buddhalaisuudessako toivo

"mistä lähtisin etsimään pysyvää onnea ja totuutta"

Et mistään.

Jos lähdet etsimään onnea ja totuutta, silloin etsit niitä itsesi ulkopuolelta, etkä tule niitä koskaan löytämään.

Voit toki lähteä kulkemaan jotain polkua tai tietä jonka ajattelet johtavan onneen tai totuuteen mutta kaikki tiet ja polut ovat itsepetoksen teitä ja polkuja.

Polkuja ja teitä on olemassa niin kauan kuin pyyde on olemassa mutta pyyteen avulla pysyvää onnea ja totuutta on mahdotonta saavuttaa.

Kun oivallat pyyteen toiminta tavat itsetuntemuksen avulla silloin pyyde lakkaa ja mieli on hiljaa.

Hiljainen mieli on välttämätöntä onnen ja totuuden ilmenemiselle.

Itsetuntemus on kaikkein tärkeintä.

Jollemme tunne itseämme silloin takerrumme ajatuksen luomiin harhoihin.

Itsetuntemus on vapautta ajatuksen luomista harhoista.

Itsetuntemus on ajatustoiminnon ymmärtämistä kokonaisuudessaan.

Itsetutkimus ei ole pyydettä vaan itsemme ja asioiden tiedostamista sellaisina kuin ne ovat.

Pyyde kahlitsee mielen harhoihin.

Itsetuntemus vapauttaa mielen kahleista, harhoista.

Minäkin kiinnostuin aikoinaan buddhalaisuudesta, luin siitä paljon kaikenlaista ja olen jopa omalla tavallani jonkinlainen sen harjoittaja, aika laiska tosin, ja nyt taas lähiaikoina alkanut miettiä näitä unohtamiani juttuja.

Jos siis onnellisuutta tavoitellaan ja onnellisuus määritellään niin, että ihminen on tyytyväinen. Elää tässä ja nyt, ilman haluja ja vaatimuksia (tosi vaikeaa tällä luonteella ja aina vituttaa joka tapauksessa). Tavallaan täytyisi olla vihannes; ei haluta mitään, ei tavoitella mitään ja suuntautua altruistiseen toimintaan. Mutta eikö ole myös niin, että jos minä toiminnallani tavoittelen hyvää mieltä itselleni, ei sekään ole pyyteetön teko ilman vastineen odotusta.No sama se, ainakin yritän välttää pahan mielen tuottamista toisille.

Uskon kyllä tämän auttaneen minua omissa ongelmissani paljonkin. Ainakin yritän tiedostaa paremmin omat motiiviini, enkä ehkä hermostu niin helposti kuin aiemmin, toisaalta itsekeskeisenä ja yksinäisenä ihmisenä mietin niitä varmaankin liikaa ja pää kyselee koko ajan miksi sitä ja tätä. Monesti toivoisinkin, että voisin suunnata ajatukseni enemmän ulos itsestäni, mutta en sentään ole vielä lähtenyt taluttamaan mummoja...ainakaan sen tien yli mistä ne ei ikinä aikoneet mennäkään.

Fyysinen harjoitushan on joka tapauksessa olennainen osa buddhalaisuutta ja esim. joogan harjoitukset elvyttävät selkää ja valmistelevat jalkoja istumiseen...johon luulisi joskus aikaa liikenevän, vaan tähän kyllä jonkinlaista tukea tosiaan tarvittaisiin. Olen itsekin yrittänyt löytää jotain yhteisöä jossa voisi harjoittaa muiden mukana. Niin, kiinnostuin aikoinaan nimenomaan buddhalaisuudesta ja sen monista eri koulukunnista zenistä mutta nyt en enää koe tarpeelliseksi minkäänlaista kuulumista mihinkään tiettyyn juttuun. Olisi tosi mukavaa löytää muita ihmisiä jotka vain harjoittavat ilman mitään muodollisuuksia.

Olen saanut nyt ohjeeksi henkisesti kehittyneeltä henkilöltä, että liika vääntäminen on pahasta ja elämän virtaan on antauduttava...ehkä seuraamalla sydämen ääntä minulle näyetään aikanaan lisää tästä korkeammasta tietoisuudesta. Jos haluatte laittaa minulle postia ja keskustella idän mystiikasta ja henkisestä polusta, olen kiitollinen, osoite [email protected].

Syvältä pimeydestä!

On AINOASTAAN yksi tie, joka johtaa elämään ja onnellisuuteen.
Muut tiet johtavat harhaan.

Sanon sinulle kauniisti, ja nöyrin mielin: Pakene pimeyttä!

-"mitä yhteistä on pieydellä ja valkeudella"? Ei mitään!

Etsi totuutta:Koko sydämestäsi!

just ni,,,,,,,,

On YKSI totuus, yksi tie, yksi valkeus ja yksi Jumala.

Kaikki nämä kätkeytyy yhteen nimeen Jeesus Kristus!

Jos ja kun etsit elämää(elämyksiä) jostain muualta, niin et löydä!

Sisimmässäsi tiedät sen itsekin.

Kaikki olemme matkalla iankaikkisuuteen->niin minä kuin sinäkin!

Minun nykyinen vaimoni oli noissa samoissa 'pimeyden' kahleissa, kunnes meni niin pitkälle, että sitä valoa ei enään ollut!

Sieltä ei LÖYDY >eLÄMÄÄ, josta puhun->armahdusta, rauhaa, toivoa, turvaa, iloa jne jne.

Lopuksi!

Ihan rakkaudessa tämän sinulle kirjoitan:
Isän kotiin (jota sinäkin etsien hapuilet) on yksi tie, yksi ovi ja se on ahdas ja kaita.
Mutta,, siitä sisälle käyminen avaa eteesi sellaisen Elämän,jota ei mikään maailman uskonto tai uskomus voi tarjota!

Se on henkilökohtainen uskossa vastaanotettu JUmalan armo ja anteeksianto Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Käy ystäväni siitä sisälle, niin löydät ihan oikean ja ainutlaatuisen IANKAIKKISEN Elämän!

Hei vaan! Taidat olla vähän eksyksissä, tällä palstalla kun keskustellaan buddhalaisuudesta. Buddhalaisuudessa ei ole tapana tavoitella tuota iankaikkista elämää vaan, enemmänkin päinvastoin eli vapautua sen kiertokulusta. Eikä siinä uskota kaikkivoipiin ulkopuolellamme lepattaviin supersankareihin, jotka jakavat pelastusta ja tuomioita.