En nyt TODELLAKAAN halua epäasiallisia vastauksia, enkä ole ottamassa tään perusteella mitään koiraa!
Eli: vanhempieni lona on koira (cotton), olen nyt muuttanut omilleni, asun kaksiossa (kerrostalon 1.kerros) 50 neliötä. Minulla ei muita harrastuksia, en halua koirastani sohvaperunaa vaan aktiivisen harrastekoiran, esim agility tai jopa veto-harrastuksia sekä lenkkeilyä (ei kävelyä), koiran tulisi olla keskikokoinen, ei vahtimisviettinen ettei hauku liikaa, vaikka koulutus tietty auttaa. Turkki saisi olla helppohoitoinen, harjaus ja pesut eivät haittaa, mutta en haluaisi muuten trimmata koiraa. Nyppiminen ei haittaa muutaman kerran vuodessa. Koira saa mös olla kovapäinen, ei tarvitse olla miellyttämishaluinen, vaan opetan peruskäskyt. Irtipito ei ole välttämätöntä, mutta olisi mukavaa, ettei koira heti katoaisi näköpiiristä, ja esimerkiksi koiran uintihimo olisi mukava, koka asun lähellä vesistöä.
Minulla on kokemusta erilaisista koirista, mutta en usko itse olevani valmis kouluttamaan kuitenkaan esimerkiksi saksanpaimenkoiraa, koska haluan taata koiralle hyvän ja osaavan kodin. Rotuina en pidä terriereistä tai villakoirista (siis itselleni ei näitä rotuja, mutta muuten mukavia)
Eli: vanhempieni lona on koira (cotton), olen nyt muuttanut omilleni, asun kaksiossa (kerrostalon 1.kerros) 50 neliötä. Minulla ei muita harrastuksia, en halua koirastani sohvaperunaa vaan aktiivisen harrastekoiran, esim agility tai jopa veto-harrastuksia sekä lenkkeilyä (ei kävelyä), koiran tulisi olla keskikokoinen, ei vahtimisviettinen ettei hauku liikaa, vaikka koulutus tietty auttaa. Turkki saisi olla helppohoitoinen, harjaus ja pesut eivät haittaa, mutta en haluaisi muuten trimmata koiraa. Nyppiminen ei haittaa muutaman kerran vuodessa. Koira saa mös olla kovapäinen, ei tarvitse olla miellyttämishaluinen, vaan opetan peruskäskyt. Irtipito ei ole välttämätöntä, mutta olisi mukavaa, ettei koira heti katoaisi näköpiiristä, ja esimerkiksi koiran uintihimo olisi mukava, koka asun lähellä vesistöä.
Minulla on kokemusta erilaisista koirista, mutta en usko itse olevani valmis kouluttamaan kuitenkaan esimerkiksi saksanpaimenkoiraa, koska haluan taata koiralle hyvän ja osaavan kodin. Rotuina en pidä terriereistä tai villakoirista (siis itselleni ei näitä rotuja, mutta muuten mukavia)
Vastaukset 25
Vanhimmat
ei-kävelyllä tarkoitin siis ei pelkästään kävelyä, vaan myös kunnon lenkkeilyä, koirapuistoa jne.
Pakko puuttua ristiriitaiseen asiaan josta kirjoitit:
"Koira saa mös olla kovapäinen, ei tarvitse olla miellyttämishaluinen"
&
"en usko itse olevani valmis kouluttamaan kuitenkaan esimerkiksi saksanpaimenkoiraa"
Näetkö noissa ristiriidan?
Saksanpaimenkoira on kyllä helppo aloittelijankin rotu, kunhan motivaatio on kohdillaan ja saa juuri omaan luonteeseen natsaavan pennun, mutta en suosittele sitä kuitenkaan.
Miltä novascotiannoutaja kuulostaa?
Komppaan edellistä. Tolleri voisi olla mainio valinta. Tosin kovapäisyyttä ja vetohaluja yleensä puuttuu. Kokokin hieman alakanttiin, mutta muutoin loistava harrastekoira.
Tollereista on kyllä vetoharrastusvalioita ainakin koirajuoksussa, ehkä valjakkohiihdossakin. Uros narttua kookkaampi ja täten parempi vetokoiraksi. Luonteeltaankin uros on kovapäisempi.
