kaksi sisarusta peri tätinsä mökin.

Jos kyseessä on käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja, palkkio menee kuolinpesän varoista. Jos taas enosi on omin päin palkannut lakimiehen omaksi asiamiehekseen, on eno myös yksin vastuussa hänen palkkiostaan. Jos on epäselvää, missä asemassa yksityisesti palkattu lakimies on, kannattaa ottaa häneen yhteyttä ja selvittää asia. Näin lakimies ei tee turhaa työtä, eikä äitisi tarvitse maksaa turhia palkkioita.

>>enoni kuitenkin pisti asian riitelyksi, eikä hyväksynyt perunkirjassa määriteltyä arvoa omaisuudelle>eikä hyväksynyt äitini tarjoamaa rahasummaa osuudekseen.>entä, jos iäkäs äitimuori, itseppäinen kun on, ei suostu mihinkään jakoselvitykseen(kuten oletan käyvän), niin voiko käydä niin, että kaikki menee ja velkaa jää jäljelle?

Mistä muuten se arvo perukirjaan saatiin? Onko perunkirjoitus ollut hiljattain ja käytettiinkö arvon määrittelyssä apuna kiinteistönvälittäjää? Jos ei, niin helpoin ratkaisu voisi olla se, että äitisi ja enosi pyytävät lausunnon yhteisesti valitsemaltaan kiinteistönvälittäjältä (tai vaikka kahdelta-kolmelta), ja mökin hinnaksi sovitaan tuo arvo (tai arvioiden keskiarvo).

Näihin helppo ratkaisu, jos äijä ei hyväksy hänelle tarjottua summaa, niin ehdottakaa että hän lunastaa äitisi pois sillä samalla summalla.

NIINKÖ

Nuo sisarusten yhteisesti perityt mökit ja kiinteistöt voivat ovat joskus olla varsin hankalia asioita. Etenkin, jos yhdeksi osapuoleksi on sattunut luonnevikainen henkilö, joka vain heittelee lonkalta omia, kotuuttomia ja ylisuuria summia, joilla toiset voisivat kiinteistön itselleen omaksi lunastaa.

Mutta onneksi asiat eivät oikeasti mene niin. Yksi osakas ei todellakaan määrää, millä hinnalla muut esim. voivat osuutensa peritystä mökistä itselleen lunastaa. Muutenhan sitä voisi asiaa vedättää aivan järjettömyyksiin asti ja jollekin tönörähjälle määritellä omasta päästään vaikka miten korkean hinnan.

nix_nax antoikin hyvät ohjeet.
Oikeuden määräämä pesäjakaja (haeteen siis käräjäoieudesta ja ei ole vaikea asia) ratkaisee puolueettomana henkilönä riidan ja kiinteistölle määritellään oikea, todellinen hinta.

Oikeuden määräämän pesänjakajan palkkion maksavat kaikki osakkaat yhdessä eli perikunta. Eikä se siis tule vain sen osakkaan maksettavaksi, joka käräjäoikeudelta pesänjakajaa hakee (joten maksumieheksi joutuu myös se ahne osapuoli, joka esim. ei ole suostunut toisten osapuolien lunastustarjoukseen) .

ks. linkki
http://www.oikeus.fi/5898.htm

Seurasin vähän aikaa sitten vierestä vastaavaa tapausta. Sisarukset eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä kuka vanhan, huonkuntoisen mökin lunastaa ja mihin hintaan. Taisipa joku vastustaa mökin myyntiä kenellekään.

Mökkikiinteistön arvo ei ollut kummoinen, mutta joku sisaruksista vaati saatavaksi kiinteistöstä ihan päättömiä summia, muuten ei kuulema ikinä myyntiin suostuisi.

Viimein yhden sisaruksen pinna katkesi ja hän sitten haki oikeuden määräämää pesänjakajaa. Mökki saatiin viimein tietenkin myydyksi, mutta rahaa kului pesästä ihan suotta tälle pesänjakajalle. Ja välit menivät poikki sisaruksilta.

Kaikki vain yhden hankalan ja itsepäisen ihmisen takia.

1. Jospa nyt saisitte siihen perukirjaan jonkun arvon.

2. Jos tiedetään, että joku tulee lunastamaan osan siitä mökistä, niin taloudellisesti kannattavinta on koittaa arvioida se tupa realistisesti.

Varmasti saatte riidellä siitä jaosta jatkossa, mutta koittakaa silti saada se perukirja valmiiksi. (kohta 1.)

Perukirja arvon mukaan maksetaan perintövero, jako tapahtuu todellisten arvojen mukaan. (kohta 1.)

Myöhemmissä kaupoissa tulee kuvaan myyntivoiton verotus. (kohta 2.)

Hohhoijaa, taas köyhät tappelee muutamista tonneista. Taitaa se olla niin kuin joku joskus sanoi, että köyhät ovat niitä kateellisimpia ja ahneimpia, ainakin kun on pienistä perinnöistä kysymys.
Tyhmyys ja ahneus ei ole hyvä yhdistelmä, tämäkin aloittajan kertoma tarina osoittaa sen.