Aki Ollikainenkin sai kirjan julki suhteilla :-(

Onko joku väittänyt, että maailma on tasa-arvoinen? No, ei.

Lottovoiton sijasta voisit tarjota Kyrölle baarissa oluen.

Tai sitten voisit opetella kirjoittamaan.

Hei, olen se, joka aloitti Saarikoskikisa-ketjun. Se on eri asia kuin tämä.
Se oli kilpailu, minkä vuoksi tätä vastuuta anonymiteetistä yms. peräsin.

Ei kannata nyt provosoitua näkemään peikkoja kaikkialla.

Tuomas Kyrö on voinut nopeuttaa löytämistä ja prosessia, muta edes Tuomas Kyrö ei huonoa tekstiä nopeuttaisi. Tästä olen varma. Ja ennen kaikkea: Kyllä se laatu ratkaisee päätöksen sen jälkeen kun kässäri on pöydällä.
Siihen täytyy ja kannattaa uskoa!

Makuja on toki monia jne. Mutta Aki Ollikainen on varmasti kyrön kanssa tai kyröttä julkaisunsa ansainnut!

No voi hyvä tavaton. Eikös se ole vanha totuus, että pinnalle pääsee esim. näyttelijänä menemällä ohjaajan tms. kanssa petiin.
Ja liirum laarum.
EIköhän tämäkin kirja päässyt ihan omilla ansioillaan julkaistuksi ja myös palkituksi.
Itselläni on sellainen ongelma, että minulla on loppututkinto kirjallisuudessa. Siis kun kirjani julkaistaan, olen tehnyt sen suhteilla ja koulutuksella, mukamas. Olisi paljon parempi, jos kaikki kirjailijat repäistäisiin pystymetsästä, olisivat lukutaidottomia ja muutenkin höpöjä. Rumia, vanhoja, pullossa kasvaneita eivätkä tuntisi yhtään ihmistä missään. Mistähän sitten syytettäisiin?

"olen nero tai en", juuri näin tuo asia menee. Kirjallisuuden, näyttämötaiteen tms. opiskut tuovat yhteyksiä - ja sitten voii käydä näin kuin Aki Ollikaiselle kävi.

Aki Ollikainen ei kuitenkaan osallistunut kilpailuun, eikä tullut nimimerkkien takaa tarjoilluksi. Kyllä hänen tekstinsä puhui. Lopputuloksen kannalta on aivan sama kuka sen kässärin pöydälle kiikuttaa. Siinä lukiessa merkitsee sitten se kässäri!

Saarikoskikisasta kirjoittaessani en millään muotoa tahtonut lietsoa tällaista kaikkinaista julkaisumotiivienkin epäilyä.
Kilpailusäännöt tai ennalta valinnat ovat jotakin aivan muuta kuin se, kulkeeko kässäri käsin tai kirjeessä kustantamoon.

Ja mitä tähän tapaukseen tulee: Viimekädessä Kyrö voi tarjota etuuksia Kyrölle. Muiden on sitten kirjoitettava ja muokattava tekstinsä itse.

Onnea Akille upeasta kirjasta!

Saikohan Kyrö mahdollisuuden ylen kuunnelmien ja kuunnelmapätkien tekoon siksi, että Kyrön isä (Pekka Kyrö) oli radioteatterin päällikkö?

Aki Ollikaisen vaimo voitti Liken dekkarikilpailun. Tässäkin haistan palaneen käryä.
Samoin kuin siitä, että Ollikaiset saivat mahdollisuuden asua ainakin seuraavat kaksi vuotta Joenpellon kirjailijatalossa, samassa jossa Kyrö on asunut. Joku on junaillut heille kaikki nämä palkkinnot yms.

Arto Salminen menestyi siksi, että Urho Kalevi Kekkonen oli hänen isänsä kummisetä. Rimmisen teoksesta tehtiin elokuva ihan vain siksi, että hänen isänsä oli elokuvaohjaaja. Marko Leino on menestynyt siksi, että... no... onhan hän Leino.

Näitä esimerkkejä löytyy loputtomiin.

Ollikainen on hyvä kirjoittaja ja varmasti on mennyt läpi tekstinsä takia, en ole sitä epäillytkään! Tarkoitin sitä, että onhan se eri asia, kun saa jumalattoman pitkän jonon ohi käsikirjoituksensa luettavaksi toimittajan pöydälle, kuin että tuhannen käsikirjoituksen seassa oma käsikirjoitus pyörii ja ehkä jopa hautautuu jonnekin pölyiseen nurkkaan ja ties vaikka jää lukematta kokonaan. Voihan se olla, että ilman Kyröä Ollikaisenkin käsis pyörisi vielä tänä päivänä jossain kustantamon syövereissä, eikä siihen olisi vielä kukaan ehtinyt paneutua, vaikka se ansaitsikin tulla julkaistuksi.

Usko vain menee siihen, että onko sieltä tuhannen joukosta mahdollista kenenkään nousta, vai onko tosiaan niin, että jonon ohi pitää päästä (meni käsikirjoitus läpi tai ei) saadakseen sen tekstinsä edes luettavaksi asti. Ja sitä mahdollisuutta, että saa jonon ohi oman tekstinsä ei noin vain tule, ellei, kuten joku täällä ehdotti ala lyöttäytymään kirjailijoiden seuraan. Tai maksa tuhatta euroa siitä, että pääsee tapaamaan kustannustoimittajan henk.kohtaisesti (lue:menee kriittiseen) tai satu olla vain syntymään sukuun jossa on kirjailijoita tai kustannusalan ihmisiä tai että elämä on kuljettanut niin, että joku kirjailija tai kustannustoimittaja sattuu olemaan bestis tai että pitää blogia, josta tulee hurjan suosittu ja sitä kautta kustantaja kiinnostuu yms. Mutta jos näin ei ole, mitkä ovat realistiset mahdollisuudet? Kysynpähän vain! Haluaisin oikeasti tietää!

Kannattaa suosiolla jättäytyä pois koko alalta.

En mitätöi missään nimessä Ollikaisen Nälkävuotta, mutta ei se jättänyt mitään erityistä muistiini kun luin kirjan paljon ennen näitä valintoja. Minua kiinnosti teos historiallisen taustansa takia. Se on hyvin ja tiiviisti kirjoitettu, siinä sen ansio, mutta ei kyseinen kirja ole sellainen joka jää elämään. Onnea silti tekijälle!

Voi hirviä paikka. Entäs se skandaali, että Lauri Viita tunsi Väinö Linnan ja mitä siitä seurasi.
Kateellisia salaliittoteoreetikkoja riittää. Onneksi alumiinifolioo saa vielä kaupoista.

Juu... Se on totta, kirjailijaksi synnytään mutta kustannus-sopimuksiin mennään suhteilla ja rahalla. Hyväveli-järjestelmä on kaiken julkisuuden tae. Monet todella lahjakkaat ja luovat ihmiset jäävät "ulkopuolelle" kun heillä ei ole sitä "hyvää kaveria" joka olisi just oikealla paikalla ja oikealla hetkellä.

No herrajjjumala, kyullähän täällä kaikki tuntee kaikki, suhteiden luominen ei ole mikään ongelma, se on vain oma vika jos ei siinä onnista, Suomihan on niin pieni maa.

Näin minulle sanottiin joskus ihan tosissaan.

Tietenkin se on juuri rannallejääneiden katkeruutta nähdä salaliittoteorioita siellä ja täällä MUTTA alkaa vain tuntua kohta epätoivoiseltä, että pääseekö sieltä pinoista kukaan julkaistavaksi?? En ole nähnyt sellaisia kertomuksia muutamaan vuoteen, ja mietityttää, että jos kukaan ei kerran pääse pinosta - vaan tarvitaan lisäksi muitakin ulkoisia apuja kuten tuttuja tai valmis julkisuus - niin kannattaa varmaan lopettaa tämä armoton duuni oman tekstini eteen... ja tämä pään hakkaaminen seinään tällä alueella...

Riikka Pulkkinen antoi esikoiskirjansa kässärin tutulle kustannustoimittajalle ja vastaus tuli samalla viikolla.

Ei siinä minusta mitään väärää ole. Maailma nyt on vain sellainen/tällainen. Kyllä hyvä teksti nousee esiin, vaikka ei olisi mitään muuta kuin se kässäri. Siitähän siinä on viime kädessä kyse, sille kustajallekin. Kustantamoiden taloudellisen edun hakeminen kyllä suojaa sitä "hyvä veli"- verkoston toimivuutta.

Ei kannata olla katkera tai kitkerä. itse keskityn vaan siihen mitä osaan, ja mitä en osaa, yritän opetella.

Ei kaikki hylkyjä saaneet ole salaliiton uhreja. Tekstit eivät vain ole riittävän hyviä.

