Sopiiko kerrostalo lapsiperheille?

Vai ahtaasta kasarmin alaovesta. Hph! Olet siis jo etukäteen hahmotellut minkälaista asuminen kerrostalossa tulee olemaan.

Jotenkin tuntuu, että jäljet kohtavat OK-keisarin jne. sylttytehtaalle.

Sinua en haluaisi naapuriksi, parempin että pysyt jossain syrjäseudulla omakototalon rieskassa.

Eikun omakotitalo pellolta ja kaikille perheenjäsenille omat citymaasturit Nissan cashkai tai vastaava.

Tervetuloa vaan, tässä taloyhtiössä on isoja yli sadan neliön huoneistoja, sopivat hyvin lapsiperheille. Neliöhinta on kyllä kahdeksan tonnia mutta saahan sitä pankista lainaa, korotkin alhaalla joten heti huomenna hakemaan rahaa pankista.

Omakotitalo maksoi Espoossa viime keväänä keskimäärin 465 000 euroa

Suur-Tukholmassa saa omakotitalon keskimäärin 300 000 eurolla. Sitä vastoin Tukholman keskustan neliöhinnat on noin 2t eur/m kalliimpia kuin Helsingissä

En minä ole koskaan niin pientä kerrostaloa nähnyt, ettei siihen yksi lapsiperhe mahtuisi.
PS: Miksi pelästyit sitä peilikuvaasi?

Kerrostalo sopii hyvin lapsiperheille. Hyviä puolia on niin paljon, etten jaksa alkaa niitä erittelemään, joten otan esille muutaman huonon puolen.

1. Kerrostalossa ei ole omaa pihaa, joten pienet lapset joutuvat leikkimään pihoilla joissa myös muut liikkuvat mopoilla ja henkilöautoilla. Leikki-ikäisiä lapsia täytyy vahtia koko ajan leikkikentällä, keittiön ikkuna ei riitä.

2. Säilytystilat ovat rajalliset, joten pyöriä ei voi jättää ulko-oven eteen ja lastenvaunut tulee viedä niille tarkoitettuun paikkaan.

3. Kerrostalo-osakkeen tilat ovat usein rajalliset. Lasten kasvaessa tiloista tulee puutetta vaikka jokaisella olisi oma makuuhuone. Pitää etsiä treenikämppää ja harrastetiloja muualta.

4. Kerrostalo-osakkeista usein puuttuu kunnollinen kuraeteinen ja apukeittiö, jossa saisi riisuttua kuraiset vaatteet ja lopuksi vedellä huuhdottua lattiat puhtaiksi.

Lapsien kannalta omakotitalo on paras paikka asua sillä ehdolla että talo sijaitsee palveluiden lähellä. Asuminen onkin ainaista köydenvetoa perheenjäsenten muuttuvien tarpeiden mukaan. Asuinalue on minusta asuinmuotoa tärkeämpi kriteeri. Mieluummin kerrostalossa palveluiden ja koulujen(huom! esikoulusta yliopistoon) keskellä, kuin omakotitalossa kaukana palveluista.

Millos olet viimeksi ottanut lääkkeesi?

Lapsiperheet EIVÄT sovi kerrostaloon!!!

Mielestäni lapsiperheille pitäisi tehdä oma kerrostalo, jossa he voivat antaa lapsiensa kiljua kilpaa.

Taas yksinasujat tai lapsettomat parit saisivat omat kerrostalonsa, jossa ei tarvitsisi noita jokapaikan tuhoaajia nähdä. Tottakai nuoriso, jotka bilettävät saisivat mielellään myös asua lapsiperheiden kanssa, yhtä paljon hälinää he tekevät.

TÄSSÄ YKSI ESIMERKKI TEILLE:RIVARIIN muutti äiti 5 lapsen kanssa,ei ole isää lapsilla!Lapset juoksevat huutavat,tekevät pahaa pihamaalla,eli sotkevat pihan kun toiset siivoavat sen!!!Äiti istuu sisällä,LAPSIA EI VAHDI KUKAAN!!!!Naapurin rouva katsoo niiden perään voi TAVAS mitä menoa!!!!Äidille kun sanoo jostakin asiasta niin VÄKÄTTÄÄ vastaan kaikesta,että kyllä saa tehdä ym!!!!ETTÄ EI OLE RIVARISSAKAAN KIVA ASUA JOS KERROSTALOSSAKAAN MISSÄ ON LAPSIA!!!Muuten joita ei komenneta!!!Täällä asuu kilttejä lapsiakin ,mutta vanhemmat ovatkin KUNNOLLISIA!!!KIITOS HEILLE!!LAPSETKIN VOIVAT HÄIRIKÖIDÄ TODELLA PAHASTI EI VAIN AIKUISET!!!!Teenkö kirjallisen varoituksn heistä???Vai hautaanko joudun kun saan sydärin toisten vuoksi!!ANTAKAA NEUVO??

Kerrostalot on köyhille. Jos ei ole varaa ostaa omakotitaloa ja tarjota perheelle tilaa ja aikaa niin ei pitäisi perhettä perustaa. Näkee paljon nuoria jotka haluaa leikkiä kotia mutta ei oikeasti tee mitään sen eteen vaan rahat tulee sossulta. Jos ette osaa elättää omia lapsia ja vaimoja niin miksi leikitte herraa?

Kerrostalossa joutuu jokainen tekemään kompromisseja. Jos ei siedä lasten tuottamaa elämisen ääntä niin sitten voi muuttaa jonnekin maaseudun rauhaan. Tottakai lapsiperheet sopivat kerrostaloon.

Rahasta se on kiinni, sillä samalla rahalla saa omakotitalosta enemmän neliöitä. Muuten uudet kerrostalot on varustettu kylmiöillä, laajoilla pihoilla leikkipaikkoineen ja jos sopua löytyy, löytyy lapsille kavereitakin. Valitettavaa on vaan, että kerrostalo"poliisit" tekevät perheellisen asumisen joskus vaikeaksi.

Sopiiko kerrostaloasuminen tupakoitsijalle?

Harva asuu taloyhtiöissä vapaaehtoisesti. Se ken muuta väittää kieltää alitajunassa pyörivät haaveensa. Siispä taloyhtiötalo ei ole hyväksi kenellekään.

Ollos huoleton.
Parin kuukauden jälkeen fatta maksaa sulle ok-talon vuokran ja kersojen piAnotunnit kans. Ja jolloe meinaa maksaa niin vetoat rasismikorttiin.
Niillä teikäläiset on tähänkin asti pärjänneet.

