Hei,
Hyppään toisesta osastosta kysymään teiltä, miten suhtaudutte ihastumisiin ja rakastumisiin. Onko se yhtä vallatonta kuin nuorempana, sisältyykö siihen samanlaisia jännitteitä, epävarmuuksia, odotusta, haaveita, unettomia öitä jne? Muuttuuko mikään iän mukana ja jos, niin mikä ja miten? Mutulta sanoisin, että pojat pysyy poikina ja tytöt tyttöinä.
Hyppään toisesta osastosta kysymään teiltä, miten suhtaudutte ihastumisiin ja rakastumisiin. Onko se yhtä vallatonta kuin nuorempana, sisältyykö siihen samanlaisia jännitteitä, epävarmuuksia, odotusta, haaveita, unettomia öitä jne? Muuttuuko mikään iän mukana ja jos, niin mikä ja miten? Mutulta sanoisin, että pojat pysyy poikina ja tytöt tyttöinä.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Jos 60 alkaa viettämään unettomia öitä vieraan naisen takia niin olisin melkosen huolestunut sen puolesta.
Yleensä en kysele kirjottajan ikää mut nyt haluttais tehrä poikkeus.
Ei ikä näytä mitään muuttavan. Mulla ainakaan...
Olenkohan mä sellanen ravihevonen joka painelee laput silmillään eteenpäin.
Ei välttämättä, mut kun sä oot varattu. Ei sillon tarvii miettiä....;)
Ihanko oikeest oot sitä mielt et täs iäs menee yöunet sopivan tulles kohralle?
Jos näin on niin pitääkin vetää pipa entist syvemmälle päähän ettei houkutus iske ja mee yö unet.
Kyllä! Ei pipa estä mittää, sielt kuiteski rakosista tiirailee....;)
Nii, mutta maarina onkin poikkeus palstallamme. Hänellä pysyy hornoonit hyrräyksessä, koska se yks hyväkäs käy joka ikinen päivä hyrrää pyörittämässä. Menisi siinä itse kullakin piä pyöräl :D
Olet väärässä, hänellä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Mulla on ihan omat pyörittelijät..
puolukka ?
Onko varattuna olo este ihastumisilleen???????
ei ole
Kun ikää karttuu sen myötä tiedät miten ihastuminen ja rakastuminen muuttuu. Yleispätevä ohje, se rakkauden - ihastumisen huuma kestää 6kk ja sitten alkaa arki.
Meillä on seksi semmosta, että
mie sormella kaivelen, ja sitte
haistelen sormee.
Vielä lähes kuusikymppisenä hullaannuin lähes silmittömästi. Vähitellen kiinnostus asiaan on laimennut. Tykkään olla rauhassa.
Vanhemmmissa ikäluokissa asialla on arkinenkin nimi: mielenhäiriö.
Kiitos luottamuksesta, mursuskuu, siitä että kyselet mielipiteitä meiltä "kaiken kokeneilta".
Sanoisin, että vanhemmiten helpottaa, etenkin jos on parisuhteessa, joka pääosin vastaa omia odotuksia/tarpeita.
Siteeraan aikoinaan tunnetuksi tullutta rakkauden tuntijaa, Erich Frommia: "Tunnemyrsky, johon ihminen rakastuessaan joutuu, ei ole niinkään merkki tunteiden määrästä kuin ihmisen aikaisemmasta yksinäisyydestä". Kun tuo yksinäisyyden tunne vanhemmiten helpottaa (ainakin minulla) myös tunnemyrskyt laantuvat.
Eivät tunteet silti mihinkään häviä, ne vain muuttavat luonnettaan.
Wau, Fromm ja demeter!
Sanoissasi on paljon, mistä pitäisi saada kiinni. En vain ihan ymmärrä,miten yksinäisyys vanhemmiten helpottaa. Tarkoitatko, että iän myötä oppii elämään itsensä kanssa eikä tarvitse ketään täyttämään tyhjiötä? Parisuhdekin muuttuu silloin kypsemmäksi? Näin minä ainakin koen. Erich Fromm: "Epäkypsä rakkaus sanoo: Rakastan sinua, koska tarvitsen sinua. Kypsä rakkaus sanoo: Tarvitsen sinua, koska rakastan sinua."
