Juuriani
syvälle kasvaneita
irti kiskoen
ikeeni painoa
pakoon pyrin.
Muuriani,
suojarakenteita
tieltä viskoen
toiveeni ainoa:
Jos pääsisin.
syvälle kasvaneita
irti kiskoen
ikeeni painoa
pakoon pyrin.
Muuriani,
suojarakenteita
tieltä viskoen
toiveeni ainoa:
Jos pääsisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaipaus ja saavuttamattomuus...
Kuinka voinee vapauteen, parka!
Runossasi...
Muurien rakentaja, senkin saneeraaja.
Ja katso!
Olet jo maan pinnalla...julma juuri!
Muurit kasvavat kuin itsestään.
Älä kaikkia
irti kisko.
Katsos;
Ei juuretonna
ole olosi hyvä.
---
Koskettava runo. Laulua sanoilla, surullinen blues. Pidän :)
Surullisin sävelin ovat runoni puskeneet ilmoille viime päivinä.
Ilo on kadonnut, mutta vakaa aikomukseni on löytää se vielä.
Eiköhän tuo niinkin ole,
ettei makiaa mahan täydeltä.
Välillä näin ja joskus toisinpäin, elämä on monimutakinen yhtälö. (Siksipä taidan nauttia numeroista...:)...)
Ja onneksi ei aina voi tuulla samasta suunnasta. Sitten on myös niinkin, että....parhaimmat runot/laulut/maalaukset ovat usein syntyneet silloin kun ilo lähti omille teilleen ;)