Nivustyräleikkaus

Yleisintä taitaa olla selkäydinpuudutuksessa, mikä on helppoa ja kätevää. Kyllä siihen 10-12 sentin haava tulee. Minulta leikattiin nivustyrä perjantaina aamupäivällä, iltapäivällä passittivat kotiin. Seuraavana päivänä ei huvittanut olla jalkeilla, mutta nyt kävely ja portaidenkin nousu sujuu. Särkylääkkeitä kehottivat syömään muutaman päivän ja kaksi viikkoa tuli sairaslomaa. Ehdottomasti kannattaa leikata, ei tyrä itsestään paranee vaan pahenee ja jos suoli kuroutuu, on edessä välitön päivystysleikkaukseen lähtö.

Minulta on leikattu tyrä sekä oikelta että vasemmalta puolelta. Kerron ensimmäiseksi jälkimmäisestä leikkauksesta, joka tehtiin 14.9.2012.

Leikkaus tehtiin päiväkirurgisena Helsingin Kirurgisessa sairaalassa. Olin pyytänyt, että leikkaus tehtäisiin paikallispuudutuksessa, vaikka suosittelivat spinaalipuudutusta. Lisäksi pyysin, että rauhoittavia annetaisiin minimiannos. Sen verran huonoja kokemuksia bentsojen ja muiden mömmöjen kanssa, että ajatus vintin valaistuksen himmentämisestä nostaa paniikkia. Eivät väittäneet vastaan. Leikkaus alkoi klo 10 ja kesti valmisteluineen noin tunnin. Vasemmanpuoleinen nivustyrä operoitiin siis paikallispuudutuksessa avoleikkauksella ja korjattiin verkolla. Sen jälkeen minut vietiin suoraan osastolle. Pystyin kävelemään heti, koska tunto oli poissa hyvin pieneltä alueelta eikä kipuja ollut vielä lainkaan. Meninkin siitä saman tien vessaan eikä rakon tyhjentämisessäkään ollut ongelmaa. Istuskelin jonkin aikaa tv.tä katsellen, kunnes hoitajat sanoivat että voit lähteä. Vaimo tuli hakemaan noin kello 14. Illalla alkoi tuntumaan kipuja ja napostelin särkylääkkeitä ohjeen mukaan. Ensimmäinen yö oli aika tukala eikä seuraava yökään mikään nautinto ollut. Sen jälkeen kivut vähenivät jo niin paljon, etten enää tarvinnut särkylääkkeitä. Viikon verran kipuja oli jonkun verran liikkuessa, mutta ei levossa. Onnellinen tarina siis.

Huonommin kävi kuitenkin, kun oikelta puolelta leikattiin nivustyrä vuonna 2003. Leikkaus tehtiin päiväkirurgisena Marian sairaalassa. Tyrä operoitiin spinaalipuudutuksessa avoleikkauksella ja vatsanpeitteet parsittiin kasaan, eli sinne ei laitettu verkkoa. Kirurgi oli sitä mieltä, että kun olin nuori ja hyvä kuntoinen (28v), niin turha tunkea ylimääräistä tavaraa sisuksiin.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kun tunto alkoi palaamaan. Hoitajat kyselivät onko kipuja ja sanoin, että on. Tuikkasivat siten kunnon myrkyt, mutta kipu ei vaan laantunut. Aloin ihmettelemään, kun kipu tuntuu väärässä paikassa ja on jotekin kummallisen tuntuista. SItten he alkoivat tunnustelemaan vatsaani ja totesivat, että rakko on ihan täynnä. Ei kun horjuen vessaan, mutta mitään ei tullut ulos, koska pili oli vielä täysin tunnoton. Takaisin vuoteeseen ja katetrilla rakko tyhjäksi. Varoittivat, että riskinä on virtsaputken tulehdus. No, sen siitä sitten sainkin. Se nyt ei vielä mitään, mutta kun vihdoin kotiin päästyäni (samana iltana noin klo 16 aikoihhin) alkoivat päänsäryt. Aluksi luulin, että johtuu särkylääkkeistä tai muusta leikkaukseen liittyvästä ja yritin olla ajattelematta asiaa. Makuulla olo olikin ihan ok, mutta jopa vessassa käynti oli liikaa. Noin puolessa minuutissa alkoi jumalaton jyskytys, huimaus ja kuvotus ja silmissä alkoi mustenemaan. Soitin sairaalaan, että mikäs juttu tämä on, mutta sanoivat vain että lepää ja ota kahvia. (Hyvä idea kofeiini yliherkälle ihmiselle). Seuraava päivä meni samaa rataa. Kolmantena päivänä soitin taas ja melkein huusin, että jotain tälle täytyy tehdä. Siitä sitten päivystykseen makoilemaan puoleksi päiväksi, kunnes vihdoin pääsin kirurgin käsittelyyn. Silloin minulle vasta selitettiin, että mistä on kyse. Postspinaalipäänsärky, joka johtuu ilmeiesti siitä, että puudutuspiikin selkäydin kalvoon jättämä reikä ei umpeudukkaan ja selkäytimen nesteet virtaavat sen takia miten sattuu. Ottivat verta käsivarrestani, joka sitten tuikattiin selkään puudutuskohtaan. Sen jälkeen kirurgi kehotti kokelimeaan seisomista... ja oho, päänsarky ym. kuvotukset oli täysin tiessään. Seuraavana päivän iski se virtsaputkentulehdus, mutta se hoitui antibiooteilla parissa päivässä. Jos tuosta jotain hyvää haluaa löytää, niin leikkauksen jäkeiset kivut jäivät kokonaan kokematta. Itse leikkauskin meni hyvin.