"ap."
HUNKSZ sanoo: " Eipä olisi pahitteeksi, jos vielä tuntisin rakkautta, tai edes tervetta siihen"
Siirakki sanoo: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, vaikka se onkin useimmiten viisasta"
Järki sanoo: " MIksi vielä polkea? Polkea taas polkujaankin hoiperrellen, kun edessäsi on jo suora tie.
H.
Ja tota.... minä olen mies, ja miehet eivät rakkaudesta ja ihmis-suhteista ole lukeneet muuta kuin jokusen rakkauskirjeen.
Vanhemmiten, kirjeiden tuoksukin on muuttunut raikkaasta raskaammaksi.
Sanoisinko, Syreenistä Myskiksi.
H.
H.
Sulla on selvä ikäkriisi menossa, täytät vasta 63 jouluna. Niinpä se elämä menee 50v harmaan karvan villitys, 60 kullitus polkemisen lakkaa, siis polkurattaalla, 70v varmistaa elämän viihteellä olon.
Eipä hätää kyllä ne idän ihmeet saavat ilmeesi kirkastumaan ja mielen virkistymään, siispä matkaan vaan.
Minulle yksinäisyys on enemmän tunnetila kuin kiinni mistään ulkoisesta (ap).
Juuri tuota tarkoitan: ei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Ellei se ole kokonaan hävinnyt, se on muuttunut siedättävän kokoiseksi..))
Hieno lainaus Frommilta tuokin "Epäkypsä rakkaus sanoo..."
Ymmärrystä valaisevana oivalluksena Frommilta pidän myös itsekkyyden määritelmää: "Itsekäs ihminen ei rakasta itseään liikaa vaan liian vähän".
"68V"
jaa sillee, oli hauskaa lukea miten kommentoija asioista ajattelee.
Palstallahan me huomaamme samanlaista ajattelutapaa monissa muissakin aiheissa.
Kiitos kommentista, kannattaa aina joteskin uusiutua, kuiteski.
Ettei mene jankutukseksi.
H.
-68v-
listaasi voi lisätä kahdenksankympin kakatus, yhdeksänkympin vaipatus.
"---"
"Kiitos kommentista, kannattaa aina joteskin uusiutua, kuiteski."
H.
Kyllä, allekirjoitan tuonkin. Kotoinen versio samasta aiheesta: "Mitä sitä itseään kiusaa, kun itsestään kuitenkin eniten tykkää."
Nuorempana kun omat lapset oli pieniä,
työelämä vei tyystin kaikki voimat,
ei paljon joutanut miettimään lapseutta ja sen sisältöä.
Näin vanhana lapsien ja nuorien maailman on löytänyt jotenkin uudestaan.
Ei mitenkään seksuaalisessa mielessä, vaikka s-kehitys kuuluu lapsen kasvuun,
vaan olen ihastunut lasten avoimuuteen, pojat on poikia ja tytöt tyttöjä ihan pienestä pitäen. Ilo, nauru ja veitikkamaisuus ja sitten ihan lasten jutut ja asioiden ihmettely ja pohtiminen. Luovat ratkaisut ja tekniset toteutukset, toivois kyllä että
yhteiskunta tukisi nuoria perheitä, että olisi edellytykset uudelle humanismille, neroudelle/taiteelle/tieteelle/laadukkaalle työlle, kaikelle sille suomalaisuudelle,millä
maailmanmainetta ja kunniaa on tullut.
"1 tav pulliainen"
"yhteiskunta tukisi nuoria perheitä, että olisi edellytykset uudelle humanismille, neroudelle/taiteelle/tieteelle/laadukkaalle työlle, kaikelle sille "
Tuohan tarkoittaa toisten ihmisten rahoja?
H.
H. Miten sä ite uusiudut? Juttusi on nääs ain samanlaisia, muiden kirjoittajien aliarvioimista.
Väitätkö et saat rakkauskirjeitä :DDDD
"ent.käppänä"
Enpä minäkään enää tässä iässä uusiudu, voin vain kirjoitella nuorekkaasti.
Ja aina erilailla.
H.
Heh, noinhan se taitaa mennä. Yksinäisyys ajaa ihastumaan.
Jos on tottunut elämään itsekseen, suhtautuu lähestymisyrityksiin enemmänkin reviiriloukkauksina kuin huomionosoituksina.
nykyään dementiaan sairastuu aina vaan nuoremmat ja nuoremmat, joku tutkia oli tehny havainnon jopa viisikymppiset voi sairastua alzhameriin,
olen vahvasti sitä mieltä, että huono elämä eli h u o r a a m i n e n aiheuttaa alzhaimeria, on todennäköistä jonkun hoitamattoman sukupuolitaudin seurausta,,,
dementikot on yliseksuaalisia, se ketoo jotain taudin laadusta.
eipä enään ihastu eikä rakastu kehenkään, onhan tuota ikääki jo komeesti yli kuuskyt,
elämä on eletty ja takanapäin, nyt taapsitaan viimestä suoraa kohti täydellistä loppua,
kuka hullu vanhana enään rakastuu, vain demettiaan sairastuneet voi sen tehdä, koska he painuvat kokoajan taantumaan, muistavt vain mitä nuoruudessa oli,
mä en muistele menneitä en taatusti ikinä, nyt on nyt ja vanhuus edessä, on vain kenties huominen jos luoja suo,,,
"höperöitä riittää"
"huono elämä eli h u o r a a m i n e n"
"kuka hullu vanhana enään rakastuu"
Ensiksikin rakastuminen ei ole huonon elämän eikä huoraamisen synonymi.
Toiseksi 60 ei ole vanha.
Minulla on ollut vain yksi aviopuoliso ja vain yksi seksisuhde - arvaat varnaan kenen kanssa.
Ihastun useinkin nyt vapaana muttei se johda oikopäätä seksiin. Tutustutaan. Vielä ei ole löytynyt sopivaa.
just joo, katotaampa muutaman vuoden kuluttu missä kunnos olet aivojesi puolesta,
dementikko nimittäin EI itse huomaa ollenkaa että jotain on psyykkeessä vikana,
Huomaatko sinä itse, että jotain on psyykkessäsi vikaa?
Valtavan hienoa, jos huomaat.
Valitettavasti tautisi etenemistä ei voi estää eikä hidastaa.
Otan osaa.
heh, nooooh,, koitahan höyrytä sitä rakkauselämääsi niin kauan ku kelpaat jollekki toiselle hörhölle,,
mä tiedostan oman vanhuuteni, oli pitkä avioliitto, kunnes kuolema erotti, en enään jaksaisi enkä haua alottaa uutta elämää kenekää kanssa,
tuntisin itteni höperöksi jos vielä alottaisin seksielämän,
'höperöitä riittää', kirjoitit:
"olen vahvasti sitä mieltä, että huono elämä eli h u o r a a m i n e n aiheuttaa alzhaimeria, on todennäköistä jonkun hoitamattoman sukupuolitaudin seurausta,,,
dementikot on yliseksuaalisia, se ketoo jotain taudin laadusta"
Jospa sittenkin olet väärässä. No, tuskin otat edes sellaista mahdollisuutta huomioon, taitaa olla tauti jo pahana itselläsi? Siispä olet h:nnut elämässäsi kun keksit itse jo taudin syynkin?
Ajatteletko koskaan muuta kuin seksiä "höperöitä riittää"??
Juuu, tuota on tullu epäiltyä tuntemani dementikot ovat kuvaannollisesti eläneet seksielämäänsä elämäänsä myös naapurin kanssa,
mitä enemmämä suhteita, sitä todennäköisemmin ihminen sairastuu alzhaimeriin,,
Vilkas seksielämä ehkäisee dementiaa:)
Äidilläni on ollut monia miehiä isäni kuoleman jälkeen, jäi leskeksi viisikymppisenä. On nyt 96v, järki juoksee kuin nuorella tytöllä. Muutenkin on elämänhaluinen.
Jaa jaa... nuoret tytöt eivät ole kuuluisia järjenjuoksustaan... muista juoksuista kyllä.
Hunksz
Tarkoitan verovaroja
mieluummin suomalaisiin perheisiin satsattais enemmän
mieluummin kuin veroparatiisehin ja pankkieliitin tuntemattomaan
"tuntemattomaan mustaan mafiaan/kansaiväliseen rikollisuuteen ja ties mihin,
emmehän edes tiedä mihin rahamme todellisuudessa menevät.
"tav pulliaiselta"
Verot ovat toisten ihmisten rahoja.
Varsinkin silloin, kun ei itse niitä tarpeeksi maksa.
Niistä on turha kiukutella, koska niistä päätetään äänestämällä Eduskunta-vaaleissa.
Vaalien välillä menee valituksen energia ihan hukkaan.
H.
Kovin vähän viime vuosikymmeniltä henkilökohtaisia kokemuksia.
Ihastuahan voi ihmiseen monelta kantilta, vaikka ajatuksiin, sanoihin, jopa ulkonäköön, jos sattuu näkemään.
Mitäpä pahaa siinä, kun osaa pitää tunteensa niille kuuluvalla tasolla.
Kukin kokee, kuin tuntuu.
Ei ehkä olisi kanstinut puhua ihan monikossa.
Jos niitä päivittäin sataa, voi tunneskaala laimeta.
Kyllä ikä tasaa tunnetulituksia, varsinkin kun on jo rakas.
Eipä ole tullut vastaan vielä ketään sellaista johon olisi voinut ihastua.
Kokemukset lienevät tehneet tehtävänsä. Kaikki on seesteisempää kuin nuorena. On rehellinen itselleen ja muille, joskin varmaan itse olen ollut keskimääräistä rehellisempi. On ollut helpompaa olla se ihastuneempi osapuoli, en ole halunnut jatkaa suhdetta vain tavan vuoksi, vaan antanut heti ymmärtää, ettei jatkoa ole minun puoleltani.Olen oppinut nauttimaan onnen pipanoista, esim. lounaasta, metsäretkestä hyvässä seurassa toivomatta sitä elämän loppuun asti kestävää yhdessäoloa.Biologiallakin lienee osansa.
"hälle kuiskaten iltarusko tervehdys vie ja peitä myös hänet purppuraan"
Voihan olla vähän ihastunut ja haaveilla, kun luultavasti kohde on kuitenkin varattu. En tiedä ja jos 6kk on ihastuksen kesto (olisi ohi 27.5), eikö ole viisaampaa säilyttää illuusio.
Aloitukseen vastaan, että syke on hetken erilainen - katse kohtaa, tervehdys ja sitten se on ohi........
Onko hyvä kohteliaisuus kimaltelevaan asuun pukeutuneelle;
"Sinähän loistat kuin hautalöytö"
@kawe:
On, todella hieno kohteliaisuus!
Käytä sitä, ota lenkkarit jalkineiksi, varaudu pikajuoksuun.
Tai ydinvoimalassa työskentelevälle:; "Oletpas sinä tänään säteilevän näköinen"
edelliselle.-.-
Näin tvssä, eräs nuori ja kaunis nainen kertoi sen suurimpana kohteliaisuutena, koskaan saaneensa. Ehkä siinä kohtasi kaksi arkeologia,
@kawe:
Heh, heh
ammatti hyvä tietää ennenkuin laukaisee kohteliaisuuden - ainakaan tuon.
itse ymmärsin ironiseksi vitsiksi kyseisen "parhaan kohteliaisuuden"
ihastuminen on yhtä jännittävää kuin nuorenakin, mutta...
ei ole niin epävarmaa touhua enää, koska kokemuksella
osaa erottaa rakastumisen tunteen ja rakkauden palon toisistaan.
Unettomia öitä ei viitsi yksin moisen asian takia enää vietellä.
Ikä tuo mukanaan useasti pettymyksiä ja ne kyllä muuttavat,
moni tulee jopa kyyniseksi, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista ajatuksin.
Kestää vähän aikaa, sitten alkaa normaali elämä.
