Kuinkahan monelle kirjoittajalle on netti antanut mahdollisuuden päästä ulos omista arkiympyröistään?
Eihän suinkaan kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä ja sukulaisverkostoa, joiden kanssa voisi olla yhteydessä ja jutella arjen murheista.
Täällä se on paljon helpompaa, sillä nimettömänä saa purkaa sisintään aivan vapaasti.
Monellahan on tapana kirjoitella vihkoon elämäntapahtumiansa ja sillä tavalla käydä läpi olemistaan.
Aina se helpottaa, kun saa edes jotenkin purkaa sisintään.Vaikka sitten aivan ventovieraiden kanssa.
Tämä on tavallaan sosiaalinen kirjelaatikko!
Eihän suinkaan kaikilla ole laajaa ystäväpiiriä ja sukulaisverkostoa, joiden kanssa voisi olla yhteydessä ja jutella arjen murheista.
Täällä se on paljon helpompaa, sillä nimettömänä saa purkaa sisintään aivan vapaasti.
Monellahan on tapana kirjoitella vihkoon elämäntapahtumiansa ja sillä tavalla käydä läpi olemistaan.
Aina se helpottaa, kun saa edes jotenkin purkaa sisintään.Vaikka sitten aivan ventovieraiden kanssa.
Tämä on tavallaan sosiaalinen kirjelaatikko!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikille.
Jotka käy palstoilla.
Paitsi mä. Harvoin.
Kokemuksesta tiedän, tämä kirjoittelu ei korvaa fyysistä ihmistä, eikä ystävää, harmivaan että elämä on monelta vieny ystävät ympäriltä pois, jotkut kuolleet, jotkut muuttaneet paikkakuntaa, jopa lapset ovat perustaneet omat perheet, eikä heillä ole enään aikaa omille vanhemmilleen,
heillä on omat kiireet ja elämän vaatimukset,
me vanhukset jäämme yksin, joka on suuri vahinko meitä kohtaan,
tämä kirjoittelu on pieni lohtu ja helpotus yksinäiseen elämään,
parempi kuitenki kuin ei mitään muuta olisi,
onneksi omalla kohdalla on säilyny muutamia kodin ulkopuolisia harrastuksia joita vielä jaksan harrastaa..
Varmaan sillä hetkellä, kun täällä käy, ei ole muita juttuja meneillään. Eihän silloin, kun joku on käymässä, nettiä käytetä. Tuo kirjoittelu, missä vain, helpottaa oloa. Pidin päiväkirjaa joskus kauan sitten ja rakkaussuruja sinne on kirjoiteltu. Joskus kauan sitten kirjoittelin paljon kirjeitä. Pikkuhiljaa muuttui yksisuuntaiseksi tuo viestintä ja tullut kirje on harvinaisuus. Tätä yksineläjän luksusta on, ettei tarvitse kilpailla nettiajasta kenenkään kanssa.
Olet hokannut oleellisen näistä anonyymien kirjoittelupalstoista, vaikkakin ei se tänne kirjoittelu välttämättä johdu suppeasta sosiaalisesta verkostosta ihmisen ympärillä, jos täällä tahtoilee viestitellä ja ajatuksiaan ulostella. Minullakin on aviomies, joka kylläkin töissä päivät pitkät, ja omat lapset jo aikuisia, ja ns. maailmalla omissa toimissaan ja tehtävissään kumppaneineen. Itsellä taasen on tällä hetkellä sellainen elämän tilanne, että jää aikaa tälläiseenkin, vaikkakin myönnän, että tämä hiukkasen koukuttaakin, kun olen sellainen ns. mediainnostunut ihminen, ja tykkään vaihtaa ajatusta myös näillä anonyymien palstoillakin. Mutta totuushan on, että nykyaikana ei enää tupsahdella tuon tuosta kyläilemään, ja jos näin tehdään, niistä kyläreissuista pitää sopia etukäteen. Itselläni kuitenkin on erittäin hyviä ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa säännöllisin välein olen kanssakäymisissä, jos ei muuten niin puhelimessa miltei päivittäin jonkun kanssa rupatellen. Työkavereita ei ole enää, koska olen ollut niin kauan poissa työelämän pyörteistä, mutta eipä tuo ole haitannut minua, tapaan kyllä muita ihmisiä ihan tarpeeksi niiden sijaan; ja joskus saattaa niitä entisten työpaikkojen työkavereitakin tupsahtaa eteeni yllättäen vaikkapa kauppareissulla tm:lla, ja aina jotain kuulumisia tulee vaihdettua heidänkin kanssaan. Osa entisistä työkavereistakin alkaa olla jo eläköityneitä, ja onhan se kiva kysellä kuulumisia, miten eläkepäivät ovat lähteneet käyntiin, kun tavataan.
