Kävelin pimeää metsätietä. Jossain rasahti. Käänsin pääni äänen suuntaan, en pelännyt. Näin kuinka ihmisen muotoinen olento käveli minua kohti. Tarkastelin sitä ja huomasin että se oli joku mies, mutta niin komea että!"onneksi olin laittautunut parhaimpiini enne lenkille lähtöä", ajattelin katsoessani lähestyvää miestä.
JATKAKAA! mutta ei mitään törkeyksiä!
JATKAKAA! mutta ei mitään törkeyksiä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
puro tuli kuhdalleni. katselin sillalta näkisinkö mahdollisia kaloja jotka uivat vedessä. katseltuani veden pintaan näin kasvoni. vesi väreili särkien kasvoni piireitä. kääntelin kasvojani. oli mahdoton erottaa omia piirteitäni kokonaisuudessaan. välillä näin vain huuleni. silmistäni puuttui aina toinen. virta oli liian nopeaa. aikani peilaissea itseä huomasin sykkeeni laskeneen. olinhan juossut aikamoisen matkan. kuntoni oli vielä heikko. aina olin alottanut kuntoilun liian rajusti. katsoin metsään. oksat edelleen kohisivat kummallisesti. tämä kunto- polku on uusin. kauvempana näkyy väreilemätön lammen pinta. sillan jälkeen koski katoaa silmistäni. mutkan taakse en nää. liekköhän koskaan. kuntopolku erkanee veden virtauksesta. lähden kävelemään. purut jalkojeni alla tuntuvat pehmoiselta. uuden tuntuiset lankkarit hiertävät. olenhan taasen tämään kevään parannuksen voimasta tehnyt uuden lupauksen.
yllättäen kuulin takaatani murinaa. käännyin katsomaan. siellä oli valtaisa karhu!
karhu, vaan mies jonka olin nähnyt aikaisemmin. Sydämeni läpätti hurjasti. Yhtäkkiä minua alkoi huimata, maailma pyöri silmissäni. Mutta sitten näin vain pimeään, sitten en mitään...
Herätessäni luulin olevani taivaassa, sillä edessäni oli mitä komeimmat kasvot. Komeimmat koko maassa, (ja taivaassa)Sitten se katosi, ja näin edessäni vain jonkin epämääräisen hahmon, joka käänsi kasvonsa pois nähdessään minun virkoavan. Epämääräinen hahmo erkani ensin hitaasti laahustaen, sitten jo juosten. -:Hei odota! Kuka sinä olet?, huusin hahmon perään, mutta turhaan, se oli jo liian kaukana. Kuka se oli ollut? Mikä se oli ollut?....