Vai tännekö vaan sellaisia runsain mitoin pesiytynyt? Eivät tule toimeen ihmisten kanssa "elävässä elämässä"?? Ja täällä sitten sätitään muita??? Ihmetyttää vain, että moni asiallinen kysymys kuitataan "varmana tietona" esim. "sulle ei ikinä koiraa, poliisille pitäs ilmottaa" ...jnejne. Hemmetti, tollikat: jos joku kysyy vaikka koiran yksinolosta tai ruokkimisesta "silloin tällöin", niiin SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita sitä, että kysyjä olisi tekemässä itse niin! Lisäksi perustelut sanomisiin puuttuvat lähes aina. Niinkin voi tietysti tehdä, mutta silloin on kyse PELKÄSTÄ mielipiteestä, vailla painoarvoa. Ei ollut tarkoitus loukata, vaan herättää miettimään kirjoittelemisiaan.
Koiraihmiset usein mustavalkoisia?
veera hoo
16212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No tuota, en minäkään tule kaikkien kanssa toimeen, on sellaisia joiden kanssa en edes halua tulla, vaikka joudun tekemisiin heidän kanssaan.
Minä en säti kuin niitä, jotka eivät osaa koiriaan kouluttaa. Ei koiran kanssa pidä painia, koiralle ei pidä huutaa, koiraa ei pidä remmistä repiä jne. On sellaisia joille ei koiraa tarvitsisi antaa koskaan, vai etkö lukenut eläinrääkkäystapauksista ? Etkö ole koskaan kuullut niistä ? Missä pimennossa olet onnistunut elämään ?
täällä suurin osa just semmosia.
Paljolti se on omasta kirjoitustyylistä. Ja aina voi selventää asioita ottamatta hernettä nenään.
Jos joku sanoo että haluan kauniin sporttisen koiran mutta aikaa ei ole sen kuljettamiseen ja lapsikin on tulossa. Tai pidän koirista ja hankin ekaa koiraani miten olisi vaikka lutunen cane corso tai koirallani on kipuja mitä teen..
Voi olla ihan vissi että oikaisua tulee.
Asiallinen teksti saa yleensä asiallisen vastauksen ja jos joku yrittää siltikin provoilla voit kommentoida huumorilla.
^Oli pakko nauraa tuota "ekaa koiraani miten olisi vikka lutunen cane corso". Juu, kyl välillä on aika ehdotuksia, välillä taas ihan asiallisiakin. En ole pitkään aikaan palstaa lukenut mutta näin muistista...
Heillä on huono itsetunto. Sosiaaliset taidot puuttuvat ja estävät pärjäämisen muiden ihmisten kanssa. Vaistonvaraisiin koiriin he sitten turvautuvat.
Joo, onhan koiraihmisissä ns. liian ehdottomia/fanaattisia tapauksia, joillakin (en puhu palstan ihmisistä kun en ole perehtynyt vaan yleisellä tasolla, monta vuotta tuntenut esim. koirapuistojen ihmisiä jne) koirajuttu hurahtaa liiaksi, tulee liian pätemisen aiheeksi, mutta toisaalta kun jokin on rakas aihe niin ihmisille helpolla saattaa käydä niin että intohimolla suhtaudutaan ja saatetaan ajatella että jos itsellä toiminut jokin kasvatustapa tms niin sama olisi parasta muillekin tai ainakin kyseenalaistetaan erilaiset tavat. Mutta ihmisistä on moneksi, joukkoon mahtuu laidasta laitaan kuten aina ihmisten kohdalla.
Olen itsekin juuri tilanteessa jossa mietin viitsinkö mainita tietyistä koira-asioista parille koiratutulleni, kun aavistan että vastaan tulisi omia linjauksia aliarvioivia kantoja muutamalta tutulta, joten ehkä parempi vaan ettei.... Neuvot jne ovat mukavia, mutta semmoinen pelkästään pätemisentyyppinen ja negatiivis/virheitä etsivä suhtautuminen on RAKENTAVAN ja rauhallisen tyylin sijasta lannistavaa. Rauhallinen ja ok energia kaikkeen... parempi niin. :)
Pakko kompata tuota Koirak.:n sympaattista kommenttia. Siitä huolimatta väitän, että joka toisen pitäisi jättää se koira ottamatta. Varsinkin koira, jolla pönkitetään jotakin olematonta.Tämä lausunto herättää epätoivoista ulvomista, mutta pointtini on, että suurin osa nk. klassisten ongelmarotujen ottajista elää nk. synkeässä pimeydessä.
