ja jatkaa elämää, ilman että kokoajan ajattelee asiaa?
En haluaisi enään yhtään ajatella että ovatko kuukautiseni nyt myöhässä ja jos??
Mieheni ei halua alkaa lasta tekemällä tekemään, ei siis ovulaatioaikaan muuta kuin yksi yhdyntä joskus ehkä sopivana ajankohtana jonka minä määritän, eli aikas turhaa on kun mulla on epäsäännölliset kuukautiset. Ehkäisyä ei olla käytetty kolmeen ja puoleen vuoteen, mutta yhtä keskenmenoa lukuunottamatta ei ole tärpännyt.
Nyt olen kyllästynyt koko puuhaan ja haluaisin unohtaa koko asian! Psyykkaan itseäni ottamaan etäisyyttä lapsiin ja ajattelemalla äitiyden "inhottavia" puolia. Toisaalta suren samalla sitä, että se oli nyt sitten tässä ja yksinäinen vanhuus odottaa. Mieheni ei ota tätä niin vakavasti, tulee jos on tullakseen, mutta mulle on tosiaan nyt itseni tarkkailu saavuttanut sellaset mittasuhteet että en tätä halua jatkaa enään yli kymmentä vuotta vaihdevuosiin asti, mietin jopa ehkäisyn aloittamista.
Toisaalta kai surullista ja toisaalta aion tästä lähtien olla vain itsekäs ihminen joka elää pelkästään eläimilleen, jotka siis ovat hoidettaviani, ja nautin vain lapsettomuuden positiivisista asioista!
Ehkä mun fysiikkaani ei ole tarkoitettu lisääntymään ja se tuotos mikä sieltä saattaisi tulla ei ehkä ole kovin tähän nyky- yhteiskuntaan sopiva, olen täällä itsekin aika heikoilla.
En haluaisi enään yhtään ajatella että ovatko kuukautiseni nyt myöhässä ja jos??
Mieheni ei halua alkaa lasta tekemällä tekemään, ei siis ovulaatioaikaan muuta kuin yksi yhdyntä joskus ehkä sopivana ajankohtana jonka minä määritän, eli aikas turhaa on kun mulla on epäsäännölliset kuukautiset. Ehkäisyä ei olla käytetty kolmeen ja puoleen vuoteen, mutta yhtä keskenmenoa lukuunottamatta ei ole tärpännyt.
Nyt olen kyllästynyt koko puuhaan ja haluaisin unohtaa koko asian! Psyykkaan itseäni ottamaan etäisyyttä lapsiin ja ajattelemalla äitiyden "inhottavia" puolia. Toisaalta suren samalla sitä, että se oli nyt sitten tässä ja yksinäinen vanhuus odottaa. Mieheni ei ota tätä niin vakavasti, tulee jos on tullakseen, mutta mulle on tosiaan nyt itseni tarkkailu saavuttanut sellaset mittasuhteet että en tätä halua jatkaa enään yli kymmentä vuotta vaihdevuosiin asti, mietin jopa ehkäisyn aloittamista.
Toisaalta kai surullista ja toisaalta aion tästä lähtien olla vain itsekäs ihminen joka elää pelkästään eläimilleen, jotka siis ovat hoidettaviani, ja nautin vain lapsettomuuden positiivisista asioista!
Ehkä mun fysiikkaani ei ole tarkoitettu lisääntymään ja se tuotos mikä sieltä saattaisi tulla ei ehkä ole kovin tähän nyky- yhteiskuntaan sopiva, olen täällä itsekin aika heikoilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi, vaikkei tilanteemme ihan identtinen olekaan. Meillä yritetään yrittämällä ja mieskin on ihan täysillä mukana - hän on jopa enemmän perhe- ja lapsi-ihminen kuin minä, mutta siitä huolimatta nuo kuvaamasi tunteet on ihan samoja. Pettymys, toivominen, päivien laskeminen, toivominen, uusi pettymys... Se on psyykkisesti todella kuluttavaa. Tekee mieli lyödä hanskat tiskin kun ei enää jaksaisi pettyä ja kasata itseään kerta toisensa jälkeen.
Neuvoni oikestaan on, että anna mielesi prosesoida asiaa rauhassa ja ajan kanssa. Mitään pikaratkaisua tuskin on olemassa. Sanotaan että läheisen kuoleman jälkeen akuutti suruprosessi kestää ainakin vuoden - vertaisin tätä samaan. Kuolemahan sekin tavallaan on kun luovuttaa toiveesta saada lapsi. Siinä kuolee se toive. Ja ihan samalla tavoin sekin suruprosessi vaatii aikaa.