Meilläpäin pääsee paperitehtaalle töihin vain suhteilla. Hankkikaa suhteita vai mitä? :)

Käsite "suhteet" on ihan liian negatiivinen asia. Onhan se nyt selvää, että tuttu tai tutun tuttu on helpompi palkata vaikka töihin, kun tietää ihmisestä paljon asiallisia ja asiaan kuulumattomia asioita.
Juuri siksi kesätöihin palkataan omien työntekijöiden lapsia, myös sinne paperitehtaille. Ovat nähneet, mitä työnteko on, tai ennen kaikkea kuulleet.
Sama on kirjoittamisessa. Kun tuttu sanoo, että tietää ihmisen, joka on ahkera ja jaksaa muokata tekstiään kurinalaisesti vuoden ajan, asia on sillä selvä.
Eli julkaisemisessa ei ole kyse vain siitä, että osaa kirjoittaa ja teksti on hyvää. Kustantaja haluaa yleensä aina muutoksia, syystä tai toisesta, ja haluaa kirjoittajan, joka ymmärtää tämän, ei ole mustasukkainen tekstistään ja ennen kaikkea, ei kuvittele olevansa maailman paras ja tietävänsä tasan tarkkaan mitä tehdä ja kirjoittaa.
Hyvä kirjoittaja suo myös kirjoituskilpailujen voiton jollekin toiselle, sillä hyviä kirjoittajia on muitakin. Jopa parempia. Jopa loistavia.
Vain yksi voi voittaa, muut jäävät sitten sekunnin sadasosalla tai enenmmän.

tuo oli mielenkiintoinen tieto, että nämä kilpailujen voittajat ovat pariskunta ja se että he muuttivat sinne taiteilijataloon ennen kuin tieto finlandia-palkinnosta tuli julkisuuteen. Noo, kaikki voi olla sattumaa, lahjakkuutta tai suhteita, mutta luulen että kyseessä on näiden tekijöiden sekasotku, mutta ei pelkällä lahjakkuudella eteenpäin pääse, vaikka laittaisi tuotoksensa postiin. Ainakin se on äärimmäisen harvinaista nykyaikana.

Kaksi kirjailijaa pariskuntana on todella merkillistä. Kukaanhan ei tunne yhtään opettajapariskuntaa, lääkäripariskuntaa, näytteljäpariskuntaa...
Taiteilijataloon muutetaan hakemusten kautta, vastaavanlaisia on useita, myös ulkomailla. Parilla kävi hyvä tuuri, kun pääsivät.
Tai tuuri ja tuuri, eivät kaikki halua asua maalla tai vuokralla. Hyvin monella kirjailijalla on ihan oma koti, itse maksettu. Se vasta kummallista onkin.

No, Aki Ollikainen sai kuitenkin tänään P.S. Finlandian eli tavallisten lukijoiden tunnustuksen Kalliosta. Kunnioitan sitä ja nostan hattua.

SORRY AKI OLLIKAINEN MUTTA KIRJASI ON TÄYTTÄ P...AA. EN JAKSANUT LUKEA PARIA SIVUA PIDEMMÄLLE. MIKSI IHMEESSÄ HYVÄ AIHE PITÄÄ TÄRVELLÄ BRUTAALEILLA SELVITYKSILLÄ JONKUN 1800-LUKULAISEN MIEHEN MUNISTA, DUDE! SELASIN LISÄKSI KIRJAASI KOLMESTA KOHTAA JA SAMA SELVITYS JATKUI JA JATKUI JA AINA VAAN JATKUI. BOORING! SIIS JOS TÄMÄN TASOISELLA TEKSTILLÄ PÄÄSEE FINLANDIA-EHDOKKAAKSI, NIIN VAROKAA VAAN EX-POIKAYSTÄVÄNI: SÄNKYKAMARITARINAMME OVAT PIAN KUSTANTAJALLA! SIIS TÄYTTÄ SONTAA! JA KUSTANTAJAT HOI, SIIS DUDE!
0 PISTETTÄ!

Kateellisen vuodatusta.

Ei hyvää päivää täällä jaksetaan olla negatiivisia ja haukkua muita. Tietenkin kaikkien muiden kirjallinen maku on huono, mutta olemattomaan kirjailijanuraansa katkeroituneilla se on tietenkin tosi hyvä. Tsiissus, jotain rajaa.

Calm down! Joku voi luulla, että olette Akille sukua, kun noin loukkaannutte. Outoa, ettei omaa mielipidettään saisi tuoda julki. Kritiikitön nuoleskelu taas on hyväksyttävää. :P

Valitettavasti en ole kirjailijan alku. Pöytälaatikossanikin on vain luuppi. Ts. minulla on toinen ammatti, johon olen vielä tyytyväinen.

Ko. kirja on mielestäni yliarvostettu k...a. Enkä ole ainut, joka on sitä mieltä. Nimimerkille "peesaan": tekstissäsi on kirjoitusvirheitä. Ja readeri: kahdella sanalla häviäisit jopa Kuningas Ollikaiselle. ;)

”Marja tarttui kiinni Juhanin kovana seisovaan kaluun.” ”Marja liikuttaa hitaasti kättään edestakaisin Juhanin elintä nyrkissään puristaen.” ”Hän silittelee Juhanin velttoa elintä ja miettii laihoja haukia.” ”…Teo työntää sormensa hänen sisälleen. Reikä on ahdas…” ”Teo liikuttaa sormeaan edestakaisin… Märkä hän kuitenkin alkaa olla.” ”Hän työntyy Saaran suuhun liian syvälle, tyttö alkaa kakoa… …Tällä kertaa Saara ottaa kiinni Teon elimestä ja ohjaa sen pään suuhunsa, imeskelee sitä kuin keitosta löytämäänsä lihaisaa sattumaa.”

Onhan tää ny kohtalaisen roisia selvitystä. Onneksi en ostanut naapureille joululahjaksi.

Onhan se, mutta kannattaisi silti lukea kirja. Tuollaiset kohtaukset ovat vain pieni osa kirjasta.

Kuvaus on kliseistä roskaa!

Ensimmäinen vaikutelma oli tuo. Ei se siitä harkinnan jälkeen muuttunut.

Hyvä, kun joku muukin on täällä sitä mieltä, että kirja olisi pärjännyt ilman tuota panokimaraa. Ja kyllä ne aika tiheässä reilun 100 sivun kirjassa ovat. Eikä tämä mitään p...n vuodatusta ole vaan mielipide. Eikös Suomessa ollut vielä jäljellä semmottinen kuin sananvapaus, jos joku muistaa? Mutta pakko nyt kysyä, että oletteko te ikinä edes huonoa kirjaa lukeneet?

simonedeboudoirille: En ole valokuvaajakaan.

En ole lukenut tätä Ollikaisen kirjaa. Parhaillaan on menossa Auster ja hiljan lueskelin Foenkinos yhtä kirjaa ja joitakin muitakin tullut tämän vuoden puolella kahlattua. Sitä Donnerin Mammuttia odottelen innolla, että joku laittaisi tyrkylle siihen kirjaston kierrätyshyllyyn just sillon kun menen siitä ohi ja nappaan oitis. Lupaan. Myös lukea sen.
Oletteko jo lukeneet? - Ja haluatteko, että laitan taas niitä Kirja-arvostelu palstalle mitä olen kahlannut ?
Ai ette halua, no ei sit.

En voi käsittää kommentointianne ollikaisen seksikohtauksista. Esimerkiksi alun seksikohtaus, oli todella koskettava ja toi hyvin esille synkän epätoivon joka hahmoilla oli. Se, joka kommentoi seksikohtauksia ollikaisen kirjassa liian ronskeiksi on joko lestadiolainen tai muuten vain joku siveyden sipuli.

Voi myös olla, että seksi myy (mikäli muistatte kirjan nimeltään sex, jota porukka jonotti hulluna)... Moni lukija on ollut sitä mieltä, että nämä alapääjutut olisi voinut jättää kirjasta kokonaan pois. Varsinkin, kun kirjassa on muistaakseni vain about 140 sivua. Kaikkihan tiedämme, että ihmiskunta on kuksinut alusta asti. Ei se mikään uutinen ole. Nälänhädästä ja kurjuudesta voi kirjoittaa ilman sormetusselvitystä. Ja sänkypuuhista voi kirjoittaa niin, ettei lukijalta "lennä laatta".

Moni on valitellut, että tässä kirjassa vain raapaistaan aiheen (nälkävuodet) pintaa. Joten Ollikainen joutuu seuraavassa kirjassaan pistämään paljon paremmaksi ennen kuin meikä ja moni muu on myyty. Mutta nyt tämä tyttö kaivaa pöytälaatikostaan sen luupin ja häippäsee tästä keskustelusta. Riidelkää te keskenänne. LOISKIS JA MOLSKIS (isolla) ja loppuun laitan vielä piruuttani monta huutomerkkiä. Tähän: !!!!!!!!! Ja vielä tähän: !!!!!!!!!!!!!!!!

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Yksi tykkää, toinen ei. Eikös mielipideasiat ole niitä, joista ei voi kiistellä? Joku tykkää tyttärestä, toinen anopista jne. Itse en ole Ollikaisen kirjaa (vielä) lukenut, mutta aion sen tehdä.

Niin se on. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Tärkeintä on, että lihaisia sattumia riittää kumallekin. :))

Nälkävuoteen liittyen kannattaa lukea myös tämä:

Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista by Pietari Päivärinta

http://www.gutenberg.org/ebooks/17447

oli vitun hyvä. ihan vitun hyvä.