näyte

Puhun nyt tästä ensimmäisestä näytteestä. Olette ensin keskellä pommitusta, ja vasta sen jälkeen koneet vyöryvät näkyviin. Oletin että kyseessä on luonnollisesti ilmapommitukset, joten eikö silloin koneet vyöryisi ensin näkyviin ja vasta sen jälkeen pommit? Ja tietysti jos koneet _vyöryvät_ näkyviin lentävät ne aika alhaalla, tuohon aikaan tavallista, ja suurta viivettä ei ole pommin iskeymän ja koneen fyysisen paikan välillä.

Tietysti jos kyse on toisesta aallosta on asia eri, mutta eiköhän dramaattinen kuvaus "koneiden vyöryessä näkyviin" kuvaa paremmin ensimmäistä kohtaamista tuhon kanssa.

Dialogiin ei kommentoitavaa. Kerroit että kyseessä on naisten kirja, joten aika pieni detaljiihan tuo pommitus on.

Mua on aina kiinnostanut lähihistoria, varsinkin Suomeen liittyvä. Luen kirjoja ja katselen paljon dokumenttejä sekä sarjoja talvi- ja jatkosodan vaiheista, oli ne sitten miehen tai naisen kirjoittamia. Ihmiskohtalot kiehtovat, ja jotenkin niihin on helppo samaistua omalta turvalliselta sohvalta.

Jatka vaan eteenpäin, odotan innolla lisää. Kirjoitusasusta sen verran, että pieniä pilkkuvirheitä siellä oli, mutta niitähän on kaikilla, itsestä nyt puhumattakaan.

-lisää lisää lisää-

Kiitos, juuri tätä tarkoitin, itse kun tollottaa tekstiä nenä kiinni näppiksessä, ei huomaa itsestään selvyyksiä. Kun yhden noin nolon näpäyksen saa, osaa taas kaivella tekstiä eteenpäin vastaavien löydösten toivossa :)

Arvelen, että kirjoitustyön ollessa jo hyvässä vaiheessa on niuhottavampikin kritiikki tervetullutta. N32, pyysit, että kotikriitikot löytäisivät jotain, johon iskeä. Minä upotan vampyyrinhampaani seuraaviin asioihin, (vaikka ne ovatkin suhteellisen vähäpätöisiä, koska selvästi kyseessä on pätkiä kelpo tekstistä):

Muistuttaisin siitä vanhasta viisaudesta, joka kehottaa varovaisuuteen lauseenvastikkeiden kanssa. Esimerkiksi seuraava on minusta tyylillisesti vähän arveluttava:

"Kadulla möyhennys oli täydessä käynnissä, sinkoillen epämääräistä törkyä niskaamme."

Oli käynnissä möyhennys sinkoillen? Aloin miettiä, onko passiivin yhteydessä ylipäänsä mahdollista käyttää tuontyyppistä lauseenvastiketta. Ymmärrettävän lauseesta saisi vaikkapa seuraavasti: "Kadulla möyhennys oli täydessä käynnissä, ja epämääräistä törkyä sinkoili niskaamme." Yksinkertainen on kaunista ja usein selkeä muoto on mielestäni paras vaihtoehto, ei tässä mitään koodikieltä laadita, vaan useimmat lauseet pitäisi voida ymmärtää kertalukemalta. (Tämän nostin esille vain siksi, että huomaat katsoa myös muita lauseitasi asiaa silmälläpitäen.)

Huomautan muuten samaan hengenvetoon, että jo kahteen noinkin lyhyeen pätkään olet onnistunut ujuttamaan kaikki seuraavat lauseenvastikkeet (niin tylsiä kuin kielipoliisihuomautukset ovatkin):

sinkoillen epämääräistä
jalkojen tehdessä
hypätessään kytevän
koneiden vyöryessä
pyyhkien hymyn
seuraten ilmeitäni
napauttaen kuvaa
jättäen puoliksi
näpräten hihansuussani
harppoen ulos

Vau, taidat olla ihastunut näihin! Sanoisin, että lauseenvastikket eivät tuossa laajuudessa käytettynä toimi suomen kielessä. Ne antavat tyylistä vähän tökerön vaikutelman, jos minun amatöörimielipidettäni kysytään. Kunnon lauseet ovat parempia. Ja muuten, pilkkusäännöt lauseenvastikkeiden suhteen kannattaisi myös tarkistaa, olin jotain huomaavinani. (Miksi ihmeessä minä nipotan lauseenvastikkeista? Koska olen ylemmyydentuntoinen kusipää, niin se virsi meni. Ja hamuan samalla vastavuoroista kommentointia omille töilleni.)

Kirjoitat jotenkin elävää kieltä, ikään kuin tietoisesti kartellen tavanomaisuuksia. Se on hyvä. Dialogissa huomioni kiinnittyi siihen, sanotaanko sitä johtolauseeksi, verbiin. Käytät sellaisia kuin tiedusteli, puuskahti, tupisi (?), vähätteli. Kuten suuri oppi-isä C.A. toteaa, vahventavalla, kuvaavalla ilmauksella on itse asiassa taipumus pääsääntöisesti heikentää ilmaisua. Sanoisin mieluummin "sanoi".

Minusta repliikkisi ovat oivallisia. Lyhyttä ja iskevää.

Muuta en oikein osaa sanoa. Katkelmista on vaikea laatia isoja arvostelmia.