Miten kertoa parhaalle ystävälle että on bi/lesbo?

Älä kerro, ihmisten käytös muuttuu kerralla sua kohtaan. Kokenut sen ja kadun sitä.

Sellaiset ihmiset, jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, eivät ole ystävyytesi arvoisia. Tottakai hänellä voi kestää aikansa käsitellä ja sulatella asiaa, mutta jos on todella ystäväsi, niin kyllä hän siitä tokenee.

Minulla ovat ainakin kaikki hyväksyneet ja kysyivät vain että oletko kiinnostunut minusta? :) olen sanonut että en ole kun olet ystävä..siitä on yksi suuttunut.

Noin jyrkästi seksuaalivähemmistöihin suhtautuvat ovat mitä todennäköisimmin itsekin hukasssa oman seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Mitä jyrkemmin, useimmin, äänekkäämmin ja jatkuvasti ihminen ottaa puheeksi ihmisten seksuaalisen suuntautumisen, sitä todennäköisemmin hän itse kuuluu seksuaalivähemmistöön. Vaikka sen itsessään haluaakin kieltää. Onhan se varmasi pelottavaa lapsen/nuoren mielestä. Mutta pääasia että puhuu avoimesti.

Tsemppiä sulle ja ystävällesi!

Mä koittaisin ensin löytää itsestäni sellaista sisäistä varmuutta oman suuntautumiseni suhteen, että lopulta ei olisi väliä miten kaveri reagoisi. Eli olla itse sinut asian kanssa ja valmistautua siihen, että kun paras ystävä saa asiasta tietää niin sieltä voi tulla pahin kuviteltavissa oleva reaktio.
Aina kannattaa kuitenkin ajatella positiivisesti eikä antaa kauhean suurta arvoa muiden ihmisten mielipiteille. Mielummin hakeutua sellaisten ihmisten ystäväksi, joista tietää, että he ovat ymmärtäväisiä eivätkä tuomitse. Sitten on pienempi kynnys kertoa heille.
Älä hae hyväksyntää muilta, koska olet jo ihan hyvä sellaisena kuin olet.
Uskoisin, että ystäväsi reaktio riippuu ihan siitä, että kuinka läheiset välit teillä on, kuinka syvä luottamus vai onko ystävyys pinnallisempaa. Ystävän on sitten kuullessaan totuuden valittava pitääkö edelleen kiinni ennakkoluuloisista mielipiteistään ja ehkä maineenmenetysajatuksesta "mitä muut nyt ajattelee musta kun saa tietää että kaveeraan lesbon kanssa" vai onko ystävyytenne kalliimpi ja syvempi muuttamaan hänen ennakkoluulonsa.

Olin bi pari vuotta ja nyt lesbona kai 10 vuotta.Kaikkihan tietää,että olen lesbo ja suhtautuivat hyvin eikä mitään suuttumusta tai ei haluaisi kaveerata,onneksi.Olin ajatellut kauan sitten ja olen valmis jos joku ei halua tulla minun kaveriksi niin olkoon kun enkä kaduta mitään.Siis hänen oma ongelma.Uskallan myös jopa suoraan "okei,pistän kaveruuksen poikki joten hyvää jatkoa".Ikävä kyllä,että joskus yhä ennakkoluuloja.Minusta,että ei ole pakko kertoa eli älä sitten.Riippuu ihmisestä,että ovatko välit hyviä tai huonoja tai tuntea paremmin henkilöstä kun hyväksyisikö hän tai ei.Tähän asti kauemmin,että ettei kukaan koskaan kysynyt minulta "oletko kiinnostunut minusta".Vaikka kerroin pelkkä suuntautumisestani.Jos joku kysyisi minulta,niin kerron kyllä varmasti rehellisesti.Viime vuonna uusi nainen tosi hetero kun olin hieman hienovaraisempi sanoa,että älä pelästykö ja paljastun asiasta.Olen aika persoona ihminen.

Heissan en voinut vastustaa kiusausta vaan pakko itsekki kertoo tarina yhestä ihanasta bestiksestä tavattiin 2010 samassa koulussa kun hän oli käymäs kymppiluokkaa tai jotain semmosta ja meillä oli yhteinen kiteen reissu eläintarhaan niin seuraavana iltana hän pyysi facebook kaveriksi :) (punastuu) niin mä hyväksyin sen ja se sit kysy että pelataanko korttia linja autossa ja mä vastasin että tottakai pelataan ja siitä asti mä oon tuntenut tähän ihanaiseen tyttöön bestikseen ihastusta... se kolahti heti siellä kiteen reissulla... ja tosin hän on hetero ( en voi mitään että ihastuin heteroon pikemmin taitaa olla nyt rakastumist) ja hänell on kylläkin poikaystävä jo että seukkaa.. noh kerroin asiasta koululla bestikselleni että mä tykkään siitä ja hän ei ollut moksiskaan siitä mitä mä sanoin pikemminki otettu imarreltu ja sillee :) noh huokasin syvään ja sanoin että noh hyvä noh eihän siinä mitään sen jälkeen se alkoikin mä aloin enemmän olla hänen seurassaan ja kummatki pidimme toisistamme ja pidämme edelleen.. tosin onha meillä salaisuutemme mulla ja bestikselläni

just ! mahtava stoori . ei mitään väijyilyjä eikä pokaamisia vaan että nyt tuntuu tältä, oleppa hyvä .

kiitos

Ei kannata kertoa. Minä kerroin muuan päivä sitten parhaaksi ystäväkseni luulemalleni ihmiselle. Kerroin sen luottamuksella, ja pyysin ettei sitä levittelisi. Tarkoitukseni kun on kertoa elämäntilanteestani johtuen pikkuhiljaa lähimmille ennen kuin ehkä joskus potti räjähtää.
No, tämä ns. ystäväni oli ihan kauhuissaan ja sanoi että on sellainen asia ettei voi pitää sisällään puhumatta siitä kenenkään kanssa. Voi *****. Että sellaisia ovat ne ystävät.

Moi
Mul ois ongjelma kun mul on paras kamu mut mie tykkään siitä enemmän kun kamuna jos haluisin koko ajan olla sen lähellä ja kerran kun sanoin sille niin meinas loppuu ystävyys siihen mut oli pakko sanoo että se oli vitsi mut miten voisin kertoo semmoselle ihmiselle että oon Lesbo joka vihaa Lesboja?

Mä en oikein ymmärrä tätä ikuista keskustelua siitä, voiko omasta suunautumisestaan kertoa hyvälle/parhaalle ystävälleen. Siis täh? Miksi sitä pitää edes miettiä. Luulis, että jos sulal on oikeasti hyvä/paras ystävä, niin tunnet sen niin hyvin, että tiedät sen suhtautumisen. Eikä näin ollen tollasia tartte edes miettiä. Mulla ainakin on niin, että kyllä mä tiesin jo kertoessa, miten mun Ystävät reagoi. Juuri siksi ne on mun Ystäviä. Kaikki on reagoineet vähän samalla tavalla, kun olisin kertonut, että ostin uuden telkkarin.

Mulla on ystävinä myös niitä, joihin olen ekaksi ollut ihastunut (osa heteroita). Oon kertonut asiasta heille. Ollaan juteltu homma selväksi ja jatkettu ystävinä. Toimii hyvin.

Ja totta, mä en kumartele ketään mun seksuaalisen suuntautumiseni kanssa. jos jollain on ongelmia mun lesbouden kanssa, tien löytää mun elämästä varmasti ulos itsekin. Ja jos ei löydä, voin näyttää sen tien. Näin ei tosin ole vielä koskaan käynyt.

Mutta kyllä mun mielestä hyvä Ystävä pitää tuntea sen verran hyvin, että tietää, mitä sille voi kertoa ja mitä ei. Kun kyse on omasta elämästä, ei sen ystävän.

Ystävyys. Satuttaa pahasti. Tahallaan en ole mennyt lomalle, kun hän seurustelee miehen kanssa ja enkä kestä heillä yöpyä edes yhtä yötä.


En voi saada, joten tyydyn osaani.

Ja kestän tämän.


Ei ole eka kerta, kun häviän

Ei sinun tarvitse kertoa kenellekään seksuaalisesta suuntautumisestasi jos et halua. Sen sijaan voisit kommentoida ystäväsi homofobisiin puheisiin, että et ole hänen kanssaan samaa mieltä, kaikki ovat saman arvoisia jne.

Jos asut pk-seudun lähellä, tule kesällä priden puistojuhlaan, siellä on ihana queer-ilo valloillaan!

Vanha postaus, mutta vastataan nyt silti. Minun mielipide on, että ei tarvitse kertoa kenelläkään asiasta erikseen. Mulla ainakin fiksuimmat ystävät kyllä hoksaa sen ihan itsekin, kun en miehistä puhu ihailevasti, ei ole koskaan ollut miesystäviä jne.

Ne taas, jotka ei hoksaa asiaa, he tuskin sillä tiedolla mitään tekisivätkään. Esim. työpaikalla minulla ei koskaan ole ollut tarvetta suuntautumisestani kertoa, kun se ei siihen työntekoon mitenkään vaikuta mistä sukupuolesta tykkään.

Lähipiiristä, jos joku sanoisi vihaavansa lesboja niin yrittäisin ehkä selittää, että ihan tavallisia ihmisiä ollaan siinä missä muutkin, ja kyselisin tarkemmin, että mikä tuon vihan aiheuttaa. Mitä se hänen elämästä olisi pois, jos joku ei hetero olekkaan.
Tosi vähän on kyllä elämän varrella tullut vastaan lesbovihaajia, ikää kuitenki jo reilusti yli 30v., ja olen asunut pienemmillä sekä isommilla paikkakunnilla.

Jos ei ystävän seurassa voi olla oma itsensä, kenen seurassa voi?