Siis tarkoitin lähinnä sitä, että koiran ei tarvitse olla välttämättä se kaikista miellyttämishauisin vaan voi olla myös vähän itsenäisempi, esimerkiksi siperianhuskyllä on ilmeisesti vähän omaa luonnetta, eikä yhtä miellyttämishaluinen luonnostaan, kuin esimerkiksi bordercollie, en ole noutajakoira-ihmisiä
Meillä husky tekee mitä vain ruuan eteen :) Ei sinänsä ole miellyttämishaluinen, vaan ajaa omaa etuaan keinolla millä hyvänsä, on erittäin dominoiva mutta samalla kiltti ja seurallinen ja mieluusti siellä missä ihmisetkin, eli ei ole juurikaan itsenäinen tämä yksilö. Mutta huskeja on monta erilaista, kuten luonteitakin samoissa roduissa yleensäkin.
Oletko selannut tätä listaa? http://fi.wikipedia.org/wiki/FCI-roturyhmä sieltä voi ensihätään katsella ja selailla rotuja.
Ainiin, ja lisäksi huskyllä on tosi kova metsästysvietti. Sitä on myöskin huono huudella takaisin metsistä, koska ei vastaa eikä muutenkaan ilmoita itsestään. Äänettömyyden vuoksi sopii hyvin kerrostaloihinkin, mutta toisaalta jos aloittaa ulvontakonserrtin, se kuuluu ja kauas. Pelkät lenkkeilyt ja aivotyöskentelyt ei tälle rodulle riitä, rotu on luotu vaativaan ruumiilliseen työhön (vetojutut, eikä siinäkään tunnin vetoreissut riitä). Rodusta ei myöskään välttämättä ole agility/tokokoiraksi tai ylipäätään perusharrastuksiin sopiva, onhan se erittäin fiksu rotu mutta jos se ei itse hyödy tekemisestä, ei se sitä myöskään tee,
Lisäksi karvanlähtöaikana saat huskysta jätesäkillisen karvaa, kahdesti vuodessa :)
Porokoira? Belggari? Australiankarjakoira/kelpie? Koko ja aktiivisuus natsaa, turkki helppohoitoinen.
Olisit noutajat voinut lisätä 'en pidä- listaasi', jos et sellaista halua. Minusta novascotti oli ihan hyvä ehdotus. Samaa mieltä tuosta sakemanni-kovapäisyys-ristiriidasta. Jos haluat agilitykoiran, ei se halu miellyttää oo mikään miinus..
Katotaan lyttäätkö suoraan myös nuo minun ehdottamani rodut.
Kaikki nuo mainitsemasi rodut ovat todella miellyttämisenhaluisia sekä vahtiviettisiä. Ja nehän olivat sellaisia piirteitä, joita aloittaja ei koirastaan halua. Tosin eipä minulle sopivaakaan rotua aloittajan ristiriitaisiin kriteereihin mieleen tule.
Joo on ristiriitaiset, samaa mieltä, mut hän kirjoitti 'Koira saa mös olla kovapäinen, ei tarvitse olla miellyttämishaluinen,'. Eli ei haittaa, jos on kovapäinen. Minusta porokoira ei oo kyllä niin miellyttämisenhaluinen? Ainakaan ne yksilöt, joihin oon törmänny :)
Porokoirista on valtavasti agility- ja tottelevaisuusvalioita. Lähes poikkeuksetta porokoirasta oni näihin ajeihin. Eikä niissä pärjää ilman miellyttämisenhalua. Eikä miellyttämisenhalua saa koiralta ilman johdonmukaisuutta.
'Eikä miellyttämisenhalua saa koiralta ilman johdonmukaisuutta.'
Eli myös kovapäisyyttä löytyy ;)
Noilla reunaehdoilla saksanseisoja (lk/kk/ pk). Vaikka himokkaimmat jahtihemmot muuta väittävätkin sopii sakemanni loistavasti myös seurakoiraksi aktiiviselle immeiselle. Joidenkin peloittelema "riistaviettiysongelma" on paskapuhetta. Tottelevaisuus on se keskeisin pointti siinä asiassa eikä vietti ja mainitulta rodulta sitä tottelevaisuutta alkukamppailujen jälkeen kyllä löytyy. Vetokoirarotuna ehdotonta aatelia.
ps. yhtään saksantököttäjää ei ole ollut, mutta seuraava on
Saksanseisojien kasvattajat tuskin myyvät koiriaan muille kuin metsästäjille, sillä ainakin Saksanseisojakerhossa on sellainen yhteinen perinne lähes kaikilla sen jäsenillä. Ja saksanseisoja on miellyttämisenhaluinen sekä suht. vartioiva (metsästyskoiraksi), jotka olivan aloittajan mielestä epäsopivia piirteitä koirassa.
