaan paljon perusteettomasti ja lainvastaisin menettelyvirhein huostaan esim. häiriökäyttäytymisen, kouluvaikeuksien tai lapsen / nuoren diagnoosin vuoksi (esim. ADHD, Asperger tai jopa leukemia). Huostaanottoja ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin on panostettava.
Monet lapsen tai nuoren ongelmat olisivat hoidettavissa avohuollon toimenpiteillä esim. kodinhoitaja, terapiat tai psykologi.
Monissa lastensuojelulaitoksissa ei noudateta lain vaatimia muodollisuuksia esim. muutoksenhakumenettely tavaroita takavarikoitaessa eli ei anneta valituskelpoisia päätöksiä huostaanotetulle tiedoksi saati tehdä kyseisiä päätöksiä. Nämä lakitekniset asiat ovat tietysti aika pitkälti muodollisuuksia, mutta kyllä niitä tulisi jokaisen laitoksen noudattaa.
Itsenäiseen elämään, opiskeluun ja työntekoon on tuettava
Moni huostaanotettu, jonka pitäisi itsenäistyä siirretään monesti mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskotiin, koska ei ole valmiuksia itsenäiseen elämään. Moni huostaanotettu ja mielenterveyspotilas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Huostaanotetuille ei ole edes kertynyt ansioeläkettä ennen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tämä tarkoittaa Kelan työkyvyttömyyseläkettä, joka on aika pieni. Vaarana on myös, ettei ansioeläkettä kerry tarpeeksi tai pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan.
Laitosnuoria täytyy tukea itsenäiseen elämään, opiskeluun ja työntekoon. Sama koskee myös aikuisia. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on kelle tahansa nuorelle ja monelle aikuisellekin hirveä menetys. Yksityisten lastensuojelulaitosten keskeisimpänä ongelmana on voiton maksimointi sen sijaan, että panostettaisiin täysillä nuorten hyvinvointiin ja normaaliin elämään sijoittumiseen.
Kustannukset ovat suuria. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle keskimäärin miljoona euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle pelkästään mielenterveydenhäiriön perusteella jää viisi nuorta joka päivä.
----------
Onko linkittäjäkin nyt huomannut hänelle laittamani vinkin? Nimenomaan juuri näin, omat ketjut linkityksille, hienoa! Näin muut ketjut säilyvät lukukelpoisina :)
Lapsiasiavaltuutettu. Lapsen oikeus sukuun ja isovanhempiin on turvattava.
Lue lisää.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/4756-aula-lapsen-oikeus-sukuun-ja-isovanhempiin-turvattava
------------------
Lasensuojelussa näköjään pitää ottaa myös huomioon lasten sijaissynnytys.
Lastensuojelun keskusliitto lausunto 13.11.2012.
Sijaissynnytyksen täyskileto suojaa lapsen oikeuksia.
http://www.lskl.fi/vaikuttaa/lausunnot/sijaissynnytyksen_tayskielto_suojaa_lapsen_oikeuksia.2722.news
--------