Avopuolisoni ja minä haluaisimme lapsen. Olen 18 vuotinen toisen vuoden opiskelia ja mieheni on 24 vuotinen yrittäjä. Olemma kihloissa ja yhteistä kotia remontoimme. Olemme vastuullisia sekä valmiit uuteen perheen jäsenen hoitoon. Mitä tekisitte?
Mitä mieltä?
tinasku94
38172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Siirtäisin lapsenteon noin 10 vuotta eteenpäin.
Suosittelisin käymään koulun ensin loppuun ja sen jälkeen miettisin perheen perustamista :)
Kasvaisin aikuiseksi. Leikkikää kotista ensin keskenänne ja matkustelkaa vaikka. Hyvä alku kuitenkin. Silti kova riski eroon. Kolmikymppisenä sen voi sanoa kestikö suhteenne. Lapsia olette itsekin vielä.
Näillä avauksen perusteluilla en luovuttaisi teille vielä koiranpentuakaan. :)
Niin ja minulla on jo ennestää elämän kokemusta eläimistä ja lapsista kun olen 8 lapsen täti. Kaikkia lapsia olen hoitanut vauvasta koulu ikään. Yksi noista on jopa kummipoikani.
Moikka!
Aika hämmästynyt olen muiden vastauksista. Kyllä, 18-vuotias on nuori, mutta ei aina henkisesti. Miksi 18-vuotias ei saisi haaveilla jo perheenlisäyksestä? Itse sain ensimmäisen lapseni suunnitellusti juuri, kun olin täyttänyt 19. Kaikki meni hyvin, olin vielä opiskelija, mieheni kävi töissä. Koin sen niin, että jaksoin nuoren ikäni takia paremmin yöheräämiset. Esikoisemme ei ollut helppo vauva.
Jos teistä tuntuu, että suhteenne ja taloudellinen tilanteenne on hyvä niin antakaa mennä vain. Muista kuitenkin, että lapsia ei saa tehdä pelkästään vauvakuumeen vuoksi, vaan on oikeasti haluttava äidiksi ja isäksi.
Minusta te kuitenkin kuulostatte vastuuntuntoisilta. Te remontoitte yhteistä kotia ja miehesi on yrittäjä. Ikäsi sai muut tuomitsemaan sinut, mutta eivät he sinua tunne. Keskustelkaa rauhassa ja miettikää. Jos päätätte yrittää saada pienen käärön aluille, toivon teille oikein paljon onnea ja halauksia!
T: 24-vuotias kolmen pienen lapsen äiti.
Vittu miyä pskaa!!! 30 vuotiaana kadut viimeistään. Olet varmaan susiruma? Rumat sikiää aiemmin, se on luonnonlaku.
24 vuotias pentu ei voi kommenyoida tai neuvoa, koska ei ole elämänkokemusta!
Siellä yksinäinen 50-vuotias luonnonlaku :D
Eipä kuule oo .. Sori
En ole ruma, mutta kiitos tiedosta. Oletkohan itse katkeroitunut jostain kun muita tuohon sävyyn tulet keskustelupalstoille arvostelemaan?
Entäs jos se vaan pukee sanoiksi totuuden?
Enpä usko. Kaipa se tietenkin on katsojan silmissä. Toisille perinteisemmän arvot ovat tärkeitä, menin naimisiin 18 vuotiaana ja monet (vieraatkin) kehuvat ulkonäköäni. Itsetuntoni ei kärsi jos haukut minua keskustelupalstalla. Jos siitä jotain irti saat, niin siitä vain.
Olet ilmeisesti sitä mieltä, että olen ruma, tyhmä ja kouluttamaton. Elä sinä siinä uskossa, mutta olen kaunis, fiksu ja korkeakoulutettu. Ei sinun tarvitse lukea keskustelupalstoja, vai onko joku pakottanut? Luulenpa sinun olevan se miksi minua haukut. Ja hyyyyvin katkeroitunut elämääsi ilman lapsia, perhettä ja rakkautta.
Ei sen tarvi olla katkera.. Oot omasta mielestäs kaunis keskustelupalstalla?? -Epäilen..
hah :D Voin lähettää kuvan kun niin kovasti epäilet ;D
Niin siis olen kodinhuoltaja opiskelia ja meillä on eläimiä jo muutenkin. Kumpikin olemme valmiit ottamaan vastuu lapsesta ja haluamme sitä todella paljon. Olemme kumpikin lapsi rakkaita ihmisiä. Kiitos asiallisista vastauksista. Jos emme ala nyt yrittää niin siirrämme sen ensi talvelle että olisin raskaana sitten kun valmistun.
Tiina. siirrä se lapsihaave vuoteen 2024. Sitten saat asiasta enempi ja riski pienenee.
Outo juttu, että kirjoittaminen on joillekin 18-vuotiaille noinkin vaikeaa. :O
18 vuotias on teinipentu vielä! Ihminen on aikuinen kolmikymppisenä. Monet ei edes sitten.
Onko provoilua vai oletko muka tosissasi?
"Jos emme ala nyt yrittää niin siirrämme sen ensi talvelle että olisin raskaana sitten kun valmistun."
Ajattelit sitten, ettet tule koskaan työpaikkaa tarvitsemaankaan? :O
Olemme ihan tosissamme. Joidenkin mielestä voin olla viellä joku pentu mutta, moni on sanonut jotka tuntevat minut että olen 20 vuotiaan tasolla jo elämässäni.
20-vuotiaani, seurusteleva tyttäreni ei haaveile vielä perheestä ja lapsista. Olen saanut hänet uskomaan, että elämässä on monta hienoa asiaa, jotka kannattaa elää ja kokea nuorena ja lapsettomana ja siksi lapsentekoa voi hyvin siirtää tuonnemmaksi.
Sinun vanhempasi ovat kasvattaneet sinua toisin, enkä minä käy heitä arvostelemaan. Tee, mitä päätät tehdä, mutta tule onnelliseksi.
Minusta on sairasta tehdä lapsia liian nuorena. 30v on hyvä ikä alkaa suunnitella. Paras lopputulos saadaan pitkän parisuhteen avuilla.
En tiedä onko se sairasta, mutta ihmiset kasvattavat lapsiaan eri tavalla. Joillekin tyttölapsille vain annetaan kotoa signaalia, että naisen tärkein tehtävä on tehdä lapsia ja mahdollisimman nuorina. Itse en kuulu tälläisiin vanhempiin.
Ajattelit sitten, ettet tule koskaan työpaikkaa tarvitsemaankaan? :O
Voisin jatkaa koulua ihan hyvin lapsen teon jälkeen.
Oli pakko tarttua jonkun kommenttiin:
"24 vuotias pentu ei voi kommenyoida tai neuvoa, koska ei ole elämänkokemusta!"
Millähän perusteella 24-vuotiaalla ei olisi elämänkokemusta? ethän sinä häntä tunne. Logiikallasi siis lapset pitäisi tehdä vasta 5kymppisenä, että varmasti sitten on elämänkokemusta?
Samoilla linjoilla tosin olen kanssasi siitä, että ei lapsia noin kovin nuorena kannata vielä hankkia. Saatat katua sitten myöhemmin kun muut ystäväsi juoksevat baareissa ja muissa menoissaan ja sinä olet sidottu kotiin pienen lapsesi kanssa. Aiheuttaa vaan katkeroitumista. Itse olen 19-vuotiaan äiti, eikä oma tyttäreni olisi todellakaan valmis äidiksi. Mutta, kuten "24vuotias elämänkokemukseton pentu" jo sanoi, 18-vuotias voi olla henkisesti vanhempi kuin vaikka oma 19-vuotiaani.
En tykkää juosta missään baareissa harvoin olen käynyt miehenikin kanssa. Emmekä ole kovia juomaan todella harvoin otamme ja sillonkin vain pari. En koskaan ole ollut sellainen että juoksentelen ulkona kavereiden kanssa vaan ollut aina kotosalla. Kun on eläimiä mitä hoitaa mitä muilla ei ole ollut. Tällä hetkellä elämässäni tärkeimpiä asioita on mieheni ja eläimeni sekä koulu.
Tottakai itse teet valintasi. Käy koulu kuitenkin loppuun ja hanki työpaikka. Äitiyspäivärahasi kuitenkin määräytyy tulojesi perusteella ja jos siirryt opintotuelta äitiyspäivärahaan, on tulosi hyvin pienet. Äitiyslomankin jälkeen on sitten helpompi siirtyä työelämään, kun on tutkinnon saatuaan tehnyt edes vähän töitä. Lapseen menee paljon rahaa, usko minua. Ovathan monet sinua nuoremmatkin pärjänneet lastensa kanssa. Toivottavasti sinulla on vahva tukiverkko, se auttaa paljon.
Suosittelisin kuitenkin lykkäämään lapsen yrittämisen aloittamista vaikkapa ensi syksyyn? Silloin voisit saada lapsen 1,5 vuoden kuluttua, jos luoja suo. Olisit silloin jo parikymppinen ja sinulla olisi aikaa valmistautua lapsen tuloon. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos on rahaa säästössä, on lapsen tarvikkeetkin helppo hommata, ilman että talous kaatuu.
Vuosi on lyhyt aika. Kysyit muiden mielipiteitä ja minusta täällä moni sinua yrittää syyllistää ja siksi olet joutunut puolustuskannalle.
Jos kuitenkin muiden kommenteista huolimatta päätätte ruveta lasta hankkimaan, niin voimia siihen. Aina ei voi päättää koska haluaa raskaaksi, eikä kaikki ole niin helppoa.
Toivottavasti mietit vakavasti kirjoitustani. Muista, että jokainen on oman elämänsä seppä.
Kyllähän muorella ihmisellä ei voi olla elämänkokemusta joka auttaa esim lasten kanssa. Yksinkertaisesti ikä tuo elämänkokemusta, ongelmanratkaisutaitoa jne.
Nuorella ei voi olla elämänkokemusta - se on selvää. Myöskään kaikilla vanhemmilla sitä ei ole. Oma anoppini eräs esimerkki, mutta hän saikin vaimoni eöi esikoisensa ollessaan 18 vuotias:)
Me valitsimme 10/30 -linjan ja emme kadu.
Syy miksi valitsimme 10/30 on se, että toimimme sote-alalla ja ammatissa näkee totuuden.
Tärkeintä lapsenhankinnassa on parisuhteen kesto >10v!
Ikä helpottaa!
Olet oikeassa, elämänkokemus oli väärä ilmaisu siihen mitä tarkoitin. Kypsyys voisi olla parempi sana. Niinkuin sanoit, ei kaikilla vanhemmillakaan sitä ole.
Meillä linja oli 10/26, suosittelen!
Oletteko ap kauan olleet kihlattusi kanssa yhdessä?
10/26 - aijjaijjai..paha paha, mutta on niitä pahempiakin.
Vieläkö ootte kimpassa? Ikänne nyt?
Milloinhan mullkunhimosi heräävät ja kokeilunhalut?
Teininä olet vakiintunut..aijjaijjai
Vielä olemme yhdessä kyllä ja ikämme on tällä hetkellä 34 ja 37.
Mulkunhimo? Todella aikuista. Meillä on mieheni kanssa hyvä seksielämä, eikä meistä kumpikaa ole pettänyt tai kyllästynyt toiseen. Kiitos huolenpidostasi :) Juu, teininä olen vakiintunut. Mielestäsi liian aikaisin lapsia tehnyt. Perheen perustamiseen oli silloin juuri oikea aika. Molemmat hyvässä työssä, olimme pitkään olleet yhdessä, josta naimisissa 6-vuotta. Jos 26- ja 29-vuotiaat ovat mielestäsi liian nuoria vanhemmiksi, mikä on mielestäsi oikea ikä perustaa perhe?
30 - 35 vuotta nykymaailmassa.
Opettele ensin vaikka ne yhdys sanat ja mieti lapsia vasta sitten.
Just!!
OLETKO KOSKAAN KUULLUT LUKI -JA KIRJOITUSHÄIRIÖSTÄ?
SE ON AIVAN NORMAALIA JA MONELLA SUOMALAISELLA ON SELLAINEN, SE EI ESTÄ PERHEEN PERUSTAMISTA! VI*TUN ÄÄLIÖ, P*SKIAINEN!!!!!!!!
JA BTW "YHDYSSANA" ON YHDYSSANA !!!!!
Itse olen 22 vuotias "ELÄMÄÄ" todellakin nähnyt.. omasta mielestäni.
Lapsuuteni oli ihana, minulla oli ylihuolehtiva, mutta loistava äiti. (edelleenkin)
Isäni jätti äitini ollessani parin vuoden ikäinen. Tapasin isääni silloin, kun tämä viitsi tulla käymään. En ole katkera, sain itselleni myöhemmin isääni paremman isäpuolen.
Isäni joutui vankilaan huumeiden hallussapidosta.. ääliö kun on..
Minut pahoinpideltiin alaikäisenä sairaalakuntoon. Pahoinpitelyn jälkeen minulle tuli vakavaa migreeniä, lääkitykset auttavat. Ja villit ryyppäilyt koettu ja niistä hyvin toivuttu. Seurustelin 17-18 vuotiaana omistushaluisen pojan kanssa, joka pahoinpiteli ja hallitsi tekemisiäni ja 'elämääni', eron jälkeen raiskasi. Olen anteeksi antavainen, enkä todellakaan pitkävihainen. Tiesin pojalla olevan jo ennestään ongelmia, en halunnut lisätä niitä. En saanut ammattia ja sen vuoksi minulle alettiin tyrkyttämään masennuslääkkeitä ym. paskaa, joita en sitte käyttänyt lainkaan. Tapasin uuden miehen ja saimme lapsen, erosimme ja palasimme yhteen. Nyt odotan seuraavaa..
Tämä ei ole mistään satukirjasta tai kauhuromaanista vaan ihan otteita minun elämästäni. se ei ole todellakaan täydellinen, mutta se on minun elämäni ja olen tyytyväinen siihen. Muilla ei pitäisi silloin olla MITÄÄN sanavaltaa tai valittamisen aihetta. Onko teidän elämänne ollut loistava? Onko kaikki mennyt niin kuin saduissa? Jos on onnea! Jos ei, niin varmaan silti oletn tyytyväinen siihen TAI SIIHEN ettei elämäsi ole ollut vielä paSkempi. ?
ENKÖ SAISI TEHDÄ TOISTA LASTA?
EIKÖ MINULLA OLE ELÄMÄNKOKEMUSTA?
Ei ole elämänkokemusta. Pskaa olet kyllä kokenut ja siksi munit lapsia ongelmiisi!
Hei lopeta!
Asia ei sinulle kuulu. Jos hän on tyytyväinen, niin miksi haluat pahoittaa muiden mielen? Minusta hänellä on aivan tarpeeksi elänkokemusta kertomaan, kuinka paskamainen paikka maailma on. Hän varmasti tekee kaikkensa, jotta hänen omat lapsensa pystyisivät välttämään hänen kohtalonsa. Mutta sinä ilmeisesti koet elämäntehtäväksesi holhota turhaan muita. Hoidappa oma elämäsi ja tule sitten haukkumaan muita. Minullakin on ollut rankka lapsuus, sain lapseni vuosi sitten, ollessani 25-vuotias. Nyt vasta koin elämälleni tarkoituksen, ja sydämeni pakahtuu joka kerta, kun katson pientä poikaani. Mutta aivan, olen ikäni vuoksi huono äiti. Voi anteeksi. Jättäkää ihmiset rauhaan!!