Akita? Kovapäinen ja melko miellyttämisenhaluton. Tai alaskanmalamuutti tai grönlanninkoira. Uros, sillä narttu ei ole yhtä kovapäinen.
Eli akita, muutti tai grönski. Sopivat vetoharrastuksiin sekä kunnon haasteella agilityynkin :-)
Taitaa olla ainakin Akita melko löyhäpäinen vartijaviettinen? Aloittaja tuskin moista kaipaa riesakseen...
Yleensä sellaiset rodut, joilla on sekä kovapäisyyttä että vähäsen miellyttämisenhalua, ovat aika taipuvaisia vartiointiin. Jos haluaa melko miellyttämisenhaluttoman ja vahtivietittömän koiran, ne eivät ole luonteiltaan yleensä mitään kovapäisiä. Aika mahdottomia yhdistelmiä aloittajalla noissa vaatimuksissaan koiransa luonteesta.
miten olisi seropi. itse en uskalla rotuja ehdotella ku ne kumotaan heti, ku lukee ylempiä ni jokainen sanoo ei tota ei tota...ja tuohon että saksanpaimenkoira ei oo helppo ekaksi koiraksi, moni on epäonnistunut sen rodun kanssa, siksi niitä paljon näkee jopa ilmaisiksikin annettavaksi,
ku se rotu tarvii koulutusta ja paljon, meidän ``hoodeilla`` asuu paljon saksanpaimenkoiria, jotka ovat pelkorähjääviä, aggressiivisia tms sekopäitä, että ei pysy omistajan käsissä. tosin yksi niistä ei saa ku todella vähä remmissä kulkemista, koska on ulkotarhassa...
varmaa saksanpaimenten omistajat hyökkää nyt mun kimppuu, mut kerroin vaa omakohtaset kokemukset, myös koirapuisto kokemukset ollu huonoja ku sheeffereitä messissä...
mutku mainitsit ton uimisen ni miten olis joku portugalin vesikoira tai espanjan vesikoira? täälläpäin on yhellä miehellä portugalin vesikoira käy kesät uimassa sen kanssa ja juoksee päivät pitkät sen kanssa. ja koira tykkää!
Mulla ollut labbis.Mieletön ihana koira,mutta vähän lällykkä.Toinen koirani oli bordencollie.Sopi hyvin vaikka mihin,oppi nopeesti ja ihana seurakoirana.Mutta labbiksen kilteyttä ei voita mikään rotu.Mieti mulla kissatkin sai roikkuu sen hännässä je se ei välittänyt.Piti varmaan niitä omina lapsinaan.Ja nyt mulla on rotikan ja porokoiran mix.Kiltti,oppivainen mutta vähän kovapää.Se on ny 3v ja aika ajoin haluu kokeilla pomon paikkaa.Lapsista ei hirveemmin pidä eikä muista koirista.Ei inhoo mut ei välitä myöskään kissoista.Eli yksinäinen susi.Tottelee kyllä jos haluu.
Ei kannata etsiä omaa koiraa rodun perusteella... jokainen koira on yksilö, jokainen pentu erilainen ja loppu riippuu kouluttajasta. Kannattaa ennemmin katsoa omaa eläintä roturyhmien ja koirien vanhempien perusteella. Yleensä uusille koiranomistajille suositellaan paimentyyppisiä koiria, koska ne hakevat vapaaehtoisesti kontaktia omistajaansa. Silti tästäkin roturyhmästä voi löytää sen kovapäisen dominantin yksilön, jonka kanssa pitää tehdä töitä, että se toimii.
Minä suosittelen sekarotuista paimenkoirayhdistelmää, ellei kilpailuaikeesi pakota valitsemaan rotukoiraa. Etenkin colliensukuisilla on sairauksia, mutta riski oman koiran sairauteen pienenee, kun koiran geeneissä on enemmän vaihtelua.