Erihenkilöillä eri jaksot, iällä tuskin on suurta vaikutusta, huomasin.
Niin ja sitten on vielä ne jälkipolvet moninkertaisena ym. mutkistavaa. Tosin eihän siihen tarvitse täyspäiväisesti lähteä, on siis eri maailma, kuin se yhdessäolo.
kuulunee nykysuhteisiin useimmissa, - sallittava tietenkin - ei vaihtoehtoja
Ei ole kokemusta kuin x-aviopuolisosta ja kerran sekin, mutta pitkään ja siitä nyt jo omia lapsenlapsia, eli se yksinkertaisin variaatio.
Nuo jälkipolvet voivat olla myös elämää henkisesti rikastava juttu. Perin miesystävältäni toisen perheen, pienen kuten omanikin. Hyvin tulemme toimeen ja tapaamme säännöllisesti. Teemme tietyissä asioissa yhteistyötä. Itselläni ei ole kotieläimiä ja saan olla mm. koiranvahtina silloin tällöin. Tosin 14 v. vanha koiraystävä menehtyi pian ystäväni jälkeen ja nyt joulukuussa on tulossa uusi pentu. Kunhan se oppii tavoille, niin saan hoitaa sitä. Muuten tuo rakastuminen on niin hieno ja harvinainen juttu että antaa palaa vaan, jos kohdalle osuu. Edellyttäen, että raamit ovat kunnossa. Kumpikaan osapuoli ei ole toisen oma, myös taloudellinen riippumattomuus kuuluu asiaan.
Ymmärrän, että yksinäisillä (leskillä, eronneilla ja huonossa liitossa asuvilla) voi hyvinkin olla ns. haku päällä vielä tällä iällä. Tai sitten ei; jotkut kuuskymppiset jo tuudittautuvat omaan täydelliseen rauhaansa ja kuoleman odotukseen...
Enpä usko enää hullaantuvani jonkin rakkausseikkailun asteelle - mutta mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä tapaan silloin tällöin.
HOHOH; ei ihmisen tarvitse olla huonossa liitossa, jos ihastuu vielä vanhemmallakin iällä!
Meitä on monenlaisia. Itseäni ei parisuhteiden aikana kukaan muu kiinnostanut kuin oma partneri. Ja toisaalta voin keskustella kenen kanssa vaan. Kävi tässä ilmi, että moni helposti luulee, että kahdella henkilöllä on suhde, jos vaikkapa rivarin pihalla muutaman sanan vaihtavat. Miehenikin kertoi, että jotkut naiset luulivat hänen olevan naisen puutteessa, kun puhelias oli.
Se on sitten jo vaikeampaa lähteä toteuttamaan ihastuksensa kanssa mitään sen kummempaa aktia, koska ja kun on jo parisuhteessa, ja vieläpä vastapuolikin. Siinä vaiheessa tulee mukaan järki, koska ei ihminen halua menettää sitä jo olemassa olevaa, mahdollisesti jo pitkään kestänyttä, tuttua ja turvaakin tuovaa ihmissuhdettaan, jossa vielä riittää kipinääkin, ja kaikki on paremmin kuin hyvin.
Uskon vaan niin, että ihmisen eläessä hänen eteensä vain tupsahtaa joskus sellaisia ihmisiä, joihin vain yksinkertaisesti ihastuu, ja monesti asia jää vain asianomaisen omaan mielensä sopukoihin muhimaan joksikin aikaa, ja välttämättä ihastuksen kohde ei tule edes tietämään, että häneen on ihastuttu jossain yhteydessä, koska kaikkien tilanteet eivät ole otollsia jatkamaan likeisempiin yhteyksiin tapaamansa ihastuksensa kanssa - esteitä on monia, ja etenkin moraalisia esteitä jo näillä vuosikymmenillä eläessä, ja tällä tarkoitan nyt meitä vielä parisuhteissamme eläviä yksilöitä, on lapset ja joillakin jo lapsenlapsiakin elämänsä piirissä kuvioissa mukana.
Joissakin uskonnoissahan sallitaan moniavioisuus, ja voi olla, että siinä saattaa olla järkeäkin, mutta eihän tämä luterilainen uskonto salli sellaista riettailua. Yhtä kerrallaan saa vain rakastaa, kun on kyseessä kiinteä parisuhde esim. avioliitto, avoliitto.
On se niin että naisen puutteessa hän on ollut!
Jos asuu erillään niin puutetta siinä tulee ja puutetta voi tulla vaikka asuisi yhdessäkin.
Äläpäs nyt kaikkitietävänä jokaisen pöksyihin hyppää. Tietyt asiat tunnen kyllä Sinua paremmin. Esimerkiksi itseni.
6kymppiset joilla ei ole ollut nuoruutta kertovat ihastuksensa ja eronsa täällä.
Elämä ajoi ohi heillä ja yrittävät nyt ottaa kiinni.
Käsittääkseni kaikilla täällä meillä on elämä tallessa, vai väitätkö vastaan?
Uusia muistoja syntyy koko ajan. Muisti on takoitettu niiden säilytyspaikaksi.
Surullista olisi, jos ei olisi muistoja.
Ihastuksista oli puhe ei muistista. Jotkut eivät saaneet seuraa nuorena tai menivät ekan kaverin kanssa naimisiin jäivät ilman kokemuksia ja siksi huutavat yksityisasiansa tuntemattomille.
Yritä nyt jaksaa lukea kommentti, johon vastasin!!!!!!
Sori, jos meni väärään ositteeseen. :))
Mä en ainakaan mennyt ekan seurustelukumppanini kanssa avioliittoon; en todellakaan, elin pitkän ja riemuisan vapaan nuoruuden, toki välillä seurustellenkin, mutta heidän kanssaan ei natsannut niin paljon, että olisin heidän kanssaan avioliittoon asti astunut.
Avioliittoonkin astuin vasta alle kolmekymppisenä.
Ihastumisen tunne on niin I H A N A A minkä ikäisenä tahansa.
Mutta hidasteena ja riskit huomioiden mainitakseni ihastumisesta pitemmälle mennäkseen toiminnoissaan, on jo vakiintuneessa parisuhteessa ollessaan pidettävä jonkinlainen roti, ettei jätä jälkeensä palavia tai poltettuja siltoja mahdollisen uuden suhteen kääntyessä aktionin puolelle:))
Iällä ei oo väliä, mun tuttavapiirissä on monta yli kuuskymppistä jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden leskeydyttyään.
Kuulemma rakkaus tuntuu paremmalta kuin nuorena.
Minä en osaa merkata lyhtypylväitä, joten saan vaan kateellisena katsoa vanhojen nuorta lempeä.
Ei voi vertailla. Mulla on ollut suuri rakkaus ja kypsä rakkaus. Erilaisia, mutta ihania.
He...oletkohan vain liian ronkeli eli vaatelias..:)
Rakkaus on aina ihanaa.
En minä Pirre oo ronkeli, olen vaan saamaton ja mukavuudenhaluinen, odotan vaan että HÄN tulee hakemaan minut täältä lämpöisestä kodistani.
Mielikuvitusta, en usko juttujas!
Eiköhän sulle ole yhdentekevää onko kertomani faktaa tai fiktiota? Kyllä tämä mielikuvitusmaailmassa eläminen on nautinnollista, ei huolta arjen asioista. Itsenäisyyspäivän juhla-aterialle kutsun kaikki rakkauteni. Kyllä tunnelma vie voiton muiden pippaloista.
iällä ei ole merkitystä. rakkaus roihuaa rinnassa, jalat vapisee, pää menee sekaisin, kun näet sen tietyn...
Erilailla reagoimme. Minulle rakkaus on antanut energiaa. Jalat ovat vapisseeet vain kerran. Melkein päivälleen kahdeksan vuotta sitten, kun naapurissa asuneelle ystävättärelle menin kertomaan, että rakas mieheni oli kuollut. Silloin olin kuin keitettyä spagettia - tuli vain tuosta jalkojen vapisemisesta mieleeni.
...tai ei osaa sanoa mitään, jos sanoo, ihmettelee jälkeenpäin, miksi puhu niin...