... onko koliikki "jättänyt jäljet" lapseenne? Eli kun on päästy pahimman koliikkivaiheen ohi ja ikää on tullut lisää, onko lapsenne edelleen itkuisempi tai malttamattomampi, vaatiiko paljon kanniskelua tai tuuditteluja unen saamiseksi? Meinaan, että kun on pienenä tottunut "kolliikki vauvan palveluun" - vaatiiko (yrittääkö vaatia) sitä myöhemminkin? Esikoisellamme ei ollut mitään ko. vaivoja, mutta kuopuksellamme (2kk) on koliikki, joten haluaisin kuulla kokemuksia millaisia koliikkivauvanne on ollut myöhemmin!
Kertokaa...
Äiti
41142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän koliikkivauva on nyt 6-vuotias. Ei jää mitään traumoja tms... On ihan tavallinen 6-vuotias, rauhallinen ja kärsivällinen ym...
No tuo ei kyllä vastaa minun käsitystäni "tavallisesta" 6-vuotiaasta
Meillä on ollut kaksi koliikkilasta. Vanhin on nyt 16-vuotias, mutta mitä pikkulapsi-iästä muistan, niin hyvin vaativainen kaveri hän oli pitkään vielä koliikki-iän jälkeen. Siis nimenomaan vaati tosi paljon meiltä vanhemmilta, yhtään ei esim. viihtynyt yksin lattialla leikkimässä niin kuin nuoremmat sisarukset. Mutta koko kouluiän hän on ollut hyvin rauhallinen, ujo ja hiljainen, itsekseen viihtyvä.
Toinen koliikkilapsi on nyt 2-vuotias ja hän on luonteeltaan aivan samanlainen kuin isoveljensä oli pienenä. Koko ajan riskaamassa, kiukkuinen, oikea äkäpussi, mutta myös hyvin oppivainen. En tiedä, mikä osuus koliikilla oli, mutta nämä kaksi lasta eroavat luonteltaan täysin kolmesta muusta sisaruksesta. Kumpikin on ollut lapsena selvästi itkuisempi kuin muut lapsemme. Nuorinta pitää edelleen nukuttaa, niin kuin isoveljeäkin piti pitkälti yli kaksivuotiaaksi.
Meidän toiseksi vanhin poikamme poti koliikkia lähes puolivuotiaaksi asti. Ennen vuoden ikää hän alkoi nukkua tosi rauhallisesti. Nyt poika on kohta kuuden vuoden, rauhallinen ja hoksaava kaveri, oppi lukemaankin nelivuotiaana. Ehkä hän on muita sisaruksiaan kipuherkempi, eikä itkultaan rauhoitu niin nopeasti, mutta mitään vakavaahan tuo ei ole. Jaksamista. Mekin selvisimme hengissä ja hankittiin vielä lisää lapsia.