Minulle palstan anti on lähinnä siinä, että voi lukea ja hämmästellä sellaisten ihmisten kirjoituksia, jollaisiin ei tutuissa piireissä koskaan törmää. Elän live-tuttavieni kanssa suurin piirtein samalla planeetalla ja samassa aikajatkumossa, mutta joskus on mukava tutkailla muitakin planeettoja.
Ajankulua tämä on työn ohessa, rentoutumista siinä välissä, kun muutenkin on koneella koko päivän.
Mitä pahaa muuten on yksin olossa? Minusta se on yksi parhaita asioita maailmassa.
Kun olen yksin, olen taatusti arvoisessani seurassa ;)
Minäkin viihdyn yksin, mutta on henkilöitä, joille yksinolo on hirveää. Meitä on moneksi.
Meitä on moneksi, siksi ei aina pidä olettaa, että yksin oleminen on mukamas jotain aivan kauheaa. Ne jotka kokevat itsensä yksinäiseksi pitävät siitä melua ja ihmiset rupeavat ajattelemaan että yksin oleskelevat ovat automaattisesti surkeita yksinäisiä poloja.
Ei oikein kehtaa sanoa muuta kuin täällä nimettömänä, että tykkään olla yksin. Työssä olen kaiket päivät muiden seurassa (fiksuja ja mukavia ihmisiä kaikki), mutta vapaa-aikana tykkään mennä yksin minne sitten menenkin. En välttämättä suoraan kotiin, vaan mitä sitä nyt onkin tarjolla.
Juuri nykyaikana ei tarvitse olla yksin jos ei halua.
Oli aika kun oli netti tapaamisia ja niitä sitten luonnossa, kokemus sekin.
Tapaamisia voi olla missä tahansa, siis löytää uuden rakkaan.
Nykyisin vasta yksin ollaankin. Ei ole aikaa kellekään, ei ole ovi avoin, kuin aikoinaan.
"Tulkaa joskus kylään" = Tilatkaa aika ainakin puoli puolta ennen visiittiä.
Keksimme sitä ennen hyvän tekosyyn.
Tuo uuden rakkaan löytyminen onkin niin epätodennäköistä, että paras olla edes ajattelematta sitä vaihtoehtoa. Mutta monenlaisia ihmissuhteita on, syvällisempiä ja pinnalisempia. Parisuhteessa on melken aina niin,että toinen lähtee ensin. Montakohan kertaa sen kokemuksen kestää särkymättä? Toipuminen kestää ainakin kaksi vuotta.
Muutama vuosi sitten olin aika yksinäinen vailla puhekavereita. Nykyisin olen paljon toisten seurassa. Pienellä porukalla ja joskus suuremmallakin harrastelemme kaikenlaista. Vierailemma toistemme luonakin.
Hiljaisina hetkinä kirjoittelen kaikenlaista mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Keskustelujakin katselen silloin tällöin koska sattuu kone auki olemaan, useimmiten on kone kiinni.
Kauppa asioilla tapaan paljon tuttavia ja useimmiten kaupoissa käyminen venähtääkin pidemmäksi kuin oli aikomus.
Puhelimen välillä viestittelemme ja soittelemme sukulaisten kesken, samoin sähköpostilla.
Yksinäisyyden ymmärrän ainakin silloin jos samassa taloudessa asuu dementoitunut kumppani/omainen. On hyvä saada viestejä ulkopuolisilta ihmisiltä saadakseen ajatukset vaihtumaan välillä.
Itse päätetty rauha ja yksinäisyys on ylellisyyttä, melusairauresta kärsivänä arvostan ehtoon hiljaisia hetkiä.
Hiljainen telkkarin melu taustalla ja vaimon vieno puhkuminen sohvalla,siin vaan hermo lepää.
Tätä nettii unohtamatta parasta siin on vapaus,ei oo sidottu toisen tutkivaan katseeseen ,voi vastailla omaan tahtiinsa.
Tuntuu vaan siltä et vuoret tuovat omien juttujen esillepanoon aina vaan korkeimpia esteitä,joku viisast onkin sanonu et on jo puhuttu tää asia.
Itte pirän nettiä oikein hyvänä asiana.
Minulle yksinäisyys on rauhaa. On ystäviä, nähdään kun molemmille sopii.
Viihdyn liiankin hyvin yksin, sukulaisten mielestä. Itse en ole koskaan kärsinyt yksinäisyydestä. Ymmärrän jos yksin olo ei ole vapaaehtoista, silloin on vaikeaa.