Eli ongelmana on seuraava: Tyttöystävälläni on kultainen noutaja, joka pelkää/stressaa ollessaan kahdestaan minun kanssa pitkiä aikoja. Tämä alkoi lähes heti kun muutimme yhteen, eli noin 9 kk sitten. Jos jäämme kahdestaan koiran kanssa, niin se tärisee, menee piiloon, ja laskee alleen. Olen koittanut olla mahdollisimman ystävällinen ja seurallinen ja puhua koko ajan, jotta pelko vähenisi. Jos menen silittämään, niin sitten rentoutuu, ja lähtee seuraamaan ja tulee luokse jos kutsuu, mutta jos olen viisikin minuuttia silittämättä, niin heti pelkää. Mutta jos tyttöystäväni on kotona, niin sitten kaikki on hyvin, ja Aadasta tulee maailman seurallisin koira, ja se on kokoajan meidän kanssa, tai jos vaikka tyttöystävä katsoo telkkaa, ja minä olen eri huoneessa, Aada tulee minun luokseni.. Mitäkähän täytyisi tehdä, että aada luottaisi minuun?
Arka koira
...-...
10126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselleni ei tule mieleen muuta kuin se, että jatkat puuhailemista koiran kanssa, käytä sitä lenkeillä, anna makupaloja mutta lisäksi mikä on itselläni auttanut jonkin verran: pidät koiralle jöötä. Teet siis selväksi että sinäkin olet sille turvallinen johtaja, ja että koiran on toteltava sinua. Minuun ovat monet tuttujen koirat kiintyneet paljon tällaisen toiminnan seurauksena. Eli pidät sille selvät säännöt, tulet ensimmäisenä ovasta sisään (jos koiran kanssa kahdstaan lenkillä), odotat että katsoo sinua tai on nätisti ennen kuin annat ruokaa tms. pieniä juttuja, ei tarvitse alkaa kuitenkaan liikaa pomottamaan koiraa ;)
Kiitos vastauksesta, mutta noi kaikki on jo käytössä, tuntuu vaan siltä että tämä ajan kanssa voitetaan
Olen "ehkän" kanssa täysin eri mieltä. Jos olet pitnyt koiralle JÖÖTÄ, niin herkkä koira katsoo saaneensa sitä liikaakin ja luottaa vain tyttöystävääsi, josta tietää, ettei sieltä tule kuritusta. Mitäs jos osoittaisit koiralle koirien kohteliasuutta. eli olisit näkemättä koko otusta. Et siis huomio mitenkaan koko loiraa, puuhailet vain omiasi. Tietenkin, heität ruuan kuppiin, mutta sitten könnät selän ja menet toiseen huoneeseen. Jos on pakko lähteä lenkille, niin sanot, että mentäisäks vähän käveleen, otat hihnaan ja ukona annat koiran määrätä suunnan ja jos koira haluaa minuutin kuluttua takaisin sisälle, niin ok, lenkki oli minuutin. No tunnin päästä voit itsekin ehdottaa, että mennäänpä koriin, siis jos koira on liikunnallinen.
Oma koirani menee aina ovesta ensin ulos, ja sitten odottaa että saan ovet kiinni ja pääsen portaat alas, ja sitten vasta lähdetään käveleen. Samoin lenkillä koira odottaa, jos haluan katsoa tarkimmin perhosta tai lintua ja hiiren jäljet tutkitaan yhdessä. Siis kokeile sinäkin että lenkillä esittelet koiralle heinätupsuja, myyränkoloja yms mistä arvelet koiran kiinnostuvan. Syöpölle on aina helppo löytää saalis eli sujauttaa makupala heinikkoon ja " löytää" se koiran iloksi, eli olla hyvä saalistaja joka ruokkii laumansa.
Joo, minusta ihan hyvä idea kokeilla tuotakin, koka ei kuitenkaan tiedä kun en koiraa tunne :) kokeile erilaisia keinoja, mutta varmaan ajan kanssa luottamus syntyy parhaiten.
Minusta kuulostaa, että koira on keksinyt tavan vedättää sinua ;) Eli kun se alkaa täristä ja pissailla, se saa sinut luokseen ja rapsutuksia ja paijailua, ehkä vähän lässytystäkin!
mun koirani on huonoista oloista, ja taustansa takia koira OLI hyvin arka, ei nykyään. koira pelkäsi montaa asiaa jota en tässä ala edes luettelemaan. en tiedä teinkö oikein vai väärin,mutta olen lukenut että säälimään ei ainakaan saa käydä ja mä aikapaljolti pakotin koiran kohtaamaan pelkonsa, en antanu periksi.
ei se pakottaminen varmaa paras ratkaisu ole, mutta toimi meillä. eli kuulostaa ilkeältä , mutta koitappa olla silittelemättä ja lässyttämättä koiralle, touhuat sen kanssa paljon ja olet ns. normaali sen kanssa, niin koirakin alkaa käyttäytymään niiku koiran kuuluukin.
mulla koira ei edes halunnu mennä ulos pissalle, mut pakotin sen, pysyin vaan itsevarmana. ja nykyinen koirani on mulle vielä ensimmäinen koira ja heti sain haasteellisen koiran. ei ole edes kokemusta ennestään koirista, olen vain katsellut koirakuiskaajia ym muita ohjelmia enneku koiran otin... ehkä ne sit on opettanu mulle paljon, tai sit maalaisjärki...ei ollu tarkoitus lesoo, mutta sillä tavalla olen vaan saanut koiralleni itseluottamusta, näyttämällä koiralle että ei oo mitää hätää, ilman säälimisiä kumminkaa.
Minä sanoisin, että koiralla on tod. näk. jonkinlaista eroahdistusta ja sinä et riitä sitä lieventämään, koska koira ei täysin luota sinuun. Koira on myös oppinut, että pelkäämällä saa huomiota ja silittäminen vapauttaa hyvänolon hormoneja, jotka rauhoittavat koiraa silityshetkellä.
Mitä sinun pitäisi tehdä: Kun olet yksin koiran kanssa, älä huomioi sen pelkäämistä mitenkään, annat olla omissa oloissaan. Ole itse täysin rauhallinen, älä ahdistu koiran olotilasta, pahentaa tilannetta. Palkitse ruualla pienestäkin lähentymisyrityksestä, huom. koira tekee itse aloitteen. Voit myös vaivihkaa houkutella koiraa esim. heittämällä sille nameja itsesi lähelle.
Yleisesti, touhua koiran kanssa paljon tyttöystäväsi läsnäollessa, ruoki sitä ja opeta temppuja. Älä missään nimessä ala turhaan komentelemaan koiraa pönkittääkseen asemaasi, silloin koira ei ala ikinä luottaa sinuun. Kyse ei ole mistään johtajuusjutusta vaan yksinkertaisesti luottamuksen puutteesta ja se rakentuu pikkuhiljaa, sitä mukaa kun koira saa sinusta positiivisia kokemuksia.
Viitsinyt lukea edes kovin tiiviisti noita edellisiä, niissä näytti tulevan heti aluksi enimmäkseen sontaa. Koira hoituu sillä, kun et tee mitään muutoksia siihen tilanteeseen kun olette kaikki kolme yhdessä. Luimivaa koiraa ei höpöttämällä korjata. Ole oma itsesi ja anna koiran luimistella jos se niin haluaa. Ei puheluita ja lällytyksiä arkailevalle. Heitä itsesi soffalle ja lue vaikka lehteä muutama tunti. Kyllä se sieltä joku päivä viereesi kömpii. Silloin rapsutat lyhyesti ja puhelet yhtä lyhyesti ja heitä silloin se nakki. Ei palkintoa pelkäävälle!. Ts. puolihuolimaton ja puoliksi huolimaton käytös ja se on todennäköisesti siinä se hoito. Muutama viikko - 2 kuukautta ja homma on siinä. Tärkeintä kuitenkin se, ettet kiinnitä mainittavaa huomiota turhanpäiten pelkäävään koiraan.
jos edellisen kommentoijan hyvin yksinkertaiset opit hyväksyttäisiin ei koiria tarvitsisi edes kouluttaa!
kiitos!
Koira ei osaa teeskennellä pelkoa, siis tärisyttää itseään ja luikkia piiloon, jos haluaa silitystä. Huomionhaku on toisenlaista, vinkumista, luokse tunkua, tavaroihen pureskelua.
kokemusta on 2 x puhuu asiaa. Joskus on vaan parasta olla tekemättä mitään. Siten kesytin täysvillin sähisevän kissankin. Annoin olla rauhassa sängyn alla, kunnes tuli itse luo, ensin öisin, kun makasin hiljaa, sitten päivisinkin.
Eläin ei ymmärrä kaikkea sanomisesta, sille on näytettävä. Siis sohvalla makoilukin voi olla koiran koulutusta, vaikka äxeeraavan kersantin on sitä ehkä hankala hahmottaa.
Makaava ihminen ei ole pelottava, joten koira uskaltaa rentoutua