Opiskelun ihanuus

Päätin tulla tänne hehkuttamaan fiiliksiäni tulevasta opiskelusta!
En olisi uskonut olevani joskus näin innostunut kouluun menosta kuin nyt olen.
Peruskoulu oli järkyttävän kamalaa aikaa. Minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta kovin laajaa kaveripiiriäkään minulla ei ollut. Olin paljon yksikseni, olin huono joka aineessa ja vihasin koko touhua, siis opiskelua.
Lukioon onnistuin jotenkin rääpimällä pääsemään ja alkuhankaluuksien jälkeen touhu alkoi olla siedettävää. Muutaman elinikäisen kaverinkin sieltä onnistuin haalimaan. Lukion jälkeen olin kuitenkin niin tukossa ja paniikissa, etten mennyt opiskelemaan, vaan siirryin työelämään.
Työni oli fyysisesti ja henkisesti uuvuttavaa ja ennen kaikkea äärimmäisen yksinäistä puuhaa, enkä lopulta pitänyt siitä juuri lainkaan. Siinä "leikissä" vierähti neljä vuotta elämää ja nyt työsopimukseni vihdoin päättyy.
Ja minulla on opiskelupaikka alalta joka on aina kiinnostanut minua. Tuntuu, että nyt minulla on rohkeutta ja tilkka älyä voidakseni toteuttaa "haaveeni".

Niin, että sitä vaan. Tekee mieli vähän tuulettaa, kun on niin huippua aloittaa taas elämä opiskelijana!
1443
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

On mukavaa kuulla, että muutkin ovat lähdössä edessä olevaan kouluvuoteen hyvin mielin!
Itsekin odotan koulun alkua enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Melkein lasken päiviä siihen!
Olen menossa ammattikoulun toiselle luokalle. Ala on omani ja luokassa on hyvä yhteishenki.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Onni-keiju kirjoitti:

Päätin tulla tänne hehkuttamaan fiiliksiäni tulevasta opiskelusta!
En olisi uskonut olevani joskus näin innostunut kouluun menosta kuin nyt olen.
Peruskoulu oli järkyttävän kamalaa aikaa. Minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta kovin laajaa kaveripiiriäkään minulla ei ollut. Olin paljon yksikseni, olin huono joka aineessa ja vihasin koko touhua, siis opiskelua.
Lukioon onnistuin jotenkin rääpimällä pääsemään ja alkuhankaluuksien jälkeen touhu alkoi olla siedettävää. Muutaman elinikäisen kaverinkin sieltä onnistuin haalimaan. Lukion jälkeen olin kuitenkin niin tukossa ja paniikissa, etten mennyt opiskelemaan, vaan siirryin työelämään.
Työni oli fyysisesti ja henkisesti uuvuttavaa ja ennen kaikkea äärimmäisen yksinäistä puuhaa, enkä lopulta pitänyt siitä juuri lainkaan. Siinä "leikissä" vierähti neljä vuotta elämää ja nyt työsopimukseni vihdoin päättyy.
Ja minulla on opiskelupaikka alalta joka on aina kiinnostanut minua. Tuntuu, että nyt minulla on rohkeutta ja tilkka älyä voidakseni toteuttaa "haaveeni".

Niin, että sitä vaan. Tekee mieli vähän tuulettaa, kun on niin huippua aloittaa taas elämä opiskelijana!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu