Kannattaako kirjoittaa jatko-osia, kun ensimmäinenkin on vaan pöytälaatikossa

Jos jatko-osa on itsenäisesti luettava, kuten jatko-osat yleensä ovat, se voi mennä läpi. Voipi kuvitella, että jatko-osassa esim. miljöö ja henkilöt ovat jo niin tuttuja, että niistä osaa kirjoittaa paremmin kuin ekassa.

Tiedän tapauksen, enkä ajallisesti kovin kaukaakaan, jossa kirjoittaja sai nimenomaan jatko-osan läpi. Tällä hetkellä hän kirjoittaa kolmatta osaa., joka on jo saanut kustannuspäätöksen.

Kannattaa!

Itse paarustan romaania valmiiksi ja siihen on helppo kirjoittaa jatkot. Aion ryhtyä toimeen heti, kun laitan kässäriä maailmalle. Kirjoittaminen kannatta aina!

Kustantaja harvemmin tekee ketjusopimuksia enkä suosittele niihin mukaan lähtemistä, koska kirjan myyntiä on vaikea arvioida etukäteen, samoin omaa motiivia pitkässä juoksussa. Mutta kaikki riippuu kirjailijalaadustasi, kuten tuntemasi tapaus. Julkaiseminen inspiroi.

Itselleen? Totta ihmeessä.

Asiasta sen enemmän tietämättä jossakin tapauksessa voi olla myös niin, että ensimmäiseen osaan on ladannut liikaa, kuten moni tekee esikoiseen ylipäätään: Kirjoittaa sinne koko suvun tarinan neljänteen polveen, kaikki omat lapsuuden ja nuoruudenkokemukset , kaikki kuulemansa tarinat ym.

Tällaisen purkausen jälkeen ainoa oikea teko saattaa olla kirjoittaa itsenäinen jatko-osa, jossa keskitytään rauhassa rajatumpaan aineistoon. Kustantaja julkaiskoon sitten postuumisti pitkän kirjailijauran jälkeen sen "ensimmäisen osan".