Olen tässä lukenut ihmisten mieipiteitä kihloista...ja usein sanotaan että kihlat tarkoittaa aviolupausta (itse 100% samaa mieltä), mutta mitäs sitten ne sellaset kihlat on kun sovitaan vaan? eli esim. 'sovittiin et mennään kihloihin' mut hääpäivää ei sovita vielä vuosiin....mut sormukset ostetaan.
Eix ne sit oo kihlat vaikka sormukset on mut ei hääpäivää sovittu?..monia pariskuntia tiedän...eli siis se on vaan sellanen ystävyys/lupaussormus?
Lämmin kiitos vastanneille :)
Eix ne sit oo kihlat vaikka sormukset on mut ei hääpäivää sovittu?..monia pariskuntia tiedän...eli siis se on vaan sellanen ystävyys/lupaussormus?
Lämmin kiitos vastanneille :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä minun mielipiteeni:
Jos pariskunta on "mennyt kihloihin" puhumatta ja sopimatta avioliitosta, he EIVÄT OLE silloin kihloissa. Ei kihlauksen yhteydessä tarvitse tarkkaa päivämäärää päättää, mutta sopimus tulevasta avioliitosta se on. Jos ei ole sovittu avioliitosta, ei silloin olla kihloissa.
Sormuksiahan nyt voi ostaa kuka vaan ja kelle vaan, eikä itse kihlaukseen edes tarvita sormuksia.
Jos ei puhetta ole ollut avioliitosta, niin kihlaus ei ole oikea kihlaus.
Itselläni tilanne on sellainen, että mieheni kosi minua ja vastasin myöntävästi ja olemme päättäneet mennä naimisiin vuoden päästä. Olemme nyt siis kihloissa vaikka sormuksia ei ole hankittu, eikä minun päätöksestäni hankitakaan. Minulle riittää yksi sormus sitten hääpäivänä.
Kun rakkaani kosi minua päätimme heti että menisimme naimisiin kesällä 2005, rakkaani kosi minua huhtikuun lopussa. Nyt pari viikkoa sitten lyötiin päivämäärä lukkoon :). Mun mielipide on myös se että kihlaus on lupaus avioliitosta. Mä halusin et me päätetään heti kun rakas kosi et koska mennään naimisiin, mun mielestä sen kuuluu olla niin :)
muutaman edellä kommentoineen kanssa.
Sormukset on sormuksia, mutta vasta, kun on sovittu naimisiinmenosta, ollaan kihloissa. Sopimus ei edellytä päivämäärän lukkoon lyömistä.
Sopimuksen jälkeen ei myöskään tarvitse enää varsinaisesti kosia.
Sormuksen voi ostaa halutessaan kihlojen merkiksi, mutta pakollista se ei ole. sormuksen voi ostaa vaikka kuukausia myöhemmin, silti kihlaus on "alkanut" sopimuksen/lupauksen päivästä.
Vastaavasti, sormuksia voi kanniskella nimettömässään vaikka miten kauan, mutta kihloissa ollaan vasta, kun on sovittu avioliitosta.
Ja näin meillä.
Kihlauduimme käytännössä samalla istumalla, kun suhteessamme tuli avioliitto puheeksi, ja keskustelu paljasti, että kumpikin naimisiin haluaa.
Itse olin tyytyväinen niine hyvineni, mutta mies halusi myös (kihla) sormukset.
Samalla sovimme, että vihille mennään seuraavana vuonna. Päivämäärä sovittiin vasta vihillemenovuoden puolella, ja tahdon sanottiin siis puolitoista vuotta kihlauksesta.
Kihlat: luvataan toisillemme että menemme naimisiin (päivää ei tarvitse heti valita)
Sovitaan että mennään kihloihin: sovitaan että annetaan edellämainittu lupaus
Sormukset: merkityksettömät itse sopimuksen kannalta, mutta voidaan ostaa sen merkiksi
Ystävyys/lupaussormus ei tarkoita kihloissa olemista.
Nykyään kuulee monen todella nuoren olevan ns.teinikihloissa. Ostetaan vaan sormukset, että näytetään kavereille, ja sitten ollaan niin "aikuisia." Jos minulla olisi lapsi, joka alaikäisenä haluaisi mennä kihloihin, niin vastaus olisi tiukka EI! Ja nimenomaan sen takia, että kihlaus on lupaus avioliitosta.
Meillä mies kosi, ja käytiin ostamassa kihlasormukset ja luvattiin mennä kahden vuoden päästä naimisiin=)
Hei!
Sanoit, ettet missään nimessä antaisi alaikäisen lapsesi kihlautua? Onneksi et ole minun äitini.
Tapasin mieheni 14-vuotiaana, menimme kihloihin kun olin 17 ja naimisiin siitä kahden vuoden päästä. Kolme vuotta olemme nyt olleet onnellisesti naimisissa.
17-vuotiaana tiesin hyvin, että tässä on mies (hän oli tuolloin 26-vuotias), jonka kanssa haluan viettää koko elämäni, jakaa kaikki ilot ja surut. Olin niin varma, kuin nyt tuollaisesta asiasta voi olla. Miksi siis odotella?
Ja hyvin kävi. Sitähän en tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta luottavaisin mielin ja esikoinen masussa jään sitä odottelemaan.
Onneksi sinulla kävi noin.onnitteluni=)
olit kuitenkin niin lähellä tuota maagista 18 vuoden ikää, joten en tietenkään voi yleistää, ihan ihmisen kypsyydestä se tietysti riippuu..
Olen nyt 17-vuotias, olen seurustellut nukyisen poikatystævæni kanssa 2,5 vuotta ja tiedæn ettæ hæn on se oikea. J a tiedæmme molemmat haluavamme elææ yhdessæ kuolemaamme saakka ja vielæ kauemminkin. Voi kuullosta vanhempien mielestæ todellla typeræltæ, mutta tiedæn ettæ næin on. Olemme puhuneet kihloihin menemisestæ ja luulen sen tapahtuvan seuraavan puolen vuoden sisællæ kun poikaystævæni pææsee armeijasta. Oletteko sitæ mieltæ ettæ tæssæ on kyseessæ teinikihlat? Mitæ mieltæ olette siitæ ettæ alle 18 vuotiaat menee kihloihin? Tosin luulen ettæ itse kerkeæn tæyttææ 18, mutta on toki mahdollista etæ en ehdi. Joten onko tæssæ mielestænne kyseessæ teinikihlat?? Omasta mielestæni kihlaus ei katso ikææ, mutta tæytyy ymmærtææ mitæ se tarkoittaa eikæ pidæ tehdæ hætiköityjæ pæætöksiæ liian nuorena.
Kiitos vastaajille.