Mikä koira rotu tulisi kanin kanssa toimeen?

Koulutus on rotua tärkeämpi, mutta näin yleisenä heittona harvemmin ajokoirat yms. jänistä työkseen jahtaavat malttavat olla innostumatta kanista hyvästäkään koulutuksesta huolimatta. Pikku terrieriärrierit helposti provosoituvat myös pienten eläinten liikkeestä, mutta tosiaan koulutus rotua tärkeämpi kuitenkin. Älä kuitenkaan ikinä jätä koiraa kanin kanssa vahtimatta.

melkeinpä mikä rotu vaan, koulutuksesta kiinni! minun koirassani on suomenpystykorvaa ja bordercollieta. eli toisinsanoen voisi pitää kania riistana tai alkaa paimentaa :) aikoinaa mulla oli gerbiilejä. laskin niitäkin välillä vapaaksi eikä koira tehny niillekkää mitää, haisteli vaan.. nyt on kissa jonka otti heti perheenjäseneksi, ja alistuu kissalle. ja antaa tilaa ja oman rauhan kisulle kun tarvii. joten ei muutaku koiraa hankkimaan.

ja jos teillä on noin päin vielä että pupu on ensin ja vasta sitten koira tulee (pentu?) niin se on paljon helpompaa niin päin ja koira oppii olee pupun kanssa.. mut sit taas jos otat aikuisen pikku koiran ni sit ei ku kouluttamaan ...

Jäniskoira.

Ei kannata laskea sen varaan pelkän rodun perusteella, että voisit pitää kania ja koiraa vapaana samoissa tiloissa. Esimerkiksi, vanhempieni koirista cockerspanielit tulivat yllättävän hyvin toimeen gerbiilieni kanssa, eivätkä tehneet niille mitään vaikka rotu on jalostettu metsästykseen (nykyisin en vahingossakaan silti päästäisi gerbiilejä tai vastaavia eläimiä irti samoihin tiloihin sellaistenkaan koirian kanssa sillä eläimet ovat kuitenkin aina eläimiä, mutta olin tuolloin vasta lapsi).

Sitten taas vastaavasti vanhempieni cavalier, joka on alunalkaenkin ollut pelkkä seurakoira ja joka on esimerkiksi paljon nössömpi ja pehmeämpi, kaikin puolin "helpompi" rotu kuin cockeri, yritti selvästi vaania gerbiilejä niiden ollessa häkissä ja hyökkäillä niiden kimppuun. Ei siis puhettakaan siitä, että olisi edes tuolloin nuorempana tullut ajatelleeksi päästää gerbiiliä juoksemaan hetkeksi huoneen lattialle ilman, että ko. cavalier oli suljettuna eri huoneeseen.

Joten eipä voida sanoa niinkään, että metsästysrodut automaattisesti yrittäisivät tappaa kanin tai että lempeäluonteiset ja kaikkien muiden koirien kanssa toimeen tulevat rodut automaattisesti tulisivat kanin kanssa toimeen... Yksilökohtaista, ja kuten sanoin, ei kannata ottaa sitä riskiä että pitää samoissa tiloissa irti. Mutta mikset voisi pitää kania irti huoneessa silloin kun olen sulkenut koiran huoneen ulkopuolelle? Ei se, että koira ei tule kanin kanssa toimeen sulje pois sitä seikkaa ettetkö silti voisi omistaa ne molemmat yhtä aikaa, vain hieman varovaisemmin järjestelyin.

Ota koira pentuna ni se kyllä tottuu. Meillä oli joskus terrieri, joka ei pitänyt päästäisiäkään ulkona saaliina, kun oli tottunut, että kaikki pikkupörröiset on lemmikkejä ja täytyy antaa olla. Lössykkäpoitsu. Mut se oli kasvanut kanin ja hamstereiden kanssa, myöhemmin oli muitakin jyrsijöitä ja kaikkien kanssa vallan mainiosti tuli toimeen.

Enemmän sun pitää miettiä, että miten sun kani tulee toimeen koiran kanssa, jos ei ole tottunut. Voi olla todella pelottavaa sille aluksi. Voivat saada sydärin pelosta.

Meillä kultainennoutaja ja kani (ja kissat) ovat kavereita. Samoin jo edesmennyt pk-collie oli hyvää pataa molempien lajien kanssa.

En nyt kuitenkaan uskaltaisi mennä vannomaan, että aina näin käy. Totuttamista se joka tapauksessa vaatii.

havannankoira

Englanninbulldoggi tulee yleensä hyvin toimeen muiden lemmikkieläinten kanssa. Luultavasti myös kanin. Englanninbulldoggi ei tosin ole kovin pieni. Säkäkorkeus on vähäinen, mutta painoa on keskikokoisen koiran verran.

Unohda metsästävät rodut..omaan itse terrierin mutta en myisi sellaiseen paikkaan jossa kaneja tai jyrsijöitä.

Paimenkoirat paimentaa niitä ja meillä pihakani säilyi lapinkoiran ansiosta ei kettu vienyt. Mutta liiallinen paimennuskin ikävää..kani oli pihassa vapaana joten hyvä että sillä oli turvaa siellä.

Mutta seurakoirat antaa olla rauhassa..japanin chin, shih tzu etc..ja niitä suosittelisin :)

Maltankoira. Se tulee yleensä hyvin toimeen kanien kanssa. Maltankoira on luonteeltaan leikkisä ja älykäs, ja se on helppo kouluttaa.

Turkki kammataan päivittäin, ja pestään kerran viikossa. Jos ei halua käydä näyttelyissä, voi turkin leikata lyhyemmäksi, jolloin se on helppohoitoisempi. Turkista ei lähde karvaa.

Koska maltankoiralla ei ole pohjavillaa, se sopii joillekin allergisille. Maltankoira ei tarvitse paljoa liikuntaa, lyhyet lenkit riittävät sille hyvin. Kylmällä säällä maltankoira tarvitsee takin päälle. Maltankoira pysyy omistajansa läheisyydessä, tällä rodulla ei ole taipumusta karkaamiseen.

Maltankoira on terve ja pitkäikäinen rotu. Sillä ei ole perinnöllisiä sairauksia.

Perhoskoirat on sosiaalisia, ja pienenkokonsa vuoksi helppojakin.
Ei kannata ottaa ajuria, eikä suurta noutajaa.Ja aina kannattaa vahtia.Kaikki riippuu yksilöistä.Aina ei totuttaminen ja koulutuskaan takaa että kani olisi turvassa.Vaikka omistajan läsnäollessa antaisi kanin olla, niin tilanne on toinen jos jättää ne kadhestaa, leikit voivat mennä liian rajuiksi.
Joten kanin häkin oltava riittävän tukeva, ja sellainen, ettei koira sitä saa rikki tai auki.
Tietysti parasta on jättää eri huoneisiin siksi aikaa kun itse on poissa, ja lukittava ovi :)

Kiinanharjakoira. Harjikset tulevat kanien kanssa toimeen. Kiinanharjakoiria on kahta eri karvanlaatumuunnosta. Karvaton ja karvainen powder puff eli puuterihuisku. Kiinanharjakoira on luonteeltaan seurallinen ja iloinen. Se seuraa omistajaansa joka paikkaan.

Karvaton pestään ja rasvataan tarvittaessa. Puuterihuisku harjataan ja pestään kerran viikossa. Turkista ei irtoa karvaa. Kiinanharjakoira ei vaadi välttämättä paljoa liikuntaa, mutta se jaksaa kuitenkin lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä. Harjis pysyy omistajansa läheisyydessä, tällä rodulla ei ole taipumusta karkaamiseen.

Kylmällä säällä ulkoillessa harjis tarvitsee vaatteet päälle. Harjiksen kanssa voi harrastaa agilityä ja tokoa. Se viihtyy kuitenkin erinomaisesti myös pelkkänä kotikoirana ilman harrastuksia, koska sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus oli seurakoirana oleminen.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallitaan. Yleisimmät värit ovat musta ja tummanruskea. Kiinanharjakoira on melko terve rotu. Rodulla esiintyy epilepsiaa ja silmäsairauksia.

No jos se kani on jo vanha niin kannaattaa miettiä minkä kanssa kani tulisi toimeen :)

Pomeranian. Pomeranian on pieni ja älykäs koira. Rodulla ei ole metsästysviettiä, ja se tulee hyvin toimeen kanien ja muidenkin eläinten kanssa. Pomeranian kuuluu maailman yleisimpiin koirarotuihin, mutta Suomessa se ei ole niin kovin yleinen.

Luonteeltaan se on eloisa ja leikkisä. Pommi on leikkisä vielä vanhanakin. Pomeranian viihtyy niin kaupungissa kuin maaseudullakin. Pommi kiintyy omistajaansa erittäin syvästi ja haluaa olla aina mukana omistajansa puuhissa. Pomeranian on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa.

Pomeranian ei vaadi paljoa liikuntaa, mutta jaksaa kuitenkin liikkua pitkätkin lenkit. Pomeranian pysyy kotipihassa ja omistajansa lähellä, sillä ei ole taipumusta lähteä omille teilleen. Pommin kanssa voi harrastaa agilityä ja tokoa.

Tuuhea turkki on helppohoitoisempi kuin voisi luulla. Se harjataan pari kertaa viikossa. 2-3 kertaa kuukaudessa turkki harjataan hieman kosteana vastakarvaan kerroksittain, jolloin turkista tulee pöyheä ja ilmava. 2 kertaa vuodessa turkki trimmataan saksilla leikkaamalla pallomaisen pyöreäksi.

Pommeja on monenvärisiä. Yleisimmät värit ovat musta, kerma, punainen, kulta ja susisoopeli. Pomeranian on melko terve rotu. Rodulla esiintyy polvilumpioluksaatiota.

Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on iloinen ja ystävällinen pieni koira. Bostoninterrieri on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa.

Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.

Rodun ominaisuuksiin kuuluu myös ilmiömäinen kyky tottua uusiin tilanteisiin eli rotu on hyvä vaihtoehto paljon matkustavalle.

Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Bostoni viihtyy erinomaisesti myös ilman mitään harrastuksia, sillä sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus on seurakoirana toimiminen.

Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Bostoninterrierillä ei ole aluskarvaa, joten kylmällä säällä ulkoillessa se tarvitsee takin päälle. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.

Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.

Bostoninterrieri on Suomessa melko harvinainen rotu, ja pentueet ovat pieniä, joten pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltain kansalliskoira.

Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpion sijoiltaanmenoa.

Jos aloitus olisi ollut ajankohtainen, ilmanmuuta ajokoiraa olisin ehdottanut. Tokko kaniakaan on enää olemassa.

Hei! Kyselisin samaa, mitä täällä on aikaisemminkin kauan sitten kyselty; eli miten kani ja koira sopeutuvat ja mikä koiramerkki olisi paras kanin kanssa. Minulla on Ranskan luppakorvapoika 1,5v, leikattu ja rauhallinen, kesy, mutta ei anna ottaa syliin. Sillä ei ole häkkiä lainkaan. Se osaa tehdä laatikkoon asiansa, eikä se ulkoillessakaan karkaa (pihalla toki muodollinen aitaus, jonka yli voisi hypätä, mutta ei hyppää.) Nyt haluaisin koiran, haaveilen Maltan koirasta. Joku täällä suosittelikin Maltan koiraa kanin kanssa. Onko kokemuksia?? Häkkiin en kaniani kyllä laita. Voisiko Maltan koira -jos se pennusta asti tottuu kaniin- ja luppis elellä kotona vapaina lemikkeinä... tämä on haave. Onnistuisikohan?

Tiibetinspanieli. Tiibetinspanieli on pieni koira joka tulee hyvin toimeen kanien kanssa, koska sillä ei ole metsästysviettiä. Metsästysvietin puuttumisen takia tipsu pysyy myös hyvin pihassa ja omistajansa läheisyydessä.

Tiibetinspanieli on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Tiibetissä oli tämäntyyppisiä koiria jo 200 eaa. Eurooppaan tiibetinspanielit tulivat lähetystyöntekijöiden mukana. Nimestään huolimatta tipsu ei ole spanieli, vaan se on sukua kiinanpalatsikoiralle. Euroopassa tipsua alettiin kutsua spanieliksi luultavasti siksi, että se muistuttaa ulkonäöltään hieman eurooppalaisia spanielirotuja.

Suomeen ensimmäinen tiibetinspanieli tuli vuonna 1964. Vuonna 1978 tipsuharrastajat perustivat rotuyhdistyksen nimeltä Tiibetinspanielit ry. Yhdistys on edelleen toiminnassa ja julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Tiibetinspanieli-lehteä.

Luonteeltaan tiibetinspanieli on ystävällinen, iloinen ja itsevarma seurakoira. Se sopii hyvin kaikenikäisten lemmikiksi lapsista vanhuksiin. Silkkinen turkki on erittäin helppohoitoinen. Se kammataan 2-3 kertaa kuukaudessa, koristehapsut hieman useammin. Väreissä riittää valinnanvaraa, sillä rotumääritelmä hyväksyy kaikki värit ja väriyhdistelmät. Yleisin väri on soopeli.

Tiibetinspanieli ei vaadi paljon liikuntaa, mutta jaksaa tarvittaessa kymmenen kilometrin lenkit reipasta kävelyvauhtia. Tipsu on terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy PRA-silmäsairautta.