"Kirjoituakilpailu on yksi tapa saada edullisesti julkisuutta. Sen voittajaksi voi siis laittaa vaikka kuinka etukäteen suunnitellun henkilön".
Onko näin?
Otava, LIKE ym.viimeaikaiset kilpailujärjestäjät ja liepeillä pyörivät huhuuu; tämäkö on hyväksytty tosiasia?
Nyt kun kustannuspoliittiset, julkaisun ja julkaisemattoman rajat selvitetty, onko selvää sekin, että kilpailun voittajan voi valita muuta kilpailumateriaalia tuntematta. siis etukäteen?
Näinkö se meni?
Onko näin?
Otava, LIKE ym.viimeaikaiset kilpailujärjestäjät ja liepeillä pyörivät huhuuu; tämäkö on hyväksytty tosiasia?
Nyt kun kustannuspoliittiset, julkaisun ja julkaisemattoman rajat selvitetty, onko selvää sekin, että kilpailun voittajan voi valita muuta kilpailumateriaalia tuntematta. siis etukäteen?
Näinkö se meni?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin se menee.
Korroptoitunut järjestelmä vaan ei koskaan toimi.
Tulokset ovat huonoja.
Tässätapaulsessa
kirjat.
Tänäkin aamuna aurinko paistaa, herätty on ja lueskeltu näitä rutinoita ja jotenkin jälleen kerran
ihmettelen tätä narinaa täällä.
Kulttuurikulttuurikulttuuri.
Olettaisin jo, että esimerkiksi päivälehtien kulttuuriosiot ottaisivat esiin näitä korruptioepäilyjä jos niitä sitten oikeasti on. Olihan hesarissa muutama vuosi sitten se kustantamoiden kytkynepotismi, vai miksi sitä oikein nimettiinkään.Kaikki ovat sukua toisilleen ja silleen.
Ja täällä kiehahtelee käämejä. Mutta nyt kaikki ne rannalla ruikuttajat, jotka osallistuivat Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailuun, olihan niitä kässäreitä mahtiluku, kaikki ne huikeanhienot kässärit joilla osallistuitte, olette varmaan jo lähettäneet muihin kustantamoihin kun ei kerran tärpännyt Otavassa tai Likessa siinä dekkarikilpailussa.
Eli mikä estää lähettelemästä useampiinkin kustantamoihin kässäreitä ilman mitään kilpailuja. Haloo!
Minä osallistuin siihen Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailuun, koska odotin saavani maininnan CVheni , (Curriculum Vitae eli ansioluettelo), että olen voittanut Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun. Jössess, se vasta olisikin ollut! Sillä maininnalla olisin saanut monet suorastaan mykäksi, oletan. Teidät ainakin täällä Kirjailijanalut. Olisitte ajaneet minut pois palstalta kuin aikoinaan ajoivat tuolla Rakkausrunot. Oli sekin aikaa se.
Hauskaa!
Mutta tosiaan asiaan, eli siihen, että alkaa muistuttaa nää länkytykset suomalaisten poliitikkojen jänkytystä siitä, kuinka ihanaa on elää hyvinvointivaltiossa, ja iltalehdessä eilen vai missä se lukikaan se kylmä totuus,
että Suomi on Bulgarian ja Romanian ytimessä.
Joo.
Näin nää jutut menee.
Hehee..........kaikkihan me ollaan kohta Stadin kaduilla käsi ojossa, tää Kirjailijanalut palstalla hilluminen ja ruikuttaminen on vasta harjoittelua tuleviin koitoksiin.
Eiksje,
jatkakaa nurinaa.
Kivaa.
Kysymys on täysin aiheellinen.
Olisi hyvä, jos vastauksessa olisi faktaa, eikä scarabaeuksen mututuntumia ja länkytyksiä.
etukäteisvalinta
opettele lukemaan tekstejäni rivien väleistäkin. Vai pitääkö laittaa selvennystä?
No laitetaan sitten vaikka yhdellä lauseella miten eliittipiireissä kiipeillään luokkakokouksissa:
Perse edellä puuhun.
Ei senkö takia niissä on niin monesti niitä tyhjiä rivejä? Pientä leikkiä, tässä.
minä aikoinaan olin tosiaan siellä
Rakkausrunot
hiekkalaatikolla leikkimässä sanahelinöineni, ja aikamoiset seuraukset sitten. Hehehheheee.
Oiniitäaikoja oiniitäaikoja...
muisku !
todella sekavaa sepustusta.
Huh huh.
joojoojoo
et vaan hei
muisku vaan Sinullekin !
ok. haluatkin jaaritella ja viedä kysymyksestä sivuraiteille. Mitäs jos perustat scara oman rönsyilyketjun ja annat muiden jatkaa tästä asiasta ja kysymyksestä joka kiinnostaa.
nohitot, unohdin tosiaan mistä tässä ketjussa oli alunperin kyse.
Siis se että Otava toimi jotenkin väärin siinä Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailussa kun valitsivat ne kolme voittajaa, ja se ensimmäinen kirja tulee maaliskuussa ulos uunista.
Minä olen jossain ketjussa kyllä jo ilmaissut hyvinkin selvästi että kirjoituskilpailut ovat kustantamoille hupi ja hyöty.
Itse en ole kirjakustantamon omistaja, Sofi Oksanenhan omistaa kustantamonkin ja kiertelee parhaillaan kirjastoja ja mitä lienee paikkakuntien kuppiloita, että kaikki suomalaiset pääsisivät näkemään hänet ihan livenä.
Minä oikein jännityksellä odottelen näiden Otavan Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun voittajien julkaisuja, lainaan ne kirjastosta niin pian kuin mahdollista ja selailen ja kiitollisena varmaan myhäilen sitten, että eiperskuta taidan sittenkin julkaista oman kässärini, koska onhan se niin jumalattoman
erinomainen käsikirjoitus!
scarabaeus puhuu jälleen asiaa. Yritäppä nyt päästä yli siitä ettet pärjännyt. Ei ole olemassa mitään suurta kulttuurielämän salaliittoa joka estää tieten tahtoen suuren taideteoksesi julkaisun. Jos kilpailussa on parempia niin sitten niitä on - mene taikaisin kirjoittajan kammioon ja tule takaisin ulos kun teosta on hiottu lisää.
Minä taisin aloittaa sen ehdottelun, että kilpailun voittaja voi ihan hyvin olla sovittu etukäteen. Tämä on kuitenkin aikamoista pessismismiä, mutta yksi varteenotettava vaihtoehto.
Mutta: esim. näissä Idolseissa sun muissa kisoissa ei voittaja välttämättä ole se, joka saa eniten mainetta ja kunniaa ja julkisuutta ja hypeä. Usein toinen tai kolmas putsaa lopulta pöydän, suoriutuu tähdeksi ja jää alalle.
Sama kirjallisuudessa. Moni Finlandiapalkintoehdokas on tuolloin uransa huipulla, sen jälkeen pari vähän myyvää kirjaa ja hiipuva ura. Moni sitkeä puurtaja aloittaa hitaammin, kehittyy ja siirtyy vähitellen ammattilaiseksi.
Eli kilpailun voitto on senhetkinen voitto, tulevaisuus voi tuoda mutkia matkaan.
Kilpailun voittaja voi aivan hyvin ollakin ennalta sovittu. Pidän sitä kuitenkin hyvin ymmärrettävänä, sillä tuollaiseen käsikirjoitusmäärään tutustuminen on melkoinen urakka. Siihen hommaan kypsyy nopeasti ja kaikki käsikirjoitukset alkavat lopulta yököttää.
Vastaava tilanne oli joskus, kun työpaikkaani haettiin toimistosihteeriä, ja hakemuksia tuli yli tuhat. Ihan käytännön mahdottomuus oli käydä niitä kaikkia ajatuksella läpi. Valituksi tullut viihtyi paikassa alle vuoden. Hänen seuraajakseen otettiin jonkun tutun tuttu koeajalle, ja kun hän tykkäsi ja hänestä tykättiin, hän jäi ja on ollut töissä jo useita vuosia.
Kyllä sillä tuttuudella ja suhteilla on vaan merkitystä ihan ymmärrettävistä syistä. Itse en ole koskaan käyttänyt suhteita, mutta muualla maailmassa ei saa edes asuntoa lman suhteita. Me täällä Suomessa elämme vielä lintukodossa ja moralisoimme suhteiden käyttöä. Niin teen minäkin, mutta ehkä siinäkin asiassa olemme eurooppalaistumassa hyvää vauhtia.
Kirjailijoiksi haluavat ovat usein niitä erakkoluonteisia, joita ei kiinnosta kaiken maailman kissanristiäisissä sosialistuminen yms. Lahjakkaimmat tapaukset tykkäävät puurtaa omassa rauhassa, eivätkä välttämättä ole niitä kaikkein ulospäinsuuntautuneimpia ihmisiä, jotka ovat luomassa suhteita siellä ja täällä. Heillä aika menee siihen kirjoittamiseen, eikä suhteiden luomiseen.
Mutta sitten julkaisemaan pääsevät ne, jotka eivät ehkä ole niin intohimoisia tekijöitä tai niitä lahjakkaimpia, mutta jotka osaavat puhua ja esiintyä ja tutustua kustannusväkeen yms. Samalla myös julkaistun kirjallisuuden taso laskee, ikävä kyllä. Kun olen seurannut viimevuotisia esikoiskirjoja, niin suurin osa on tasoltaan sellaista, että ne tulevat painumaan unohduksiin hyvin pian. Muutama aarre aina joukosta löytyy kuten Ollikainen. Ehkä kaikkein surullisinta on se, että kirjabloggaajat, jotka näitä kirjoja arvioivat menettävän tajunsa siitä, mikä on hyvää ja tasoltaan huonotkin kirjat saavat nykyään kirjablogeissa neljää tähteä viidestä jne. Oikein yököttää katsella tuota kirjabloggaajien hommaa.
" Samalla myös julkaistun kirjallisuuden taso laskee, ikävä kyllä."
Laita tähän kolme mielestäsi esimerkillisen hyvää kaunokirjaa, niin tiedän ylläolevasta purkauksestasi mistä puhut.
Useimmiten esimerkkien kautta pääsee asioiden ytimiin, minä ainakin. Netissä on höttöröä ja huulenheittoa, mutta asiaakin saa aikaiseksi, jos haluaa.
meepäs scara muualle keräilemään kirjalistoja ja muistelemaan menneitä, me puhutaan kilpailuvalintojen suunnitelmallisuudesta.
No mikä se on sitten Teidän puheenne, kun ei oikein kuulu tänne? Nimimerkistänne päätellen voisitte kyllä vetää johtopäätöksenne, jos osaatte ja taitoa on.
Scara, lue aloitus äläkä kysele tyhmiä
no minä kun en aina ymmärrä yleensäkään ämmien kotkotuksia, miksi täälläkään ei sitten huudeta :
Tulee apuun Tuula-Liina Varis !
Eikös hän ole senverta kokenut kirjailija, että voi hyvin
pyyhkiä kissalla pöytää,
vai
Tartsanko sekin pitää sitten Suomessa aina tehdä ?
niin, voiko kisan voittajan valita etukäteen? Ei juridista estettä? Niinkö?
En usko että on juridista estettä. Jos työpaikkoihinkin voi olla tuleva palkattava henkilö valmiina tiedossa (siitä huolimatta että työpaikkailmoitus on lehdessä) niin miksei sitten johonkin kirjoituskilpailuunkin.
Vai ei ole juridista estettä? No onhan se nyt selvää harhaanjohtamista ja/petos!
Sitä paitsi ainakin julkisella puolella, julkisesti haussa oleva työpaikka/virka ei saa olla etukäteen pedattuna kenellekään. Jos on, niin silloin rikotaan hallintolakia.
Ainakin joskus ennen vanhaan oli sellainen sääntö, että työpaikkojen oli pakko ilmoittaa avoimesta virasta sanomalehdessä (vaikka olisivat jo toista kautta löytäneet työntekijän.) Ja jos työpaikat tekee noin, kukaanhan ei sitä voi todistaa tai tietää jos tämä valmiiksi katsottukin ehdokas laittaa muka hakemuksen kuten muutkin.
Juurikin näin. Erittäin painavasta syystä voidaan saada lupa täyttää virka ilman, että se laitetaan julkiseen hakuun. Siltikin yleensä henkilö on valmiiksi valittu, eli on hoitanut virkaa tai ollut sijaisena työpaikalla. Tämä on käytännössä parhaaksi osoittautunut tapa saada hyvä työntekijä. Myös työntekijä tietää mihin on sitoutumassa. Miksipä ei siis kirjoituskilpailun voittajakin voisi olla ennalta valittu?
Ymmärrän siis kyllä kilpailujen tuomareita. Kuitenkin ajattelen, että kannattaisi varmasti tutustua myös siihen tuntemattomien kirjoittajien massaan. Kaikki julkaistu ei todellakaan ole hyvää kirjallisuutta, ja silloin julkaisuun ovat vaikuttaneet ulkokirjalliset syyt. Minä ainakin haluan nauttia nimenomaan sen kirjan lukemisesta. Jos lukuelämystä ei synny, asiaa ei yhtään auta, vaikka kirjailija notkuisi kaikissa TV:n viihdeohjelmissa viehättävänä tai sanavalmiina. Tai vaikka molempina.