Yksinäistä vanhuutta nyt ei ainakaan kannata surra tämän asian yhteydessä - yksinäinen vanhuus odottaa meitä kaikkia, lapsettomia ja lapsellisia.
Erona on se, että lapsettomalla on karttunut enemmän varoja, jolla hankkia laadukas hoitopaikka ja lakimies. Nämä meistä huolehtivat lopuillamme. Lapsilla on tuolloin aivan muut asiat mielessa, kuten oma perhe.
Oletko varma, että "vika" on sinussa? Siihen sävyyn ainakin kirjoitat. Mieti mitä haluat elämältäsi. Jos nykyisen kanssa ei tärppää, voi olla, että toisen kanssa onnistuisi. Jos ei luomusti niin hoidoilla. Jatkuva kierron seuraaminen ei johda mihinkään. Mieti mitä haluat!!
Nauti vaan täysillä, että ei ole siunaantunut yhtään maanpäällistä pahinta petoa hulluun yhteiskuntaan.
nii just.älkää kukaan tehkö lapsia ettei käy kalpaten. älkääkä muistako että asiat muuttuu,taudit kehittyy,lääketiede sen mukana ,ja ihmisillä aivot antavat käskyjä hankkia apuja mutta ei kannata tehdä niin.. olkaa kuin alkuasukkaat. älkää käyttäkö myöskään tulitikkuja,tai väkipyörää.kun kerran ollaan alkutekijöissä. ja mitäs vielä istutte koneella?? hus siitä! nykyaikaa ei sotketa menneeseen. elkää tehkö mitään. aaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrggggggggggghhhhhhh
mulla on tilanne se etten enää jaksa ollenkaan. Mitään. Elämässä ei ole enää mitään iloa ja miksi olisi, kun ei täytä edes sitä yhtä ainutta elämän tarkoitusta, lisääntyä. Olen epäkelpo yksilö.
Elämässä on muitakin tarkoituksia kuin lisääntyä!
Raamattu sanoi lisääntykää ja täyttäkää maa -oletko huomannut se on jo tehty.
Nyt olisi tärkeää huolehtia muustakin luomakunnasta ne on kaikki yhtä tärkeitä. Luontokin huutaa apuasi, enemmän kuin ihmiset mutta myös ihmiset tarvitsee apua. Sinusta kiinni miten aiot tehdä merkityksen. Tehtävää piisaa. Sinua tarvitaan ja todella paljon.
Mistä olet kiinnostunut seuraa sitä ..voit työskennellä lasten parissa jos se on lähinnä sinua sijaisvanhemmuus on yksi ja muitakin on.
Toinen vaihtoehto on se helpompi muhia omassa liemessä ja katkeroitua sulkemalla silmät maailmasta. Itse valitsisin oivalluksen tien ja sydämmen tien. :)
Sitä paitsi kun jokainen vain lisääntyy lunastamatta mitään ja antaa merkityksen tehtävän aina vaan seuraavalle ja seuraavaelle sukupolvelle niin tyhjäksi se merkitys menee. Jonkun on jotain välillä tehtäväkin. Sinulla on suurempi merkitys kuin jatkuvalla lisääntymisellä ylikansoittuneeseen maailmaan. Vastuuta toivoisi muillekin mutta toki vapaaehtoisesti mieluummin ja tiedostamista ympärilleen katsomista.
Ja ne geenit ne häviää muutamassa sukupolvessa. Viiden sukupolven jälkeen esi-isiä on 32 ja yksittäisen esiäidin vaikutus n.3%.
Ole onnellinen,ettet yksin.
Itselläni meni mieskin lapsettomuuden vuoksi.. Joten koitetaan jaksaa ja varotaan katkeroitumista. Voimia!
Surullista. Hyvä kuitenkin että olet päättänyt että otat kaiken irti elämästä.
