Kirjoitin jo aiemmin tuonne yhden topicin jatkeeksi, mutta päätin tehdä vielä kokonaan uuden aiheen (pyydän anteeksi, mutta asia on minulle hyvin tärkeä). Olen siis alle kahdenkymmenen ikäinen mies. Vanhoillislestadiolainen ja homo. Asiassa on "pieni" ristiriita, mutta usko on kuitenkin minulle se, jonka haluan säilyttää.
En tunne ketään muuta, jolla olisi sama tilanne kuin minulla. Täytyyhän tässä meidän yli 100 000 henkilön joukossa kuitenkin olla muitakin homoseksuaaleja, joten miksi hautoa asioita yksikseen kun niitä voi jakaa toisten kanssa? S-postini on [email protected] ja meseni [email protected]. Lisäilkää tai laittakaa postia, voitte myös jakaa omia osoitteitanne.
En tunne ketään muuta, jolla olisi sama tilanne kuin minulla. Täytyyhän tässä meidän yli 100 000 henkilön joukossa kuitenkin olla muitakin homoseksuaaleja, joten miksi hautoa asioita yksikseen kun niitä voi jakaa toisten kanssa? S-postini on [email protected] ja meseni [email protected]. Lisäilkää tai laittakaa postia, voitte myös jakaa omia osoitteitanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisia homoja tunnen muutamia. On se tietenkin ehkä ankeaa olla sellainen. Mutta voihan sitä välillä irroitella "jossakin muualla".
Itse olen homoseksuaali ja VL. Lähetin sinulle sähköpostia.
Täällä yks 26-v bi-nainen, vl ja haluan myös säilyä uskomassa huolimatta tästä. Itse tunnen kans olevani tosi yksin tämän asian kanssa, koska tää on niin hankala asia puhua ääneen. Joidenkin sisarusten kanssa oon puhunut tästä, ja he on ollu mua kohtaan tosi myötätuntosia, vaikka eivät voi kovin hyvin ymmärtääkään sitä, että voi rakastua samaa sukupuolta olevaan. Harmi, että tää asia on niin tabu, että on vaikea löytää kohtalotovereita. Mutta toisaalta uskon, että jos vaan luotan jumalaan näissä vaikeuksissa, niin saan säilyttää uskoni ja jumala siunaa elämääni. En vielä tiedä miksi joudun kokemaan tällaista, ehkä tarvin tätä kokemusta johonkin, vielä en tiedä mihin, mutta jumala tietää paremmin. Onhan tällainen "risti" raskas kantaa, varsinkin yksin. Mutta jokaisella on oma ristinsä, jollakin vaikea sairaus tms. Ja monesti vaikeuksiin sisältyy siunaus, vaikka se on niin vaikea ymmärtää. Mutta elämässä ei kaikkea voi ymmärtää, joskus joutuu vain luottamaan ja tarttumaan siihen ainoaan, mikä tuo turvan, uskoon...