Natascha Kampusch: 3096 päivää

Tämä kirja mykistää viisaudellaan. Kahdeksan ja puoli vuotta kaapattuna ollut nuori nainen kirjoittaa vankeusajastaan neljä vuotta sen jälkeen, kun hän pääsi karkaamaan sieppaajaltaan.
Kirjoittaja ei hae tippaakaan sensaatiota eikä edes myötätuntoa, vaan kertoo pohdiskellen omaa tarinaansa. En ole koskaan lukenut tämänkaltaista kertomista, sisäistynyttä tulkintaa siitä, mitä tapahtui itsessä käsittämättömän karuissa ja kammottavissa olosuhteissa.
Kirjoittaja siepattiin 10 vuotiaana koulumatkalla ja teljettiin 5 neliön koppiin, jonka sieppaaja oli varta vasten rakentanut talonsa alle, syvälle maan sisään monien esteiden taakse. Hän kertoo ajatuksistaan ja tavoista, joita hänen oli löydettävä selviytyäkseen henkisesti koettelemuksistaan.
Pimeys, huono ilma, pelko, sieppaajan järjestämä jatkuva tarkkailu ja kovaääniset, raaka pahoinpitely ja piinattuna oleminen, nälkäkuoleman uhka, lopulta orjan asema luurangonlaihana - mm. näistä hän kertoo ja näistä hän selviytyi kaikesta huolimatta tervejärkisenä.