Cold Day In The Sun

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Satoi taas
lunta
niin kuin eilenkin

huone muuttui
hyvin kirkkaaksi
ja sitten se
alkoi huojua ja
heilua

vihlova huuto
repi sisikuntaani
muistuttaen kidutetun
eläimen ääntä

lattian lähestyessä
ja osuessa kasvoihin
tajusin olevani
pedon asemassa

lasittunut katse
nosti poskipäät
törröttämään terävänä
katsomaan
liidunvalkoista ihoa

vieraita
tolaltaan olevia
kasvoja

elävä ruumis
toimitti konemaiset
askareet vanhasta
muistista

edessä jokaisen
tulevan päivän
olemattomuus,
tyhjiö ja
kouriintuntuva hiljaisuus

ristiinnaulitut
ajatukset
eivät liikkuneet
tavanomaista rataansa

ne eivät saaneet
vedetyksi henkeä,
uupuneita ja
kuiviin imettyjä
lauseita

kaukana taivaanrannassa

puiden ja niittyjen
takana näkyi
himmeän vihreä kajastus

kalpeita valonsäteitä
työntyi taivaalle,
taivas oli
merkillisen värinen,
kalpea ja valju

vastaavasti kuin
elämä on
eläviä varten

ja tumma on
hohdokasta iltajuhlaa
kuolema
hautakummun hämärässä

siellä missä tumma
perii kauneuden
ja vaaleaa herjataan
halpana kopiona

ruman keinotekoisena

silmien näyttäytyessä
surijoina ja huulien
mielistellessä suutelemalla
sormien herkkää
kämmenpintaa

metsässä, jossa
ei asu kukaan ja
kuollut puu on
eläviä huulia
siunatumpi

ja heti
kuumana nautittuna
inho tekee hulluksi

tekemisen hillitön
autuus ja toteen
näytettynä tuska,
joka hallitsee
tyrannin ottein

julmuus joka
asuu ylpeydessä,
syleilyjen kiihkeä polte,
joka todistaa

että rakastan
silmiäsi, kun
ne pukeutuvat
mustaan

niin kuin surulliset
silmäsi kaunistavat
tienoon

surevat ja voihkivat
syvää haavaa,
jonka ero tekee
viiltäessään sydän alaa

lupaamalla kätkeä
toiveeni ja haluni,
tyydyttämällä kosintani
rakkaudella, joka
hukkuu halusi
aarrearkkuun

rapauttaen kaiken,
minkä elämisen vuodet
olivat muuranneet

takoen hakasia
arkipäivän suljettujen
onnellisuuden pihojen
porttikongeihin

se valhe rakastelee
parhaat päiväni,
murtaa vahvan
itsetuntoni
vilkaisemalla toiseen

ja se joka
menettää toivon

menettää puheesi soinnin,
hajusi kutsun
aistien pitoihin

saamatta koskaan
selvää, miksi
elämä kosii
kauneutta
rumuudella
julkisesti

ja jättää minulla
rukkaset kuin
tumma yö
rakastaen näkevää ja
vihaten sokeaa

päivän pidentäessä
murhetta
ja yön voimistaessa
surua

kipua, joka
kulkee luusta
luuhun,
kiertäen
kehon reunaa

rumpujen rytmin
tuodessa
vallankumouskaartin
kumun
metsätiensä päähän

hautaamalla
mielikuvitukseni
kapoiset sillat

sitä mitä
tyttö ei vielä ole ja
sitä mitä
nainen ei taas
enää ole

salaperäisesti salaa
sukua toisilleen
olevat lapsuuden ja
kypsyyden kummallisuudet

eroottisesti osaavan
naisen kosketus,
varmuus, johon
keho liukenee
humaltuessaan
kauneuden maaperällä

vanhetessaan,
antaessaan nuoruuden
säilyä koskemattomana
pystyttäessään muistomerkkiä
sisimpääni

nykyhetkeen ja
naisen hahmoon,
jotka peittivät
mutaisen liejun
lailla hengitystiet

kasvot, lemmenilmeet
sadat orgasmit,

jotka olivat
naiiviudessaan
karkailemassa etukäteen
määrätyltä tieltä

rintojen tyvestä
ylistetylle povelle
sellaisena lemmenviestinä,
rakkauden lahjana
kaukaisuuteen

ankaran sovittelemattoman
viivan, jonka alapuolelle
levisi pyhien käskyjen
maa

ruumiin kaipuu
ruumiiseen tai
oikeastaan
sukuelinten viehtymys
toistensa läheisyyteen

polvillaan rukouksen
synnyttämä
vallankumouksellinen

polvillaan alastomuuden
nöyryyttämä
nainen, joka
johti kiusaukseen

vaihtoi navantasolta
huorin tekevän
viivan viattomuuden
viivaan

vaihtamalla
yhdynnättömyyden jumalan
ajatukset
ruumiiseen

muodottomaan ja
häipyvärajaiseen
viivaan, joka
on imeytynyt sieluuni

ja minä
varjojen takaa
ilmestynyt varjo
yritin mukautua
koko järkeni voimalla

olemalla se,
joka on
pettänyt jumalan ja
pettää myös ihmisen

näkee epäolennaisessa
olennaista

onnellisen hymyn
siinä kylmän päivän
auringossa


http://www.youtube.com/watch?v=Bb6C2qPdxP8

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä