Koira on ensin murissut ruokakupillaan ja todella räyhännyt vihaisesti ihmiselle, joka seisoo koiran vieressä. Sitten koira tulee istumaan aivan ihmisen eteen, niin kiinni ihmiseen että koiran tuijottaessa ihmistä intensiivisesti silmiin sen kuonokin koskettaa ihmistä. Jos ihminen tässä vaiheessa liikahtaakaan tai tekee jotain äkkinäistä, koira hyökkää hyppäämällä.
Uhkaako koira tällöin ihmistä vai kokeeko se ihmisen uhkaavana? Vai onko koira kertakaikkiaan päästään vialla?
Uhkaako koira tällöin ihmistä vai kokeeko se ihmisen uhkaavana? Vai onko koira kertakaikkiaan päästään vialla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaikki murina ei ole aggressiivisuutta! Jos koira pitää häntänsä alhaalla, eikä irvistele vain hampaiston etuosalla , se ei ole aggressiivinen, vaan ei vain luota ihmiseen! Jos taas häntä on korkealla selän päällä ja koira muristessaan paljastaa vain etu- ja kulmahampaansa, se on aggressiivinen.
Koiralle on täysin luonnollista vahtia ja puolustaa ruokaansa. Susilaumassa kaikkein "alhaisimmillakin" jäsenillä ja pennuilla on tähän oikeus.
Koira siis kokee ruokakupin luona olevan ihmisen uhkana, ja ilmoittaa, että ruoka on sen. Ruokakupin pois ottaminen vain pahentaa tilannetta, ja on koiralle täysin luonnotonta! Jos ihminen vielä tuijottaa koiraa silmiin (=hyvin uhkaava ele) ei ole ihme, että koira puolustautuu.
Kun koira seuraavan kerran murisee kupilla, käännä katseesi pois, haukottele ja kävele rauhallisesti pois. Näin kerrot koiralle, että sinuun voi luottaa, etkä aio riistää sen ruokaa. Kun toistat tätä joka kerta, murina lakkaa varmasti.
Kun koira on rauhallisempi, voit varovasti tipauttaa sen kuppiin jonkin ylimääräisen herkkupalan - näin se yhdistää kuppiin kajoamisen mukavaan asiaan.
Koirasi päässä ei siis todellakaan kuulostaisi olevan mitään vikaa! Vikaa on vain itsekkään ihmisen päässä, joka ei lainkaan perehdy koiransa luonnolliseen viestintään, vaan tulkitsee sitä väärin!
Mukava lukea heti oikea ja asiallinen vastaus.
Ja itse olen kyllä aivan toista mieltä, koira ei missään tapauksessa saa ajaa "johtajaa" ruokakupiltaan pois.
Jos alkuperäiskäyttäytymiseen vedotaan, niin susilaumassa johtajan tullessa paikalle alempiarvoinen on väistävässä asemassa, ja ihmisen kuuluu olla arvojärjestyksessä koiran yläpuolella.
Itse en omalle koiralle sallisi tällaista, itse opetin koiran jo pentuna siihen että saan ottaa ruokakupin kesken pois ilman että koiralla on siihen mitään sanomista, kun koira oli nätisti annoin safkan samantien takaisin.
Parin kerran jälkeen koira ymmärsi että vaikka se mamma sen ruuan pois ottaakin, se luottaa siihen että se saa sen takaisin.
Mitä teet jos koira joskus syö jotakin myrkyllistä tai muutenvaan kiellettyä, jos koirasi ei anna sun puuttua siihen?
Sitten tämä neuvo, että kun koira uhoaa ja tuijottaa silmiin, niin pitäisi kääntää katse pois ja haukotella ja vieläpä poistua paikalta?!?!?!
Ei missään nimessä johtaja käyttäydy näin.
Susilaumassa alemmat väistävät johtajan katsetta, ei ikinä toisinpäin.
Tässähän koira saa tahtonsa läpi, eikä se ole todellakaan tavoite.
..entä jos lapsi sattuukin jostain syystä joutumaan koiran tuijottelun kohteeksi? Ei ole kaikki ihan kohdallaan jos koiraa tarvitsee pelätä tai sen katsetta väistää. Sehän on vaarallista jos koira menee vaikka vierasta tuijottemaan ja haastamaan, kaikki eivät voi tietää ettei tuijotukseen saa vastata.
Toisen lauman jäsenen tielle asettuminen, silmiin tuijottaminen ja kohti hyppääminen vielä murinalla höystettynä ovat varmasti ja ilmiselvästi uhkailevia eleitä. Jos ihminen mielii pitää johtajuusasemansa, nuo on saatava pois. Johtajaa totellaan, kunnioitetaan ja väistetään joka tilanteessa. Menekkö koira myös esim. ovista ensimmäisenä? Vetää hihnassa jossakin edelläsi? Ei välttämättä tule heti kutsuttaessa? Jos se on uros, astuuko se ihmisiä? Varastaa pöydiltä? Ehdottaisin ihan perusjohtajuusharjoittelua, johon löytyy netistä varmaan miljoonat ohjeet. Lauman alempi jäsen ei koskaan murise johtajalle, muutoin kuin yrittäessään korottaa itseään lauman arvoasteikossa. Johtaja syö aina ensin, eikä alemmalla ole siihen mitään tulemista, ennenkuin annetaan lupa. Myös siitä on väistyttävä, jos johtaja niin sanoo.