Se mitä ei saa tulee usein suureksi kompastuskiveksi ja asiasta tulee romantisoitukin kuva. Ja takerrutaan siihen ja katkeroidutaan
Asioita voi silti tehdä lapsenkin kanssa jos haluaa; adoptio, sijaisvanhemmuus kerhot kummilapsesta voi tehdä läheisen ja touhuta sen kanssa jne..jos haluaa löytää keinot. Ja eläimetkin voi toimia hyvinä korvikkeina jos haluaa hoivata kunhan muistaa niiden lajitarpeet ja ymmärtää että eläin vaatii eri juttuja kuin lapsi..eläimet tuo paljon uusia asioita lapsettomille ja muillekin. Pääaasia on että jos hoivavietti on kova niin kanavoi sen uuteen käyttöön..kohteita on maailma täynnä. Vanhuksetkin kaipaa hoivaa kuten kaikki ihmiset..ja heitäkin voi lähteä ulkoiluttamaan luonnon helmaan (kuulostaa lemmikiltä mutta moni vanhus yksinäinen) :)
Positiivisuus ja myöntää ja puhuu asiasta jauhaa sen niin pieneksi että voi puhaltaa ongelman taivaan tuuliin ja laittaa asian pois. Ei vuosien terapiaa silloin vain vahvistaa katkeruutta. Toimintaa ja hoivaamista on minun neuvo. :)
Mieheni sanoi minulle että kun sanoin että harmi ettei ole lasta jota olisi voinut kasvattaa arvoja ja muuta elämänohjetta..niin sanoi kauniisti että tuhahtaen sinähän olet vaikuttanut niin moneen elämään paljon enempäänkin kuin jos sinulla olisi lapsia vaikuttaisit vain kahteen. :) Tosin katsoin että kun olen hoitanut lapsia iltapäiväkerhossa niin välillä lapsi oli enemmän opettajien ja minun hoidossa kasvatuksessa kun kotona kävi vain nukkumassa. Kotona oli puoli kuusi ja lapsi meni nukkumaan yhdeksältä. :(
Älkää aliarvioiko merkitystänne. Saman voisi sanoa varmasti kaikille lapsettomille.
Kuulostaa tutulta. Me ollaan yritetty raskautta vähän yli vuosi, turhaan. Meidän yritysvuoden aikana kolme sisarustamme, pari ystävää ja pari työkaveria ovat saaneet perheenlisäystä. Toki olen onnellinen heidän kaikkien puolesta, toisten lapsethan ei ole minulta pois, mutta välillä on pitänyt purra hammasta, kun on turhauttanut niin paljon.
Parin viime kuukauden aikana olen yrittänyt olla miettimättä asiaa enkä ole tehnyt ovistestejä, tarkkaillut limoja tai ajoittanut seksin harrastamista kalenterin mukaan. Silti aina toivoo pientä ihmettä, turhaan.
Alku viikolla kävin lääkärissä ja saimme lähetteen lisätutkimuksiin. Lapsettomuuden syy meillä on todennäköisesti miehessä (nuoruuden sairastelu). Mahdollinen lapsettomuus on ollut tiedossa jo vuosia, mutta kuitenkin nyt kun raskautta ei ole kuulunut on totuus iskenyt vasten kasvoja. Entäs jos me ei koskaan saada lapsia?
Olen yrittänyt miettiä tulevaisuutta ilman lapsia, vaikka tokihan meillä on vielä toivoa saada lapsi esim. hoitojen avulla.
Luuseri2, kuulostaa siltä, että teidän perheessä on vain yksi, joka haluaa lapsen. Miehesi on jostain syystä vastentahtoinen.
Oletko oikeasti valmis luopumaan unelmasta saada lapsi vai oletko tyytymässä siihen, mitä miehesi haluaa?
Tutkiskele sydäntäsi ja tee ratkaisut sen mukaan, mitä oikeasti eniten toivot ja haluat.
Joskus täytyy luopua jostain itselle rakkaasta saavuttaakseen jotain vielä rakkaampaa ja tärkeämpää. Kukaan muu kuin sinä itse et tiedä, mikä on sinun tärkeysjärjestyksesi.
Toivottavasti saavutat onnen ja seesteisyyden elämässäsi.
Asioista kehkeytyy joskus liaan suuria ja takerutaan ajatukseen saada lapsi jota sitten aatellaan mitä sille pukisi etc.
Tuttuni halusi lapsia ja teki kaikkensa sen eteen jopa pakkomielteisesti. Ja kun raskaus tuli ja meni katkeroitui. Silti välillä ajatteli hyvä vielä hetken vapaa ilman lapsia ja sitten taas haluan lapsia en haluakaan.
No lopulta onnistui saamaan lapsen ja kas kummaa ei ollutkaan tyytyväinen ja erosi pitkästä suhteestaan miehensä kanssa ja nyt lapsi heittopussina vuoroviikot.
Pitäisi ajatella myös lasta mihin oloihin lapsen tekee ja onko kypsä siihen. :(
Enemmän hänellä oli kyse asiasta jota ei saa ja pakkomielle asiaan. Ihan sama mikä olisi ollut kohde lapsi tai muu asia.