Mustavalkea on hyvä adjektiivi kuvaamaan joitakin koiranomistajia. Varsinaisia dalmatialaisia. Tässä esimerkkejä. Kaksilapsinen, omakotitalossaan asuva perhe ottaa suloisen koiranpennun, tai paremminkin perheen äiti ottaa. Pian tulee avioero ja koira jää, yllätys yllätys, perheen isälle, joka kuuliaisesti pitääkin sitä monta vuotta. Välillä se on lyhyitä aikoja oikealla omistajallaan, välillä lasten perheissä, ja sitten se tyrkitään takaisin isälle. Lopulta isä ei enää voi pitää sitä, muttei halua tappaakaan, tervettä koiraa, vaikka vanha jo onkin. Laittaa sen siis lahjoitettavaksi uudelle omistajalle. Seuraavia vastauksia saapuu.
Yksi soittaa keskellä yötä salaisesta numerosta, latelee kaikki tuntemansa ruumiinosat ja kertoo haluavansa ampua koiranomistajaa niskaan. Ei uskalla kuunnella vastinetta vaan sulkee puhelimen. Harkitsen rikosilmoituksen tekoa. Kyllä puhelun voi jäljittää.
Toinen laittaa viestin. Hyvin palvelleen vanhan koiran tulisi päästä koirien taivaaseen, ei vieraaseen perheeseen. Toivottavasti hän ei ole töissä vanhustenhoitajana.
Kolmaskin viesti, taas käsketään tappamaan koira.
Kukaan ei tarjoudu ottamaan koiraparkaa luokseen. Miksi eivät? Jos se kerran on niin automaattista, että koirasta voi pitää huolta kuka vaan - pitää vaan irtisanoutua työstä, joka sisältää matkustelua, ja jäädä kortistoon, helppo juttu - mikseivät he itse tee niin? Sekin pelkuri selkäänampuja olisi mielellään jättänyt koiran omistajalleen, jota piti elinkelvottomana.
Sanokaapa te, mitä mieltä olette, mitä pitäisi tehdä koiralle avioeron tapahtuessa? Olla eroamatta, koiran vuoksi? Tappaa koira heti? Pitää sitä vaan ja järjestää työpaikat ja asunnot koiralle sopiviksi? Siis jos koiralle uuden kodin etsdiminen tuntuu niin suurelta rikokselta. Jotkut koirat ystävystyvät kaikkien kanssa. Minulla ei olisi sydäntä sellaisen elukan tappamiseen. Olisiko teillä?
On helppo ärjyä, mitä ei "saa" tehdä. Paljon vaikeampi löytää ratkaisu, mitä olisi paras tehdä.
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194665401764/artikkeli/dobermannit hyokkasivat teinin ja koiran kimppuun omistaja pakeni paikalta.html
Tästäkin uutisesta täällä Suomi24:ssä kommentoitiin valtavasti, että tapaus on tytön, eikä koirien, vika, koska tyttö nosti koiran syliin, vaikka niin ei olisi saanut tehdä. Mutta mistään en löytänyt kommenttia siihen, mitä "olisi täytynyt" tehdä. 2 valtaisaa dobermannia ilmestyy hetkessä vapaana koiranulkoiluttajan äärelle nuuskimaan pientä koiraa, niin mitäs siinä paniikissa keksii tehtäväksi... Kuinka tässäkin tapauksessa kaikki pystyivät syyttelemään tyttöä... Kaikki täällä miettivät varmasti rauhassa, että mitähän saattaisi kannattaa tehdä, mutta tuon tytön tilanteessa ei paljoa ehdi miettiä, eikä kykene keskittymään paniikin vallassa.
En ymmärrä kaikkia näitä viherhousuja, en tosiaankaan.
... anteeksi, siis ei nostanut koiraa syliin, vaan meni koirien väliin.
Koira pidetään loppuun asti ja jompi kumpi tekee päätöksen pitää koira myös eron jälkeen. Eihän lapsiakaan lopeteta jos ero tulee vaan asioista sovitaan.
Itse olen sitä mieltä että vain yksi vanhemmista on varsinainen omistaja joka ottaa koiran sillä periaatteella että jos/kun ero tulee koira jatkaa hänellä ilman muuta.
En ymmärrä miksi ero olisi koirasta luopumisen syy. Sellaisen ei kannata hankkia lemmikkiä ollenkaan silloin jos ei osaa ottaa vastuuta.
Huvittavia nämä koirafanaatikkojen kliseet. Että näin tehdään kuin minä sanon ja se on laki. Ei kannata hankkia lapsia ollenkaan, jos aikoo erota. Ei kannata hankkia koiraa ollenkaan, jos ei aio asua omakotitalossa lopun ikäänsä, vaan "aikoo" erota ja muuttaa yksiöön kumpikin. Ihmisen hyvinvoinnista ei kannata välittää, ihminen on vain koiran orjapalvelija ja naapurin koirafasistien lepyttelijä; jospa ne eivät tulisi ja ampuisi niskaan, jos oikein nöyrästi hoidan koiraani. Toisaalta, jos koiralla vanhana on kipuja ja vaivoja, fasisti tulee ja ampuu omistajaa niskaan, kun se kiduttaa eläinparkaa, eikä lopeta sitä. It's so tricky. Täytyy hoksata juuri se oikea hetki tappaa koiransa, ettei saa koirafanaatikkoa niskaansa.
"Ei kannata hankkia lapsia ollenkaan, jos aikoo erota. Ei kannata hankkia koiraa ollenkaan"
Ei todellakaan kannata hankkia lapsia jos ajattelee että ihan sama jos tulee ero niin tulkoon ja aina voi laittaa lapset huostaan tai muille hoitoon.
Ei sekään ole laki että lapsensa kuuluu hoitaa itse. Mutta oletus on että jokainen hoitaa vastuunsa.
Eikä se ole edes mustavalkoisuutta..vaan välittämistä.
Nykyään on hälläväliä mentaliteetti kaikessa joillakin kuten edeltäjällä seuraamuksista piittaamatta.
Lapsia heitellään vuoroviikoin perheestä toiseen mutta ei se mitään.
Jos ei arvosta lapsiaan ei yleensä kykene arvostamaan mitään elävää. Koira ei ole välttämätön eikä lapsetkaan(ihmisiä ihan riittämiin) mutta jos ne hankkii ne hoidetaan hyvin ihan sen ajan mikä ne vaatii.
Ei ole laki on moraalikysymys ennemmin. Lain puitteissa voi tehdä paljon pahaa (esim talvivaara)mutta moraaliansa vastaan ei kukaan. Kysymys on ennemmin huonon teon tekevän moraalista kuin niistä jotka siitä huomauttaa kun se jota asia koskee (oli sitten peräti omat lapset tai koira) ei sitä aina voi tehdä.
Hyvä että ihmiset uskaltaa sanoa asiasta jos aihetta on.
Miksi aina syy on omistajassa, ei koirassa? Nuo dobermannitkin on voitu kouluttaa hyvin, mutta jostain syystä näillä koirilla pimeni päässä ja näin tapahtui. Omistaja säikähti koiriensa käytöstä ja lähti karkuun. Who knows?
Mutta jokatapauksessa tuollaiset hurtat piikille ja äkkiä. Vaarallisia piskejä hyi olkoot.
Pitää paikkansa. Tavalliset sanat ovat. Kyllä tai ei. Luovuus puuttuu ja ovat itsekkäitä, omahyväisiä narsisteja. Koirakin heillä koiraihmisillä on ainoastaan omia tarpeitaan varten. Huom myös s,....kyseessä silloin psykiatriset potilaat, jotka väittävät koiran olevan heille terapiakoiria. Mutta se koiran kärsimys psykiatrisen, mielenterveyspotilaan lemmikkinä, huh, olen nähnyt, huh,....!!!!