Valtavasti koiranpentuja tehtaillaan paimenrotuisilla seropeilla, jotka ollaan hylätty jalostuksesta sairasteluiden ja luonnevikojen vuoksi. Sekarotuista ei pidä hankkia, jos ei koiran vanhempien terveyspapereita näe todisteiksi. Rotukoirienkin sukusiitosprosentti voi olla 0.00 ja sekarotuisetkin voivat olla joitain isä-tytär yhdistelmiä.
hjsssjaakakka,
Oletuksena on, että tuleva koiranomistaja on vastuullinen ihminen, joka ottaa koiransa pentueesta, jonka vanhemmat ovat eläinlääkärin tarkastamia ja hyväluonteisia. Mitään "haetaan Shellin pihasta" -tyyppisiä ratkaisuja en kannata.
En ymmärrä tuota ennakkoluuloisuutta sekarotuisia kohtaan. Rotukoirien sukusiitosprosentti on alhainen VAIN, JOS SUKUTAULUSTA NAPPAISTAAN RIITTÄVÄSTI POIS. Joka ikinen rotu on perustettu sille, että saadaan oikeat ominaisuudet eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, ja tavoitteen saavuttamisessa on AINA pitänyt käyttää sukusiitosta. Aina. Vasta, kun ominaisuudet ovat yleistyneet, on voitu alkaa etsiä sopivia koiria, jotka eivät ole oikeanlaisten koirien setiä, tätejä tai serkkuja - koska ne ovat pikkupikkupikkuserkkuja tai enontyttäriä. Se, että koiran sukusiitosprosentti on kennelliiton sivujen mukaan 0.86 ei tarkoita, etteikö pommi odottaisi sukutauluun listaamattomissa sukupolvissa.
Vastuullinen seropikasvattaja on yhtä hyvä kuin vastuullinen rotukoirakasvattaja, vastuuton on yhtä huono kummassakin tapauksessa. On olemassa ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet rotukoirien kasvattajien ryöstöhintoihin (vuonna 2005 sheltti tai borderi maksoi 800, nykyään 1300 euroa) ja rotupolitiikkaan, jonka mukaan vain oikean näköiset koirat voidaan risteyttää keskenään (itse kuulun niihin, joille luonne ja terveys merkitsevät enemmän kuin mikään muu). Lisäksi rotukoirilla esiintyy nykyään julma määrä perinnöllisiä sairauksia (asiantuntijat haluavat lopettaa cavalierin rotuna, koska niiden pää on jalostuksen vuoksi liian pieni koiran aivoille = kipuja ja turhaa kärsimystä koiralle, sakemannien luonneviat, perinnölliset käytöshäiriöt ja fyysiset viat jne.), joiden terää voidaan taittaa etsimällä roduista vielä löytyvät terveet yksilöt ja vähentämällä tulevien sukupolvien sairausriskiä joko risteyttämällä terveitä keskenään tai erirotuisten koirien kanssa.
Tietenkin, edelleen, jos ketjun aloittaja haluaa osallistua "isoihin kilpailuihin", niin silloin seropi ei ole vaihtoehto, koska voidakseen osallistua niihin koiran on oltava rodullinen. Sääli sinänsä.
Snautseri ? http://www.petsie.fi/snautseri, aivan mahtavia koiria. Ja sopii kerrostaloon paremmin kuin esim. rekikoirat, jotka mieluummin nukkuvatkin hangessa kuin sisällä.
Ota ceskoslovensky vlack tai saarloos wolfhond.
Ne on hyvännäkösiä rehellisiä koiria.
Toki sinulle tullaan sanomaan ja sellaisten omistajat pullistelee miten ne on "susia ja tosi alkukantasia ja ei oikein kukaan muu kuin minä pärjää näiden kanssa" ...mutta hanki sellainen tai kaksi niin on kaveria toisilleensa.
Minä sain omaksi ekaksi koiraksi 14 vuotiaana vanhemmiltani kaksi pentua joista toinen oli kaukkari ja toinen huskyn ja sakemannin sekotus. Niistä se koiraharrastus lähti ja ikinä ei ole minun koirat hyökänneet vieraiden kimppuun tms. aiheuttaneet vahinkoa.
Näin on menty ja näillä mennään. Nykysin on ikää 35v. ja löytyy tällähetkellä pari koirasutta ja kaukkaria. Suunnitelmissa on myös lisätä laumaa parilla itä-euroopanpaimenella tai saarloosissa ja ceskoslovenskyllä
Ja koska tämä ketju on niin suosittu, niin kannustan lukemaan tätä ajatuksia herättävää blogia; mieti kenen toimia tuet koiranpennullasi::
http://rantahiekkaa.wordpress.com