Ei ole kirjoittajat tainneet olla lapsia itse???

Parasta on että lapsiperheet muuttaisivat kaikki kerrostaloihin kaupunkeihin pois täältä muutoin rauhalliselta maaseudulta rikkomasta maaseudun rauhaa.
Mieluiten voisitte pysyä kesätkin siellä slummeissa.. Ah sitä ihanaa rauhaa tässä järven rannalla sen jälkeen kun noi muutamat kakarat saisi pois.

"Apuja kaivataan"

Kerrotko vielä mihin tarvit apuja? Lisäksi viestisi on pelkkiä "liekittäviä" kysymyksiä

Lienee taas joku toimituksen tekaisema aloitus =)

Kerrostaloasuminen sopii lähinnä opiskelijoille, muiden kohdalla omakotitalo on paras valinta tietysti, etenkin lapsien kannalta on oma omakotitalo ehdoton ykkönen.

Kerrostalossa asuessa tulee sietää elämisen ääniä, klo 8-22 saa kuulua aicvan normaalisti elämisen äänet esim. pianon soitto, viulun soitto, stereoiden soitto, kotiteatterien äänet yms. ja samaten saa puhua kovaa ja pitää juhlia, tupakoida daa omassa osakkeessaan myös. Silti näistä em. asioista monet kerrostaloissa valittavat ja ei ole lapselle kivaa jos hän harjoittelee pianonsoiton alkeita ja siitä joku soittelee ovikelloa tai puhelimella vaiokka ei yöllä soittaisikaan. Isä saa halutessaan myös tulla polttelemaan vaikka sikaria siihen viereen kun lapsi harjoittelee. Silti sikarin hajusta rappukäytävässä joku motkottaa ja sekään ei tunnu kivalle. Ruuan valmistus parvekkeella on kuitenkin kielletty eli grillata ei kerrostalossa saa mutta sisällä omassa osakkeessa saa toki liesituulettimen alla laittaa ruokaa.

Kerrostalo sopii jos sietää melua ja hajua, mutta valitettavan paljon on ihmisiä jotka asuvat kerrostalossa eivätkä tajua että tuon asumismuodon valitessaan on pakko sietää ääniä ja hajuja, normaalit elämisen äänet on sallittu klo 8-22, esim. karaoken laulaminen omassa kämpässä.

Parasta on etenkin lasten kannalta tietenkin asua omakotitalossa ehdottomasti.

niin surkeita aloituksia pukkaa

Mun on kyl ainakin pakko sanoa, että itse asuisin niin paljon mielummin talossa missä ei ole lapsiperheitä. Kyllä ketutti tuossa kun yövuoron jälkeen tulin kotiin ja kun menin nukkumaan niin yläkerrasta alkoi kamala töminä ja huutaminen... joka ikinen aamu. Kyllä se hermoja vaati kun itse olisi tarvinnut vetää unta palloon, jotta jaksaa seuraavan yön taas valvoa. Onneksi se lapsiperhe muutti pois yläkerrasta ja rauha palasi =)

Lapsen kehitykselle paras vaihtoehto ei ole kerrostalossa asuminen.

Sääli, että aloittajan kokemukset kerrostaloista rajoittuvat Jakikseen tjsp ihmiselämän kaatopaikkoihin.

Kerrostaloja on myös myynnissä, ei siis välttämättä tarvitse vuokrakasarmissa asua. Kerrostaloja rakennetaan myös uusia, eli huoneiston koon saa itse valita, ei ole pakko asua ahtaasti.

Ei sovi. Yleensäkään kaupunkiasuminen ei sovi lapsille.
Niillä ei siellä ole muuta tekemistä, kuin pelaaminen ja aineidenkäyttö, joita vanhemmat kakarat niille tarjoaa.
Lapset on sama asia, kuin koiratkin, ne ei sovi kaupunkiympäristöön.

Nyt ei ajatella turhaa niuhottavia naapureita, joilla ei ole rauhaa muutenkaan, tai tehtävää, kuin toisten vahtiminen ja siitä valittaminen.
Ei saa juosta pihalla, ei saa istua hiekkalaatikolla, ei saa käyttää pikkulapsille tarkoitettuja keinuja, ei saa olle piilossa pensaassa, ei saa katsoa roskapönttöön, ei emnnä autojen välistä, ei saa mennä kellariin hakemaan äidin pyytämää hillopurkkia, ei saa olla rappusissa, ei saa mennä naapuritalon tontille, ei saa tehdä lumiukkoja, polkupyörät, kelkat, lastenvaunut ja lelut pitää aina kantaa olohuoneeseen, jos ei parvekkeelle sovi. Jos sopii niin naapurit valittaa (Parveke on kuin lastattu laiva ja rumannäköinen). Kaikki makssa vielä erikseen.

Kerrostalossa asuminen pitäisi lapsiperheiltä kieltää, lasten mielenterveyden, naapurisovun ja myös kyttäävien eläkeläisten rauhanvuoksi. Myös aina niuhottava talonmies on lisättävä listalle.

Jos ei ole varaa asua kuin kerrostalossa, niin kannattaisi jättää ne lapsetkin hankkimatta. Miksi niitä lapsia pitää hankkia sinne pieneen häkkiin kärsimään??Kerrostalo ei ole lapselle soveltuva elinympäristö milläänlailla ja antaa lapselle köyhän perheen maineen. Harakatkin nauraa.

Lapsiperhe sopii kerrostaloon siinä missä kuka tahansa muukin asuja. Toki lapsiperheitä (niin niitä lapsia kuin vanhempiakin) koskee samat säännöt kuin muutenkin kerrostaloeläjiä. Ja sekä lapsille että aikuisille on hyvä oppia/opettaa, miten kerrostalossa eletään. Ei huudeta, juosta ja meuhkata läpi vuorokauden.

Jos oma asenteesi on se, että et opeta lapsillesi käytöstapoja, niin vaikeaa tulee olemaan kerrostalossa, mutta vaikeaa sillä asenteella tulee olemaan ihan missä tahansa. Ei pientaloalueellakaan voi käyttäytyä kuin pellossa. Sitten on paras mennä johonkin piilopirttiin, joka sijaitsee kymmenien kilometrien päässä muista ihmisistä.

Mulla on lapset 16,12 ja 3 ja ei oo häiriötä meistä kellekkään kerrostalossa.
lapset ei metelöi jne.
kyllä tässä kerrostalossa juopot metelöi paljon enempi viikonloppuisin kuin lapsiperheet.

Ei, ei ja ei! V*tuttaa myöhään illalla/yöllä ja varhain aamulla joutua kuuntelemaan pienten lasten kitinää kun ei vanhempansa osaa kasvattaa.
Ukko hakkaa akkaa jonka seurauksena akka huutaa lapsille. Sanotaanko että eipä käy kateeks. No, ehkä sitä naista kun itsekin tietää millaista hevettiä elämä on jos on alistettuna hakkamalla...

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Omakotitaloon ei kenties ole varaa tai ei halua, se talonpito vaatii aika paljon jos on hoidettavana kokopäivätyö ja lapset, ehkä apua ei ole sukulaisiltakaan saatavilla. Jotkut haluavat tehdä muutakin kuin leikata ruohomattoaan kaiket vapaa-ajat. Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, on se kumma jos ei kerrostaloasuja elämisen ääniä kestä. Ehkä itsesi pitäisi harkita talonostoa, jos nyt olet siis paremmin varoissa.

Tää on PAKKO olla provo!!!!

Näistä lapsiperheistä jo silloin kahdeksankymmentäluvulla tuli mukamas´ murhetta ihmisille ainakin joillekin ..... itse asuttiin kerrostalossa muutaman lapsen kanssa ... ne ovat änkkäräkkiä lapsia kohtaan jotka ovat kateellisia ... eiköhän lapsissa ole meidän tulevaisuus

Silloin tällöin rivitalossakin kuuluu seinän takaa pentujen laulavan niitä iänikuisia lastenlauluja kurkku suorana. Vihasin niitä masentavia lastenlauluja jo silloin kun itse olin pentu 70-80-luvuilla.

Kerrostalojakin on monenlaisia. Kun lapset oli vat vielä kotona, asuin kerrostalossa (kaupungin asunto) jossa pahimmat meluajat olivat kotimaisia öykkäreitä. Hississä oli verissäpäin kulkijaa, roskaa hujan hajan ja kaikenlaista ilkivaltaa ja paikkojen särkemistä. Oli asuttava siellä mistä asunnon sai. Oli lyhyt matka tarhaan, kouluun ja töihin.

Lapsista tuli kunnon ihmisiä, jotka eivät vähästä hätkähdä ja osaavat pitää puolensa.

Muutin eläkkeellä kerrostaloon, jonka hiljaisuus oli suorastaan hätkähdyttävää. Porraskäytävä siisti, asukkaat morjenstelee toisilleen, ja kaikki pysyy paikoillaan.

Taas turha vastakkain-asettelu aihe.

Kerrostaloissa lapsiperheenä ollaan asuttu jo vuosikausia, monissa eri kerrostaloissa. Jokaisessa yhtiössä ons sekopäänsä mutta tämä "prosenttiväki" joka kirjaimellisesti on noin yksi ihminen sadasta - kokee lapset ongelmana. Aikoinaan luulin että noilla olisi jotain merkitystä, mutta nykyisin tapaukset tulee lähinnä ohitettua ja nää ns. kyylä-sekopäät ovat sitten myös muulla taloyhtiöllä tiedossa eikä heihin suhtauduta vakavasti vaan heidän annetaan elää omaa henkisesti sulkeutunutta elämäänsä.

Jos joku ongelma on niin se on sitten siinä perheessä sisäisenä, alkoholismia tai jotain perusvastuuttomuutta. Nää on sitten sitä väkeä joita muut lapsiperheet vierastavat, mitä nyt niitä lapsia käy välillä paljonkin sääli. Nämä tapaukset keskittyvät sitten yleensä ghettoihin joissa saavat muhia kaltaistensa kanssa ja kehittää omaa valtaväestöstä eriytynyttä kulttuuriaan, ja ghettotalot identifioituvat halvan vuokran kautta jonka seurauksena ongelmat läjäytyy pois toisten tieltä.

Typerä kysymys!
Suurinosa Suomen lapsiperheistä asuu nimenomaan kerrostaloissa.
Joten eiköhän vastaus ole, että sopii kun ei ole pahempia mellakoita syntynyt.

Eli täällä taas perceaukiset landet vuodattaa tuskaansa, kun ei ole varaa muuttaa työn perässä kehän sisäpuolelle - sori, itkemällä ette saa vaihdettua millään sitä 300m2 sähkölämmitteistä mörskäänne hevonwitunkuusesta edes 40m2 kaksioon työpaikkojen läheltä.

Ei asunnot kaupungissa kalliita ole, se vaan tuntuu kun ei ole rahaa.

mikäs siinä, kunhan osataan käyttäytyä. Sama toki koskee muitakin asukkaita.. ei kovaäänisiä leikkejä /pattereiden kolinaa / eikä parketin hakkausta. Eikä etenkään huudeta, ei jätetä vaunua rappukäytävään (se on taloturvallisuus asia, ja sen vuoksi kielletty).

okt asuminen usein tosin voi olla halvempaa kuin kt asuminen.. joten makuasia kummasta tykkää.

Hai,jos sielutkin pystynevät elämään yhteiselämää niin pystynevät kai kehotkin?

Mitä ihmettä, kaikki sopii jos sovitellaan. Eihän lapsia voi jättää jonnekin muualle. Kyllä meilläkin kantautuu lasten töminä ja nauru, riehakkuus. T'ämä on jokapäiväistä elämää', ja, miksi siitä pitää aina kirjoitella- Klo 23-00 - 07.00 on yleensä hiljaisuus että porukka menee toihin, kellä sitä on. Pitääkö joka asiasta narista.?

Jos ei olisi kerrostaloja, kansa ei lisääntyisi. Lisääntyminen tapahtuu nimenomaan päällekkäin nukuksimalla.

Tää on mun mielipide: PIHTARIT ASUVAT RIVITALOISSA JA OMAKOTITALOISSA

Kerrostaloissa lisäännytään sujuvammin.

Kukaan täysjärkinen ei asu betonilähiössä tuulipukujen keskellä.

Joo joo Juntit ,luudatkaa takas sinne korpee dogaa Talvivaaran vodaa. Ei ihme et Stadis on nykyää nii vaikeeta ku bluggaa teidän juttuja. Snadina ku budjattiin fedubyggissä mis oli kanto voda ulko skitut ja klabi lämmitykset nii oltii tytyväisii et oli luukku vaik se oli snadi. Meidän jengi flyttas viiskytluvun puolivälissä esaan kerrosbyggaan Laruun ,silloin ei mitää Skitsobaggaa ,Kontulaa ,Myllikää ja muita mestoja ollu Haaga oli , Herttika ja Puotila tais olla ,Noit nyky mestoja alettiin byggaa silloin ku Janarit rupes flyttaa stadiin. Larussa budjattii Isokaari ykkösessä yhdessä Alkon byggassa ,niit oli kolme byggaa ja niis budjaavissa perheissä oli joku Alkon palveluksessa . Mun mutsi oli handelin steedaaja . Larussa oli viel neljäs Alkon bygga mis oli handeli . Melkein jokaises perhees oli kloddeja yks tai useampia . Kliffaa oli frendit budjas samoissa byggissa pitskut oli isoja ja luonto ja bärtsit vieressä joissa brassattiin kaikenlaista, skoobarii ja inkkarii sun muita juttuja . Siihen aikaan ei fiudeja paljonkaan ollu . Yks flöidaaja duunas meille kloddeille tselin johon mahtu kerralla tsittaa kuus . Sillä me vedettiin alas Myllikan bärtsiltä Kassarin rantsuun Yks oli Isollakaarella passissa varottamassa jos sattu tulee dösä. Voi sitä riemuu . Kassarilla opittiin tsimmaa ja Pyrkalla skrinnaa oli siin kvettakin jos halus hypätä. Kerrosbygga on hyvä mesta budjaa se opettaa sosiaalisuutta ja muiden huomioimista ja sit frendit on vierellä. Sit viel kosarin
sana oli laki byggassa ,sitä toteltiin vaik joskus tehtii jykejä,jos jäätiin fakkii nii se veti korville siihen oli tyytyminen. Ties et jos se menee faijalle kaveeraa nii rupee remeli heiluu. Tänne on pesiytyny sellanen folkka joka vinkuu joka asiasta. Kaikki tarttis saada heti mut duunii ei tarttis tehdä .Luukkukin tartee olla heti hirvee kartano . Must ku tuli aikuinen niin tartti spaaraa fyrkkaa pankkii tietty summa sit pankki anto skriitaa loput joka tartti bungaa takasin . Yksiöstä alettiin ja tsöbattiin isompi ku saatiin esa bungattuu. Kloddi ku synty ,nii jouduttiin ventaa vaihtoo ku fyrkkaa ei oiken jäänny gudjuun ,vaik molemmat oltiin duunissa .
Kerrosbyggan asumisviihtyisyydestä vastaa siinä budjaavat , jos on kloddeja niin on metelii ei siinä mitään. Enemmistö on kumminkin perheitä joissa on kloddeja ,joten flytatkaa urputtajat sinne korpee .

Onko tosiaan niin, että kaikki tähtäävät omakotitaloon?

Koko elämäni olen asunut kerrostalossa. Vanhempani olivat hyvätuloisia, mutta eivät halunneet pihaa yms. vaivoikseen. En minäkään nyt aikuisena.

Väitän, että kaveripiiri on lapsena isompi, kun seuraa löytyy heti.

Eli aika kummallinen kysymyksenasettelu ylipäänsä.

Totta kai on huonojakin puolia, mutta niin on omakotitalossakin. Ainakin pääkaupunkiseudulla pitäisi muuttaa aika kauas palveluista, jos ei ole erittäin hyvätuloinen. Ja silloin se merkitsee kahta autoa ja lasten kyyditsemistä kauas harrastuksiin kaiket illat. Ihan siitä kiinni mitä arvostaa.

No ei kuulu! Perheellisillä ei ole mitään käytöstapoja... Hakataan lattiaa (huom: toisen kattoa), kiljutaan kuin viimeistä päivää, paukutellaan ovia eikä välitetä naapureista pätkääkään! Muuttakaa köyhät omakotitaloon, kerrostalo ei ole hyvä paikka kasvaa lapselle. Mielummin ottaisin vaikka valittavan mummon naapuriksi, silloin ainakin saa olla rauhassa omassa huushollisaan!

ei.lapselta odotetaan armeijan kuria olla hiljaa omassa kodissaan,käytävällä.pihalla täytyy noudattaa leikki etikettiä.lapsenkaverit täytyy ohjeistaa samoista säännöistä.tätä odotetaan.mutta...emme niin tee koska elämme omaa elämää.yhtään valitusta ei ole saatu,mutta ilkeät puheet selän takana,vaikka suu on pysynyt kiinni ja hiljaisuus aikaa noudatetaan.jos häätö tulee siksi,että on lapsia ni asiasta täytyy vääntää oikeudessa.enenmän häiriötä on aiheuttaneet nuoret aikuiset bileillään,musiikilla kuin tappelemalla.ja känni-käyttäytymisellä.pieni lapsi ei ymmärrä jos ei saa pomppia ja hyppiä ,kiljua.lauleskella.omakotitaloa ei saa,koska ei ole varaa sellaiseen.mutta onneksi jotkut joustavat ja ajattelevat ,että he ovat vasta lapsia.ja lapsi ajan kanssa oppii muistamaan käytävällä liikkumisen suu supussa.omassa kodissaan saa kyllä oman pahanmielen purkaa,vaikka huutamalla.taloyhtiön säännöt eivät saa vaikuttaa ihmisten elämiseen.että näin...

MITÄ H******IÄ! Oisko kerrostaloja pitäny ikinä rakentaakaan!

Ihme jorinoita. Meidän kerrostaloasuntojen hinnalla saa muutaman korkeatasoisen omakotitalon, mutta haluamme asua lasten kanssa keskustassa kerrostalossa. Hyvät koulut, paljon tekemistä, harrastukset vieressä, puistoja pihatemmellykseen yms. Jos luonnonrauhaa haluaa voi mennä mökille tai muuten vaan luontoon. Kaupunkien ympäristöistä löytyy jos jonkinnäköistä luonnonsuojelualuetta ja erämaamajaa yms. Naapureina ei ole huonokäytöksisiä, dokaavia ja huutavia ihmisiä eikä muita elämään häiritseviä tekijöitä. Lapset eivät häiritse naapureita, koska meillä ne on opetettu käyttäytymään. En myöskään halua lapsiani teininä seisomaan sivualueiden R-kioskeille enkä kuluttamaan harrastusmatkoihin tuntitolkulla aikaa. Maailma on monimuotoinen.

Sopii perheelle, joka on tottunut asumaan elämänsä aikana kerrostalossa, mutta jos on tottunut asumaan ns. omassa rauhassaan niin ei sovi.
Asuin perheeni kanssa kauan paikassa, jossa oli oma rauha, iso piha ja luonto aivan äärellään. Naapureista ei haittaa, kun eivät asuneet samassa pihassa. Aivan ihanteellinen paikka asua lapsiperheelle. Nyt jouduimme syksystä sieltä muuttamaan ja asunto alkoi olla myös sen kuntoinen että pikaista täyttä remonttia ois tarvittu (vuokra-asunto). Jouduimme pakosta muuttamaan kerrostaloon siis todellakin muuttamaan pakosta kun muuta ei ollut kunnalla tarjota ja itse emme ehtineet löytää sopivaa paikkaa ajoissa.
Tämä ei ole kaupungissa vaan ihan pienessä kunnassa, joten sana kerrostalo on tässä tapauksessa vain 2 kerroksinen. Siltikin... en ikimaailmassa ois halunnut tähän muuttaa ja en tule tätä koskaan kodikseni tuntemaan. Lapset viihtyi entisessä paikassa todella paljon ulkona, mutta täällä ei ole omaa pihaa eikä tilaa.
Mitä tuohon naapurirauhaan tulee niin suhteellisen rauhallinen rappu sattui ja taitaa täällä enemmän muut elämöidä kuin me.
Mutta siis haku on päällä toisenlaiseen asuntoon kokoajan. Paikkaan jossa on on se oma rauha ja tilaa ulkona, missä puuhailla niin lasten kuin muidenkin.
Ymmärrän sen että jos asunut kerrostalossa niin ei voisi ajatellakkaan asuvansa haja-asutusalueella, mutta meille se on unelma, jota saimme jo elää ja jota kaipaamme suunnattomasti.
Lapsiperheen kanssa kerrostalo on hankala paikka asua, mutta toki annan arvoa heille jotka viihtyvät tässä asumismuodossa.

Kerrostalossa vietin lapsuuteni, talo oli uusi, lapsiperheitä oli ja kuitenkin joka rapussa oli yksiöitä joissa yksin tai kaksinasuvia. 36 asunnossa oli joukossa kaksi asuntoa joista koettiin lasten oleminen samassa pihapiirissä riesaksi. Joskus saimme jopa pesuvadillisen vettä niskaamme kun erehdyimme menemään keväällä narua hyppäämään siihen ainoaan auringon paljastamaan asfalttikohtaan. Aw, elo oli mukavaa, kavereita riitti ja vieläkin kun näen kavereiden vanhempia halaamme ja juttelemme.
Itse hankin lapset rivitaloon, josta muutimme omakotitaloon. Teimme vielä kaksi iltatähteäkin, jotka nyt ovat iloisia ja vilkkaita miehenalkuja. Elämän yksi suurimmista suruista kohtasi meitä, lapset jäivät isättömiksi keväällä. Isommat lapset muuttivat opiskelemaan ja itse muutin pienempään vuokra-asuntoon pikkuisteni kanssa.
Käydessäni katsomassa asuntoa, vastaani käveli pari äitiä rattaiden kanssa ja kyselin eräältä talon asukkaalta, onko taloyhtiö rauhallinen, hän kertoi vain yhden asunnon olevan hieman ongelma, mutta siitäkin päästään eroon. Luottavaisin mielin muutin pikkuisteni kanssa palveluiden äärelle, ihmisten pariin.
Pian alkoi helvetti, en tajunnut että taloyhtiö jossa ei sitten asunutkaan kuin yksi pienen lapsen kanssa oleva totaaliyh ei ollut tottunut lapsiperheen ääniin.
Pienten kanssa oli alkuun ongelmaa, kun eivät ymmärtäneet kerrostaloasumisesta mitään, rapussa lauloivat ja kolistelivat, iltaisin nauttivat uuden asunnon avarista käytävistä juosten. Parin kuukauden ajan nukkumaanmenokin oli aivan sekaisin, olosuhteet olivat niin muttuneet, meidän jäätyä kolmisin. Yritin hyvällä, yritin komentamalla, yritin huutamallakin.
Naapurin mies huomasi että hänen elämänsä suurin ongelma on meidän lapsiperheemme ja naapurin nuori mies ( josta minulle seinänaapurina ei ole ollut haittaa kuin kerran ). Mies rupesi soittelemaan ovikelloa ja huutamaan kuinka lapset saavat juosta. Olipa hän jopa tehnyt lastensuojeluilmoituksen, onneksi oli kertonut lasten huonosta kohtelusta myös viime talvena, jolloin emme talossa vielä edes asuneet.
Yritän komentaa lapsia mahdollisimman hiljaa, mutta he tottakai ovat vaistonneet äidin paniikin ja käyttävät tilanteen hyödykseen.
Naapuriin tulleille vieraille tämä erinomainen isä ja pitkää päivää tekevä yrittäjä ( mahtoiko olla koskaan kotona lastensa ollessa pieniä ) tuli huutamaan rappuun, niin että olin soittaa poliisit kun luulin tappelun olevan käynnissä. Nämä vieraat naapuri uhkasi heittää pihalle, aika lauantaina hieman ennen kello 21.
Viimeksi kun mies tuli rähjäämään ovemme taakse lastemme kolistellessa hieman ennen kello 18 illalla, en edes avannut ovea vaan kehotin häntä kertomaan asiansa ja poistumaan sen jälkeen tai soittaisin virkavallan paikalle.
En huomauttanut hänen perheensä kolinoista ja äänistä joita asuntoomme kuuluu jopa kello 2:30. En ole myöskään huomauttanut kuinka huonosti naapurin teinikäinen poika käyttäytyy ja kaveriensa kanssa hajottaa paikkoja.

Taloyhtiön muut ihmiset ovat ottaneet meidät ihanasti vastaan, lapset saavat leikkiä pihassa ja saan komentaa lapsia. Onpa joku auttanutkin kurinpidossa ja huutanut lapset takaisin leikkipihaan, enkä'tästä ollut lainkaan pahoillani.
Elämämme on kuitenkin helvettiä, entinen sosiaalinen ja kaikken osallistuva perheenäiti pelkää naapurin huutoa ja olemustakin, kykötän lasten kanssa sisällä ja käyn muissa puistoissa leikkimässä, naapuria pelätessäni. Olin ajatellut hoitovapaani olevan jotain aivan muuta :(

Minulla on siis kaksi kokemusta lapsiperheen asumisesta kerrostalossa, onnellinen lapsuuteni ja nykyinen helvettini.

Osaltani lisään. Kyllä lapset. Mutta entä minä, joka koen ja olen erilainen? Missä minun intimiteetti vaivaa, ihmistä voi vaivata vaikka " ihmistä vaivaa hänen oma himonsa". vaivataan, lapset kuuluu kerrostaloon ja kaikkialla muuallakin olen heitä kohdannut, vaikka vähemmän. Ufojakaan en ole kohdannut, vaikka väitetään, niin. Eräskin lapsi tuossa ...

Itse matkustelen paljon Ruotsissa työasioissa. Siellä tulee välillä esille miten kiusallinen asia kerrostaloasuminen ruotsalaisille on. Jos asiasta haluaa puhua kahvipöydässä, seuraa kiusaantunut hiljaisuus jonka jälkeen joku vaihtaa puheenaihetta.

Kerrostaloasuminen jos mikä leimaa lapsen jo pienenä. Ei ole helppoa nousta betonikasarmilta ylempään yhteiskuntaluokkaan, jos lapsuus on vietetty betoniseinien varjoissa ja isoissa karjankasvattamokouluissa.

Varsinkin kaupungissa lapsiaan pitävät pitäisi laittaa mielentilatutkimukseen. Ei ole lasten vika etteivät lapset kykene valitsemaan asumismuotoaan paremmin. Pitäiskö näistä tehdä lastensuojeluilmoitus?

tämä on metsien kansaa ja sivistys ei kuuluu metsien miehille/perheille. Pääasia että on oma talo metsässä tai pellolla ja niin iso piha ettei naapureita näy.

Mitä teitä vaivaa? Pitäiskö suomen kansa kuolea sukupuuttoon, koska Suomessa ei löytyy paikkaa missä sais lapset kasvaa?

"Entä lapsiperheen vanhemmat, mitä he ajattelevat kärrätessään kamojaan ahtaasta kasarmin alaovesta sisään?" Onkohan missään omakotitalossa leveämmät ovet kuin kerrostalossa? Paloturvallisuusmääräykset määrittelevät mm. ovileveydet poistumisteille ja koska kerrostalosta poistuu yleensä enemmän ihmisä kuin omakotitalosta tai rivitaloasunnosta, niin ovet siellä ovat kyllä leveämmät! Ellet sitten ole tämä blonditipu DNA-mainoksesta, joka kysyy, kasvaakohan nämä puhelinlaskut koskaan tarpeeksi isoksi? Tuolla tipulla voi olla leveäkin ovi omassa omakotitalossa!
No asiaan..... Itse olen 6-lapsisen perheen lapsi. Me asuimme aina kerrostalossa eikä meillä ollut mitään vaikeuksia. No varmaan meiltä joskus ääntä lähti naapureihin, mutta en muista yhtään valitusta. Sitten ensimmäiset kotini olivat oman perheeni kanssa myös aina kerrostaloissa. Nyt asun kyllä rivitalossa, mutta vain sen takia, että haluan asua maanpinnalla!
Siihen aikaan, kun asuin pienenä kerrostalossa vanhempieni asunnossa, ei pihalla näkynyt 13-vuotiaita piippuineen eikä naamalävistyksellisä Ahmedeita. Me vaan löimme tennispalloa pesäpallona ja aina välillä oli kuivumassa olevissa lakanoissa tumma pyöreä läiskä. Siitä tosin tuli välillä huutoa, mutta ei silloinkaan meidän muksujen suusta! Mutta pahaahan me emme tehneet kenellekään. Eikä kukaan puolestaan meitäkään häirinnyt. Mutta sosiaalisessa elämässä saimme aivan erilaisen kontaktin naapurien lapsiin kuin mitä olisimme saaneet asuessamme omakotitalossa! Kukapa omakotitalon lapsi lähtisi vaikka yksin esim. omanavarkaisiin? Joukolla se oli kivaa puuhaa!

meidän talosa asuu kaks lapsiperhettä eikä se häiritse, koska heilläkin on elämä.

Muutimme kahden pienen lapsen kanssa kerrostalosta omakotitaloon ja kyllä helpotti. Ei ikinä takaisin jos onni suo.

Jos kuitenkin elämä siellä ok-läävässäsi keskittyy siihen varaavan takan ja lampaantaljan ympärille

Rääkyvien ja meluavien kakaroiden paikka ei ole ihmisten kuuloetäisyydellä. Muuttakaa korpeen.

kenenkään ei pitäisi asua kerrostalossa, siellä on vain vanhoja kääkkiä, jotka vahtaa yöt päivät mitä muut tekee ja ilmoittavat isäinnöitsijälle turhasta. Oma katkeruus pulpahtaa esiin jokapaikassa, ja versinkin lapset ovat maailman pahin joukkio, joita kukaan ei saisi tehdä, vaan se on niin kivaa puuhaa se tekohomma.

Eiköhän suurin osa niistä sekopää ampujista ole omakotilalossa kasvanut. Kyllä siellä mettän keskellä vintti rupee lapsilta pimenee. Sitten iskä hommaa vielä aseita lasten saataville niin hyvä tulee ja viinaa päälle.

et sinä niitä lapsia tuolla loputtomalla runkkaamisellasi ainakaan saa riesaksesi.

Ei monella ole siitä sopimisesta tai omasta valinnasta kiinni.
Ei vaan ole varaa muuhun. Rivitalot ja omakotitalot maksaa maltaita selä vuokrattuna että ostettuna.

Ennen kuin luin viestisi ensimmäistä kertaa, niin luulin, että tarkoitat lapsiperheellä sellaisia, joilla on pienempiä lapsia, kuin 13-vuotiaita lapsia. Uskoisin kyllä, että "teinibileitä" lukuunottamatta 13-vuotiaat eivät pahemmin pidä meteliä kerrostalossa, eivät ainakaan niin kovaa meteliä, kuin pikkulapset.

jos lapsiperheet tulisi poistaa kerrostaloista. nii mites nää juopot, joka viikonlopun juhlijat joissa basso soi ja sun muut häiriköt. itse olen aina asunut kerrostaloissa. lapsena oli vain mukavaa kun kavereita löytyi lähipiiristä. teininä ei tarvinnut pitkälle mennä kun oli kaveri vastassa ja palvelut lähellä. ja nyt näin aikuisena oman lapsen saaneena en edes harkitse muuttavani omakotitaloon. kilometrin säteeltä löytyy kaikki. pihamaat lapsille, kaupat, sairaalat, puistot, apteekit, kaverit, yms.. ja näin äitinä olen tutustunut muihin pihapiirin äiteihin juuri tuolla hiekkalaatikon reunalla. kunnioitan talomme sääntöjä ja hiljaisuutta, ja pojalla nukkumaan meno aika on klo 19.30 ja nukkuu sinne kello 08.00. omat naapurit ovat onneksi suvatsevaisia ja alakerran mummeli jopa tarjoutui laspsenvahdiksi kun hällä ei omia lapsenlapsi ole.

ennen lapsen syntymää muutimme pienkerrostaloon ja tuolla elämä oli yhtä helvettiä. naapurustossa asui juoppo joka saattoi tulla keskellä yötä raivoamaan ovellemme milloin mistäkin täysin päissään. kerran meinas äityä tappeluks ja soitin poliisit. yläkerrassa asui nuorisoa jotka soittelivat muusiikkia täysillä (myös silloin kun eivät olleet kotona). ei uskoneet meitä, muita naapureita tai isännöitsijää. onneksi häädettiin. ja sitten se alakerran naapurin koira. koirat kerrostalossa ei ole minulle punainen vaate niin kauan kun se koira/koirat osaavat käyttäytyä. mutta tämä piski veti ne viimeset hermon riekaleet kappaleiks. asunnossa asuttiin puolivuotta ja lähettii lätkimään.

joten ennemmi kuuntelisin lasten naurua/itkua, leikkien ääniä tai niitä itkupotkuraivareita kun tietää että lapsi harvemmin syyttä huutaa. ja että ne lapset menevät yleensä ennen yhdeksää nukkumaa. toisin kun nämä ennalta mainitut ääliöt jotka kriminalisoivat läpi yön meitä muita asukkaita..

No jos ihmiset ovat muuttaneet kerrostaloon niin niiden pitää suvaita muitakin asukkaita! itse me asumme kerrostalossa ja olemme ainoa lapsi perhe tässä rappussa, elämää saa olla siihen tyettyyn kellon aikaan saakka. oli vastaus on KYLLÄ SOPII lapsiperhe. jos ne valitaa niin muuttavat sit vaikka omakotitaloon.

Onpas täällä omituisia käsityksiä kerrostaloasumisesta.

Minä olen elänyt oikeastaan koko elämäni kerrostalossa. Kuusi vuotta asuttiin muksuna ok-talossa ja kiitos ei enää. Se oli työpaikka, josta eivät hommat loppuneet koskaan. Rahat kylläkin.

Nykyisin asustellaan kerrostalossa meren rannalla. Mikäs tässä ollessa kun aamukahvia siemaillessa voi katsella avautuvaa maisemaa.

Ahdasta ei ole kun ei haali ylimääräistä tavaraa ympärilleen. Säilytystilaa on saanut ostamalla kaappeja.

Me emme halua ok-taloon, vaikka rahaa siihen olisi. Jos haluamme tehdä pihahommia tms. painelemme mökille ihka omaan saareen. Siellä muksutkin saavat mölytä ihan sydämensä kyllyydestä. Kotona ollaan tietenkin hiljempaa. En minäkään mitään huutamista tai juoksemista sisällä jaksa kuunnella ja katsoa.

Juu, omaa pihaa tässä ei ole mutta onneksi tällä alueella on muutakin kuin betoniviidakko (kerrostaloja ei ole kuin viisi, loput ok-taloja). On metsää, rantaa ja kalliota sekö iso leikkipuisto jossa "kylän" lapset aina leikkivä. Myös ne, jotka asuvat ok-talossa.

Kaikenlaisilla aluilla minäkin olen asunut mutta en kyllä muista, että olisi sen levottomampaa koskaan ollut. Joskus juopot ja nuoret pitivät omaa meteliään kännipäissään mutta eipä se ole pahemmin häirinnyt. Tässä nykyisessä talossa asuu lähinnä eläkeikäisiä tai keski-ikäisiä, olemme ainoa lapsiperhe.

Rattaiden yms. säilytys on toki joskus ollut vähän haasteellista koska pyörävarasto oli aikoinaan niin täynnä. No ihmekös tuo, kun siellä makasi pyöränraatoja, joita kukaan ei ollut kaivannut ainakaan 10 vuoteen. Taloyhtiössä päätettiin tehdä talkoot ja ongelma ratkesi siinä. Muutoin olemme tuoneet vaunut ja rattaat eteiseen.

Kyllä se melkein täytyy hyväksyä, että kerrostalossa kuuluu normaalin elämisen ääniä. Jos sitä ei siedä, kerrostaloasuminen ei liene oikea asumismuoto.

Mun asunnon alapuolella asuu paljon juhliva nuori aikuinen ja yläpuolella meluisa lapsiperhe. Itse omistan koiran, joka osaa käyttäytyä paremmin ja olla hiljempaa kuin yläkerran lapset ja alakerran aikuinen.

Vaan eipä haittaa ei. Jos joskus sattuisikin niin, että koirani haukahtaisi vaikka keskellä yötä, eipähän pitäisi kenelläkään olla pokkaa tulla minulle valittamaan. :D

täytyyhän teidänkin asuu jossain muksuineen -ai nii -nykyään ei mennä ulos leikkimään,joten törmäilkään vaan uusin naapureihin:)-varmaan löydätte omat kaverinne kun tunnustelette

Kyllähän omakotitalossakin kuluja on,ensimmäiseksi vaikka lämmitys-joopa joo öljyllä ilman varaajaa taikka osto klapeilla(halpaa on juu.Nykypäivänä melkein tarvis olla kaukolämpöverkkoon kytketty ok-talo.

Aloitukseen sen verran että kyllähän kerrostaloissa nyt aina lapsia on ollut.

Elämme keskinkertaisessa yhteiskunnassa, joita kaikki kerrostalon asukkaat ovat. Valioyksilöt asuu yleensä omakotitalossa. Valioyksilö ja perfektionisti kohtaa joka paikassa vastarintaa. Atlantiksen jälkeläiset. Töissä, asuinympäristössä, liikenteessä, remonttipalveluissa, työsuoritteissa, kiinteistöhuollossa, terveyshuollossa jne.. Töissä häntä pidetään outona kun hän vaatii liikaa keskinkertaiselta työyhteisöltä. Hän tekee helposti 4-5 ihmisen työt. Yleensä he ajautuu yksityisyrittäjiksi. Sellaista se elämä vaan on.

On tullut asuttua omakotitalossa ja kerrostalossa, nykyinen asumismuoto on kerrostalo ja kaikissa on hyvät ja huonot puolet, olen perheellinen nuori isä. Mul on aivan sama kuinka paljon sitä melua tulee, jos muksu herää niin se nukutetaan uudelleen ei ole onneksi omalla kohdalla mikään amerikan temppu, enkä ole menossa valittamaan tämän jälkeen naapurille melusta. Omasta puolesta kerrostalossa voisi vaikka kaikki ryypätä samaan aikaan jos on viikonloppu, ja arkisin tietysti voi sitten hillitä.
Itseni, naiseni ja lapseni puolesta kiitos että täällä naapuristossa on elämän jälkiä ja uusia naamoja lähes joka päivä.

EI SOVI

Kysymys voisi olla:

Sovitko sinä asumaan omaan asuntoosi omien enakkoluulojen kanssa?

Kerrostaloasumisen hyviä puolia lapsiperheen kannalta (itse asun 60-luvun kerrostalossa Uudellamaalla):

- iso piha, jossa mahtuu huoletta pelaamaan jalkapalloa, leikkimään hippaa, kirkonrottaa jne.

- yleensä aina leikkikavereita ja kun hakee lapset päiväkodista, niin usein jatkavat leikkejä pihalla siihen saakka, kun on ruoka

- riittää, että yksi aikuinen valvoo lapsia, joten ei ole pakko kaikkien isien ja äitien vahtia lapsiaan, jos asiasta sovitaan aikuisten kesken. Kesällä toki ihan mielellään istuu iltaa pihalla grillaillen. Eikä talvellakaan raitis ilma ole pahasta aikuisillekaan.

- ei tarvitse käyttää aikaa pihatöihin ja kiinteistönhuoltoon. Toki kun on lasten kanssa pihalla, niin ei haittaa, vaikka siinä sivussa vähän harrastaisi kuntoliikuntaa ja vaikka tarttuisi haravan varteen, mutta kaikki on vapaaehtoista, ei pakollista

- pihatalkoissa oppii yhteisöllisyyttä ja tutustuu naapureihin. Lenkkikavereita riittää aina.

- saat olla omissa oloissasi jos et halua tutustua keheenkään

- kiinteistön arvo säilyy jopa paremmin kuin huonosti hoidetussa omakotitalossa.

- lapsen itku on normaali ääni. Harva lapsi itkee yöt läpeensä jatkuvasti. Korvatulpat on onneksi keksitty...

- säilytystilaa saat, kun käytät Ikea-logiikkaa ja hyödynnät kuutiot eli kunnon vaatekaapit ja hyllyjä ylös asti. Hyödynnä myös vintti- ja kellarikomerot. Tarpeettomat roinat kirppikselle tai kierrätykseen.

- ole mukana taloyhtiön toiminnassa, niin voit vaikuttaa asioihin. Pyöräkellareita voi siivota ja esim. käytöstä poistettuja kylmäkellareita hyödyntää uudella tavalla. Myös vuokrayhtiöissä esim. VVO:lla pääsee halutessaan mukaan asukastoimintaan vaikuttamaan asioihin.

- kaikilla lapsilla ei tarvitse olla omaa huonetta. Minunkin kolmiossani asui alunperin vanhemmat ja viisi lasta!

Kai se on pakko jossakin asua. Kerrostalossa on aina ollut lapsiperheitä. Eläkeläistalot erikseen, niissä ei viihdy lapseton työssäkäyväkään, nimimerkillä kokemusta on..

Mieluummin kuuntelen lasten meteliä päivällä kuin idioottien melskettä yöllä.

Vaikka eipä sillä, naapurissani asuu paljon lapsia muttei sieltä meteliä kuulu juuri koskaan. Muualta kuuluu sitten senkin edestä, varsinkin keskellä yötä.

Muuttakaa tänne! Meillä lapsiperhe olisi todella toivottava naapuri. Nämä nykyiset parikymmentä bilettävää teiniä tässä rapussa ja toisen rapun seinänaapurin musiikkimieltymykset eivät juurikaan korvia (saati sitten hermoja) hivele..

Muuttakaan metsään jos naapuri ei miellytä

Mikä helvetti nykyihmistä vaivaa?
Pinna kireämpi kuin viukun jousi, siedetään ainoastaan omaa itseä ja omat valinnat on ainoita oikeita.
Jokainen ihminen on erilainen, kenenkään taustoja emme tiedä, mutta silti ollaan valmiita tuomitsemaan kaikki.
Eikö lapsiperhe ole ihan normaali ihmiselämään kuuluva asia?
Mikä muuttaa sinkkuvanhatpiiat ja peräkammarinpojat ahdasmielisiksi erakoiksi?
Olen eronnut yksineläjä, lapset jo aikuisia, omillaan, nukun kissa kainalossa ja koirat sopivat kämppääni.
Nautin naapurin lapsista ja heidän tuomastaan elämästä tähän taloon.
Yläkerran seksielämä on asia jota en voi pitää pahana. Kukapa meistä ei nauti seksistä kumppaninsa kanssa.
Jos jokainen asia vttaa noin jumalattomasti, kannattaa tarkistaa lääkitys...

Omakotitalo on ainoa oikea asumismuoto lapsiperheille. Siellä onnistuvat perhesurmat ja muun väkivalta ilman häiritseviä "naapureita".

Sopii kuin rasvattu kyr-pä hanuriin.

Ruuhkassa on kivaa, voi jutella lasten kanssa puhelimessa ja lukea päivän lehteä etc... näin meillä joka aamu ja iltapäivä.

OK-talo on ainoa kelvollinen kasvuympäristö lapsille ja tietenkin rauhalliselta ja hyvämaineiselta seudulta.
Katsoo pikkasen tilastoja rikollisuudesta ja varallisuudesta niin sen asian sokeakin näkee.
Lasten hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa enkä voisi kuunaan päivänä kuvitella asuvani lasteni kanssa betonihelvetissä kaikkien juoppojen ja työttömien kanssa.

Elämäni ruuhkassa ja metsän kesksellä ei mennyt hukkaan vai menikö sittekin? Mitäs jos sittenkin napsahtaa...

Itse käytän uppiniskaisia lapsiani välillä ajelulla kerrostaloalueella ja kehotan katsomaan ikkunasta ulos. - Tuonne tekin joudutte jos ette opiskele ja elätte siivottomasti, pelottelen.

Yleensä on tehonnut pitkäksi aikaa.

Eihän siellä maalla ole muutakaan tekemistä kun tulla maasturilla kiertelämään ihmisten ilmoille, katsomaan miten normaalit ihmiset elelee.

Jahans, lapset kirmaavat pihalla ja käyvät toistensakin kotipihoissa kirmaamassa. Tällainen ei ole mahdollista kantakaupungissa, jossa alle 15-vuotiasta ei voi päästää yksin edes bussipysäkille tätä nykyä.

Tähän aikaan vuodesta katupölyongelmakin on niin paha, ettei ulos ole kantakaupungissa mitään asiaa ilman kaasunaamaria.

Mutta nyt grilliin tuli ja vappua odottelemaan. Ja palanpainikkeeksi tietysti.. arvaako kukaan? Jääkylmänä tietysti.