Lopulta..

Tsau. kirjoitti:

ehkä..
ymmärsin...
en ole varma..

kumartuneista selistä sylityksin..
toisiinsa päin kumartuen.. lohtua viimein etsien..
kyllä se tästä elämä..
kaulasta ja niskasta pitäen kiinni..toisiamme...olenhan minä..
niin lujaa ja varmoin ottein..
tämän hetken toisillemme toistaen...
kyllä se tästä...elämä vielä.. tästä...
Ethän lähde...tänään luontani..pysythän huomiseen..
minä olen ...
siihen tarvittiin--

vain tuomani pullon puolikkaat
konjaksista...en minä ole oppinut laskemaan......
ne olivat kerääntyneitä...sinne kaappini perälle..
Voisit moittia..mut sitä et tee..
Koska sanoin sinulle...ei tänään...
Tänään olisi aika.....

On vain tullut aika....
joita olin availlut hiljailleen saadaksi varmuuden jostakiin.....saaadakseni , en minä niitä yksin..etsi...kysymyksiä..en vastauksia...siihen minusta ei koskaan olisi..mutta...

Me...
kaipasimme niin lohtua tähän moninmutkaiseen ja ankeaan...arkeen.
Vannoutumista.
Ystävyydestä.
Joka jatkuisi. Vielä huomiseen... Ylitse tämän synkän aikakauden..
Tämän hetken jolloin pimeydellä oli ote meihin..ylivoimainen....
Pitkän tummenevan yhä syvenen syksyn sylin yli..
yli tämän synkkyydeen aikakauden. Liiallinen käsintuntuma... liiallinen
yksinäisyys...

Muistelemme heitä...kaikkia..
Vain tämän ohimenevän hetken..
Kuin toistaen itseämme...emme unohtaisi...
vielä ei olisi aika..
vielä olisi aikaa..
meillä olisi aikaa...
sen pitäisi jatkuva alkavaan kevääseen... sen sarastavaan aamunkoittoon
jolloin linnut palaisivat pihapuihimme sen runsaisiin oksitoon...keväseen jolloin--nurmi oli jälleen neitseellisen vihereää..jolloin..
alkavaan hehkuvaan lämpöiseen kevään..uuteen tulemiseen..
vielä olisi...

Siis--
avaiudumme sensijaan vuosikymmenten surujen läpi...
tiesitkö- olet aina ajatellut sinusta... olet aina..
ollut niin läheinen osa minua.. lapsesi minä muistan heidän kasvun..vielä..
sinun lapsesi...olivat..osa minun kasvuani..tähän.. mitä tänään olen...ja minä muistan...muistatko?

Ja niin se ilta jatkui..
Sai meidät ehkä hetken unohtamaan kaiken surumme jota kannoimme
mukanamme, niin urhoollisesti...yhä kapenevillä harteillemmalla näillä käsillä..katso..näillä..
hetken.. joka oli jälleen läsnä..
tässä talossa, joissa tarinoilla on tuhat eri nimeä..

Tiesitkö tätä...juuri olen..vihdoin ymmärtänyt...

Kuka sai minut uskomaan.
Ettei suomalalaiset tuntisi...mitään...
emme olsi mitään..
sydämellään. suuria.....tuntevia...

Sinä hetkenä lakkasin ajattelemasta..tulevaa meitä siinä.. joukossa...
juuri tässä tilassa paikkani on viheliäisesti juuri määrä olla täällä,
täällä olisi sydämeni joka kaipaisi vapaita purjeita valtamerelle..täällä olisi sieluni jonka ihmisten elämänkaareen olin kietiounut heidän historiansa olisi osa omaani ja oma historiani heidän...tarinaansa... täällä.. tässä kehnossa vetoisessa talossa..jonka olimme valmiit räjäyttämään mielessämme ilmaan...se oli niin kehno...mutta jota vaalimme..jota rakastimme..tässä talossa....jonka historiaa vaalimme, koska se oli osa omamme osa sydäntämemme...tässä...
tässä viheliäisessä kerhotilassamme, joka oli edelleen liian kylmä ja jota ei koskaan saataisi kodinomaiseksi..tässä...tilassa ja hetkessä...
vain kynttilän pienet leppattavat sydämet toivat lohtua..hiukan valoa..
että, juuri miksi täällä tässä kolkossa tilassa, valkoisten tiilien seinien
keskellä, tunsin vihdoin näin...
näiden minulle vielä vieraiden ihmiseten
läheisyydessä... vannoisimme jotakin uutta ja ikuista itsellemme... kuin hukkuneet viimeiseen
oljenkorteen...

tämä ystävyys...

Kysyen sinulta...hiljaa..
minne menet..
miksi et tätä hetkeä jaa kanssani kysy miten sain oven sydämeesi .... miksi kysyt minulta
nyt kysymyksiä jotka eivät kuulu tähän kummalliseen kehykseen..
eivät tähän hetkeen, eivät tarinaan.. ja minusta tuntuu että, aikamme loppuu..
enkä saa sitä kerrotuksi...ottaisit tämän avaimen..ripustaisit kaulaasi..
Osaksi minua...katso...minäkin kannan..mukanani...

En minä vastaa...en kysy...


jos, tämä,
saisinko kysyä sinulta vihdoin..
ole sitä..olleennaisinta..
mitä ihmettä etsit maailmalta...minun läheisyydestäni..
minun yhä kapenevaltana ja pienevältä sylistäni..
Vastausta..siihen...
jota itsekin etsin..

Rakkaus...

Olisitko hyvä kertoisit..vihdoin myös..minulle...



Tsau:Friidu

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä