J. Karjalaisen sävellys Mies, jolle ei tapahdu mitään olis voinu olla mukavasti tämän ajatuspurkauman alussa.
Huomasin yllättäen tässä eräänä päivänä, että minähän olen ihminen, jolle tapahtuu aina jotain (jopa yltiöpäiset unennäötkin).
Olen kuullut hyvinkin usein sanottavan ´kun ei koskaan tapahdu mitään, elämä on yksitoikkoista ja yksinäistä.´ Mitä sitten pitäisi tapahtua, että se olisi kertomisen, saatikka kokemisen arvoista.
Aina, kun painan ulko-oveni kiinni, lähden liikkeelle, on odotettavissa vaikka mitä. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan jokaisesta puolituntisesta, päivittäisistä reissuistani tuonne DUO.n kulmille useimmiten.
Monet kulkevat ja kulkevat, mutteivät huomaa mitään, heille kai pitäisi tapahtua jotain mullistavaa, mikä olisi sitä tapahtumista.
Monet muille pikkuasiat kiinnittävät huomioni, mielenkiintoni, puhun sanan siellä - toisen tuolla, mielijohteesta uppo-outojen ihmisten kanssa, huomaa jotain erilaisempaa monissa ihmisissä tai jonkin pikku episodin, johan ehkä kukaan muu ei vilkaisekaan.
Se voi olla ominaisuus, teatraalisuuden ilmeneminen joissain ihmisissä, dramatiikkaa, performanssia, happening´iä tapahtuu koko ajan....ihmisten joukossa.
Se on kai ´luovasti elämistä´. Elämästä itsestään löytyy se mielenkiintoisuus, vaihtelevaisuus,ei tarvitse välttämättä mennä teatteriin, taidenäyttelyihin, kokemaan tapahtumia, ne ilmaantuvat ihan itsestään tavallisessa elämässä, jos on niille altis. Sehän on mitä parhainta elämyksellisyyttä, pikkuasioista syntyy dramaattinen vivahde.
Luovasti elämiseen, jopas keksin sopivan sanonnan, ei tarvita muuta kuin kävellä ihmisten ilmoille. Ja tämä Hervantahan on mitä otollisin ympäristö tällaiselle kokemiselle.
Oisko se siinä, että ottaa kaiken niin ´tosissaan´, voi sanoa elää intohimoisesti elämää....ei tarkoita todellakaan tosikkomaisesti. Tarkat silmät, tarkkaileva ajatusmaailma rekisteröi pienenkin tapahtuman suuremmaksi happeningiksi.
Käytän näitä draamaan liittyviä sanoja englanniksi, koska niille ei ole varsinaista yhtä sanaa suomennokseksi.
Siis luovuus tulee elämässä elämällä, jos ei ole ennättänyt omaa luovuuttaan vaikkapa näyttelijänä, kirjailijana tai maalarina esilletuoda.
Tänäänkin lähden taidenäyttelykierrokselle....voin nähdä vaikka karikatyyrin ihmisestä Gaugain´n tavoin, performanssille kadulle ja DUO:n isoihin sisätiloihin.
Pitäisiköhän ruveta kirjoittamaan ihan muistiin, mitä kaikkea tapahtuu joka päivä.
Eilen jäin pitkään katselemaan vanhan miehen taivallusta, hän kulki pää alaspäin taipuneena ihan maata kohti, sitten vertailimme yhden ukkelin kanssa rollejamme. Luulin hänen Ladallaan olevan pienemmät pyörät kuin minun Porchellani, mutta osoittautuivat ihan prikulleen samanlaisiksi kuitenkin.
Kymmenittäin näitä tällaisia pikku tapahtumia, happeningeja, kun vaan kulkee silmät auki ja vastaanottavaisella mielellä.
Hienosti sopis tähän loppuun Belafonten ihanasti esittämä Hava Naquila.
Huomasin yllättäen tässä eräänä päivänä, että minähän olen ihminen, jolle tapahtuu aina jotain (jopa yltiöpäiset unennäötkin).
Olen kuullut hyvinkin usein sanottavan ´kun ei koskaan tapahdu mitään, elämä on yksitoikkoista ja yksinäistä.´ Mitä sitten pitäisi tapahtua, että se olisi kertomisen, saatikka kokemisen arvoista.
Aina, kun painan ulko-oveni kiinni, lähden liikkeelle, on odotettavissa vaikka mitä. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan jokaisesta puolituntisesta, päivittäisistä reissuistani tuonne DUO.n kulmille useimmiten.
Monet kulkevat ja kulkevat, mutteivät huomaa mitään, heille kai pitäisi tapahtua jotain mullistavaa, mikä olisi sitä tapahtumista.
Monet muille pikkuasiat kiinnittävät huomioni, mielenkiintoni, puhun sanan siellä - toisen tuolla, mielijohteesta uppo-outojen ihmisten kanssa, huomaa jotain erilaisempaa monissa ihmisissä tai jonkin pikku episodin, johan ehkä kukaan muu ei vilkaisekaan.
Se voi olla ominaisuus, teatraalisuuden ilmeneminen joissain ihmisissä, dramatiikkaa, performanssia, happening´iä tapahtuu koko ajan....ihmisten joukossa.
Se on kai ´luovasti elämistä´. Elämästä itsestään löytyy se mielenkiintoisuus, vaihtelevaisuus,ei tarvitse välttämättä mennä teatteriin, taidenäyttelyihin, kokemaan tapahtumia, ne ilmaantuvat ihan itsestään tavallisessa elämässä, jos on niille altis. Sehän on mitä parhainta elämyksellisyyttä, pikkuasioista syntyy dramaattinen vivahde.
Luovasti elämiseen, jopas keksin sopivan sanonnan, ei tarvita muuta kuin kävellä ihmisten ilmoille. Ja tämä Hervantahan on mitä otollisin ympäristö tällaiselle kokemiselle.
Oisko se siinä, että ottaa kaiken niin ´tosissaan´, voi sanoa elää intohimoisesti elämää....ei tarkoita todellakaan tosikkomaisesti. Tarkat silmät, tarkkaileva ajatusmaailma rekisteröi pienenkin tapahtuman suuremmaksi happeningiksi.
Käytän näitä draamaan liittyviä sanoja englanniksi, koska niille ei ole varsinaista yhtä sanaa suomennokseksi.
Siis luovuus tulee elämässä elämällä, jos ei ole ennättänyt omaa luovuuttaan vaikkapa näyttelijänä, kirjailijana tai maalarina esilletuoda.
Tänäänkin lähden taidenäyttelykierrokselle....voin nähdä vaikka karikatyyrin ihmisestä Gaugain´n tavoin, performanssille kadulle ja DUO:n isoihin sisätiloihin.
Pitäisiköhän ruveta kirjoittamaan ihan muistiin, mitä kaikkea tapahtuu joka päivä.
Eilen jäin pitkään katselemaan vanhan miehen taivallusta, hän kulki pää alaspäin taipuneena ihan maata kohti, sitten vertailimme yhden ukkelin kanssa rollejamme. Luulin hänen Ladallaan olevan pienemmät pyörät kuin minun Porchellani, mutta osoittautuivat ihan prikulleen samanlaisiksi kuitenkin.
Kymmenittäin näitä tällaisia pikku tapahtumia, happeningeja, kun vaan kulkee silmät auki ja vastaanottavaisella mielellä.
Hienosti sopis tähän loppuun Belafonten ihanasti esittämä Hava Naquila.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=UvAyAGsFyco
Ole hyvä, olisipa mukava törmätä Sinuun ostarilla, mentäis kahville ja eiköhän halittais ja juttua piisais.
No, ihan varmasti halittais ja juttua piisais.
Kohta lähenkin jo tutuksi tullutta reittiä ostarille...no en mie oikeesti viel köpöttele, sanon vaan, mutta onhan askel tietysti lyhentynyt. Köpötellä kerkii sit myöhemminki. NII, Onhan miulla tuo askelmittatarkkuus, kaks askelta on metri suunnilleen
Oon niin ilonen, kun pitkästä aikaa sain taas kotiinpalveltuna parikilosen hauen, on olleet niin kovat tuulet pitemmän aikaa, etteivät oo verkoillakaan käyneet. Nyt ottivatkin pois, sitten vasta uudelleen, kun, jos järvet jäätyvät.
Siellä ostarissa on muuten se lähetystyön kahvilakin, josta kuulin kerran sen ihmeellisen israelilaisen sävellyksen.
No, nyt mie mään. Vähän taitaa tihkuttaa vettä, muttei haittaa, happirunsasta on ilma.
Kauppareissut ja ulkoilut on tehty ja aterioitukin täällä, joten vilkaisu susmorsiamen performanssiketjuun tuli ajankohtaiseksi.
Tuo israelilaissävelmä tuo nyt mieleen melkoisen poliittisen solmun, mikä A-tolk'in välityksellä on katseltavanamme. Hirvittää tuo siviiliuhrien määrä, maassa jossa saarto on jo kurjistanut elämää muutenkin. Ei ole ihme, jos viha menee jälkipolville perintönä tuosta sodasta!
Jääräpäitä tuntuu olevan molemmin puolin, eikä loppua näy. Kun ja jos rauha on saavutettu, seuraa jonkin ajan kuluttua uusi sota,...liian pitkään on jo palestiinalaisten sorto jatkunut.
Ja muu maailma seuraa tilannetta voimattomanako? Ei, ei mahdu järkeeni.
Taidanpa ottaa tauon ajattelusta, eli pienet ruokalevot!
Niinpä jätän sotien ajattelun nyt, lämmitän illalla saunan, jonka jälkeen olen vain saunamekossa luovasti lopun iltaa.
Tuoli hajosi ja armas kauhisteli ettei näin vanhalle niin kallista tuolia enää kannata ostaa. Onko nyt niin että ollaan jo niin lähdössä tästä performanssista, ettei kunnon tuolia, jossa sentään istutaan eniten. Nyt on sellainen tuoli, että kääntyy aina haluttuun suuntaan eli teeveehen päin. Ja pyörii herkästi, selkänoja säätyy helposti ja on kauniskin ja siro tuoli, Vai ei enää kannata.
Ja kuitenkin pitää kesämökkiäkin vielä pitää kunnossa, sitäkin sanotaan ettei enää jaksa. Aivan turhaan, kun kuitenkin jaksaa, mutta hitammin ja vähemmin. Eikä siellä mökillä kannata liian paljon olla, kyllä sieltä pois pääsee. Siinä sivussa tulee eläneeksi tätä performanssia.
Ole jjoutava tätä päivää - hanki sähköinen tuoli. Meikällä jo tilauksessa. Tosin varoittelevat näistä nettikaupoista.
Siellä Aameriikassa semmoinen on; leikki leikki: mutta harkita sitäkin voisi. Nyt meni Sus'en aloitus aivan toolijutuksi, anteeksi.
Lahjakkuutta vaatii elämämme ja kaikilla mausteilla tietysti, kulissit voi muuttua mutta niinhän niiden kuuluukin, muuttaminen toisiin maisemiin antaa vain lisää mielenkiintoa tähän itse kellekin tarkoitettuun performanssiin.
Tuolista jjoutava kertoili, tuiki tärkeä kaluste sen kuuluu olla paikka missä viihtyy.
Poikani osti mekaanisen tuolin itselleen mutta kun vanha rouva menee vierailulle minä valloitan sen jos vain suinkin ehdin, siinä on hyvä ottaa vaikka torkut, jalkatuki nousee painikkeesta, selkänoja madaltuu haluttuun asentoon.
Hienoja nautintoja voi haluta ja saada halutessaan.
Onhan tämä maallinen vaellus omanlaatuisensa jokaisella, moni on voinut vaikuttaa halutessaan mitä elämältä pyytää, eri asia on meneekö käsikirjoitusten mukaan.
Omalta osaltani voisin sanoa etten paljon saanut vaikuttaa omaan rooliini, mutta näillä tiedoilla en haluaisi samaan oravanpyörään, helpommallakin saa ruokaa syödäkseen.
Samaan turpeeseen haudataan herrat ja narrit, siitä tämä elämä on yksimielinen, kun näytös loppuu.
Ootahan nyt jjoutava, kuhan mie ensin rauhotun. Tuli äskön käytettyy tollasta per- alkusta sannaa useemman kerran, kun ei meinannu omenapiirakan teko oikeen luonnistuu. Miten on kaikki kotiperformanssit alkanu tulla nii vaikeeks, tuolla kylillä on kaikki helpompaa.
Aatteleppas nyt ensin, miten tyylikkään luovuudenosoituksen sain rustattuu, mut nollaks on vaan luokiteltu. Hienoja sanojaki käytin noin runsaasti, ja sie vaan valitat tuolis särkymisestä. Hikikii tuli ihan kirjoittaissa, kun niin syntyjä syviä päästäin loihdin kui tyhjää vaan. Mie uskon, että siul on nyt happeninkiä tullu siel liikaa, tietysti villiintyny siin tuolissais ja rupesit pyörimään siinä eestaas, liekkö ruuvit puonnu....tuolista nimittäin. Siinäs näit, ylypeys käyp lankeemuksen eellä. Miten nii ou´olta näyttää tää sananlaskuki.
Nii että missäs mie olinkaan...ai juu, viel meinasin sannoo, että siullahan siel vasta tätä perf...jne. en jaksa tuota sannaa ennää kokonaan kirjottaa, luulis puusavottaaki olevan yllin kyllin, siinä sitä vasta happeninkia. Oikeessa on armais, ei tuhlata kannata siroihin tuoleihin, nakertele vaan ittelleis siihen jykevätekonen rahi petäjäpuusta.
Tyylikäs oli aloituksesi ja ymmärrettävästi kirjoitat. Tuonkin, vanha kumarainen mies, tänään näin kun eräs sellainen poimi kepakon kadulta ja vei sivummalle, vanha mies saattoi siinä ajatella, ettei vain joku huonokuntoinen kompastu siihen. Näytelmäänsä hänkin siinä eli ja esitti.
Oikeassa olet Sus, sillä se tuoli tulikin rouvalle eikä minulle. Minun tuoli kestää ja kestää ja on kyllä eri huoneessa. Eikö olekin hyvä järjestely, eri TV ja eri huone, sopu säilyy kun minulla on töllö enimmäkseen suljettuna.
No hyvä sitte, ihan huolta tuotti, että piäs on pökerryksis. Mites taas yks sananlasku kävis...pussillinen uusia on parem ko vanhoi, eiku vanhassa vara parempi...noin yleismaalimallisestiki.
No nyt lähen höpäjämästä, hyvät yöt voan kaikille!
Hyvät yöt Sus. Pyörryksissä, mutta ei me originellia juttua tähän jätä. Katoha, miten hieno sana.
Elämä väliin on tosiaan ihan per******* mut olkoon näin lauantain aattona enempää sitten messuamatta.