Lauran hyppytunti II

Tuulin laukeaminen tuli nopeasti. Sen koittaessa hän painoi päätäni itseensä entistäkin lujemmin ja ääntelehti suu jakkunsa hihaan painettuna. Luojan kiitos muita ei ollut sovittamassa, ääni olisi kuitenkin varmasti kuulunut viereiseen koppiin. Noustessani ylös näin kyyneleiden puristuneen hänen silmiinsä ja pienien hikikarpaloiden kimaltavan hänen otsallaan. Hän oikoi hymyillen alushousujaan ja hamettaan. Merkitsevä katse kertoi hänellä olevan jotakin varattuna minullekin.

Sanoja ei edelleenkään tarvittu. Riisuin paitani ja rintaliivini ja sitten Tuuli ohjasi minut hellästi hartioistani pidellen sovituskopin pehmeän beigenvärisen selkänojan taakse niin, että kasvoni olivat peiliin ja peppuni oviverhoon päin. Kumarruin vaistomaisesti selkänojan yli siten että kyynärpääni nojasivat istuinosaa vasten. Asentoni oli mukavampi kuin miltä se kuulostaa, nojan reuna oli pehmeä ja peppuni oli ylöspäin jalkojen kuitenkin yltäessä maahan saakka.

Tuuli tuli taakseni, painoi itseään takapuoltani vasten ja lepuutti käsiään ristiselkäni päällä. Painaessani vielä poskeni istuinosaa vasten Tuuli otti pikkuhousujeni yläreunasta kiinni ja alkoi vetää niitä alas. Hän laskeutui samalla itse kyykkyyn ja alkoi suukotella pakaroitani. Otin jalkojani reilusti erilleen paljastaakseni Tuulille sopukkani. Hän otti pakaroistani kiinni molemmin puolin, levitti niitä ja jatkoi kiusoitellen suukotteluja ja kielensä keveitä kosketuksia välttäen koskemasta sinne minne nyt juuri eniten sitä kaipasin. Vahvat kädet puristivat puolikkaitani, kynnet painuivat ihooni.

Ainoa epämiellyttävä ajatus joka kävi mielessäni oli se, että olin aamuisen alapesun jälkeen käynyt vielä ennen kouluun lähtöä kakalla. Tuntuisiko Tuulille pahaa hajua kun hän oli peppuni kimpussa? Huoleni oli kuitenkin turha, sillä kun Tuuli viimein armahti minua ja upotti kielensä takaapäin pimppaani, tunsin hänen kovan ja terävän nenänsä hetkittäin peräaukkoani vasten. Mitään inhosta johtuvaa perääntymistä ei todellakaan tullut... Tuulin nuoleminen ja imeskely tuntui taivaalliselta. Upotin kynteni pehmusteeseen ja koetin vaimentaa siihen myös suustani väkisin puristuvia nautinnon ääniä. Välillä hän pyöritteli kieltään ympäri häpyhuuliani, välillä työnsi kieltään sisälle ja pystyin kuulemaan litinältä myös nielemisen ääntä. Osa mahlastani meni hänen vatsaansa asti.

Lopulta Tuuli nousi ylös ja laski vasemman kätensä ristiselkäni päälle, oikea käsi hieroi levynä pimppaani. Sitten Tuuli laittoi sormensa suppuun ja alkoi kevyesti rämpyttää pimppiäni, vähän niin kuin mandoliinia :) .
”Oletko koskaan saanut nyrkkiä?” hän kysyi määrätietoisesti.
Ymmärsin hänen tarkoittavan ns. nyrkkinaintia enkä väkivaltaa (heh). Mainitsin kokeilleeni pari kertaa liian isokätisen pojan kanssa, mutta pienikätisen tytön kanssa se oli ok. Nean kanssa se oli ollut ihanaa ja olin antanut sitä muutaman kerran hänelle itsekin. Tuuliahan ei myöskään tarvinnut siihen kahdesti käskeä. Hän otti taskustaan pehmeästä muovista tehdyn rullalla olevan mittanauhan ja asetti sen hampaideni väliin. Samalla kuulin metallirasian kierteiden kiertyvän auki, ääni oli sama kuin omassa huulivaseliinissani.

Sitten hän tuli. Pitkät, ohuet ja sirot sormet alkoivat hitaasti edestakaista liikettä tehden etsiytyä syvemmälle minuun. Purin mittanauhaa ja painoin päätäni kovemmin pehmusteeseen, taivaallinen tunne valtasi minut. Tuntui samalla kiihottavalta ja nöyryyttävältä alistua ventovieraalle myyjättärelle peppu pystyssä hienon tavaratalon sovituskopissa. Tuulin varma ote kertoi hänen tehneen tätä ennenkin. Hänen kätensä löysi tien etsiytyä sisälleni rannetta myöten ja sinne päästyään hän pyöritteli hellästi kättään edestakaisen liikkeen vuorotellessa. Ristiselän päällä ollut käsi puristeli pakaroitani. Metallirasian ääni selittyi pian kun tunsin liukkaan peukalon peräaukkoni päällä ja sitten sen hitaan painumisen sulkijalihakseen asti.
Tällä menetelmällä ei luonnollisesti kestänyt pitkään kun laukeaminen tuli. Silmissäni sumeni, purin mittanauharullaa ja tukahdutin huutoani istuimeen. Tuuli antoi kätensä olla vielä hetken sisälläni ja päästi sen liukumaan sitten ulos.
”Kaikki kunnossa”, kuului verhon takaa.
Hengitykseni salpautui hetkeksi ajatuksesta että joku avaa verhon ja näkee heti mitä kopissa tapahtuu. Tuuli hoiti asian nokkelasti.
”Ei mitään, nuppineulani osui asiakkaaseen”.
Tuuli puristi naurunsa huuliinsa ja minä nousin samaan aikaan helpottuneesi hymyillen tuolilta. Olikohan innokas vartija kuullut muutakin kuin tukahdutetun huutoni vasten tyynyä?