Kyllä ensimmäisessä vastauksessa oli oikea tieto siitä, että alempiarvoinen lauman jäsen SAA puolustaa ruokaansa kaikilta, myös ylempiarvoiselta.Mutta tämä on kuitenkin epäsuotavaa kotioloissa, tosin koiran pitäisi saada syödä rauhassa. Jos uhkailua ei tule muissa tilanteissa, niin koira ei todennäköisesti hamuttele pomon paikkaa, ehdotan kuitenkin että opetat koirasi pois tuosta käytöksestä, ettei mitään satu esim. lapsien kanssa, niin kuin edellä jo mainittiin.
Koiralaumassa myös alempiarvoisilla on oikeus puolustaa ruokaansa! Se on kyllä totta, että johtajat syövät ensin. Alkuperäinen kysyjä voi siis tarjota koiralleen ruoan aina vasta, kun on itse syönyt. Tästäkin säännöstä ovat poikkeus pennut, jotka yleensä saavat aina syödä ensin ja parhaat palat.
Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani totesin, kaikki murina ei ole aggressiivisuutta! Kysyjän kysymyksestä ei ilmene, mitä eleviestejä koiran antaa muristessaa. Edelleen, jos häntä on tiukasti selän päällä, koira tuijottaa aggressiivisesti ja irvistelee hampaiston etuosalla, se on vihainen. Jos häntä on alhaalla, jopa koipien välissä, se ei ole aggressiivinen, vaan ei vain luota kupilleen tulijaan. Koirien elekieli on paljon monipuolisempaa kuin moni koiranomistaja tietää ja myöntää. Murina on varmasti eniten väärinymmärrettyjä viestejä.
Kun koiralle antaa ruoan, sen on annettava syödä rauhassa. En ehkä ilmaissut itseäni riittävän selvästi, mutta yritín myös antaa ohjeita, miten ruokakuppiin kuitenkin pääsee käsiksi. Koira on saatava luottamaan kupille tulevaan toveriin. Tällöin annetaan rauhoittavia signaaleja (pois katsominen ja haukottelu) jotta koira ymmärtää, ettei sitä uhata. Kun koira luottaa, ettei sen ruokaa viedä, se päästää ihmisen kupille! Itsekin totesit, että koirasi oppi luottamaan, että se saa ruoan takaisin.
Kyllä meidän koiran suusta saa vaarallisen esineen koska vain pois, vaikkei siltä ole ikinä ruokakakuppia riistetty! Sitä harjoiteltiin jo pentuna sanomalla "irti" ja tarjoamalla koiralle samalla jotain parempaa tilalle. Kun koira irroitti otteensa, kehuttiin heti kovasti. Nykyään koira pudottaa heti pyynnöstä suussaan olevan esineet, edes vaihtareita ei tarvita. Jos esine on turvallinen, se annetaan koiralle takaisin. Jos ei, koiran huomio kiinnitetään muualle ja esine poistetaan. Mitään väkivaltaa tai johtajuusharjoituksia ei ikinä ole tehty!
Ruokakupille tulevat lapset ovat tietenkin vaarassa. Lapsille pitäisikin heti opettaa, miten koiran kanssa ollaan, ja mitä ei saa tehdä. Jos lapsi on liian pieni ymmärtämään, häntä täytyy vahtia koiran kanssa. Ainakin meidän haukku ymmärtää kyllä mainiosti, että lapset ovat lapsia, ja on niiden seurassa hyvin varovainen ja kärsivällinen. Edelleen, kun koira luottaa, ei vaaraa pitäisi olla.
Haluaisin vielä korostaa, että koiran kanssa on kommunikoitava sen omalla kielellä! Koira ei voi koskaan oppia ymmärtämään puhetta. Se oppii harjoittelulla yksittäisten sanojen merkitykset, ja oppii lukemaan ihmisen ruumiinkielestä milloin mennään ulos jne. Omat tarpeensa se kuitenkin aina kertoo koiraksi, eleillä, ilmeillä ja äänillä. Koiraa on kohdeltava ja ymmärrettävä koirana! siltä ei saa vaatia sen luonnon vastaista, ihmismäistä käytöstä!
"Jos alkuperäiskäyttäytymiseen vedotaan, niin susilaumassa johtajan tullessa paikalle alempiarvoinen on väistävässä asemassa - -"
Niin, paitsi kun on kyse ruoasta. Jos alempiarvoisella on luu, niin se_saa_sen_pitää. sillä on oikeus jopa ! murista johtajalle, kun se puolustaa luuta. Myöhemmin saattaa alempi mennä lepyttelemään johtajaa, kun tuli murisseeksi luun takia.
Ja tämä on nimenomaan alkuperäiskäyttäytymistä. ;) Sillä kaikkein surkeimmallakin kynnysmatolla on oikeus ruokaansa, minkä se kerran haltuunsa saa. Eikä yksikään ylempi susi mene pöllyttämään ruokaansa puolustavaa alempaa sutta.
Mai puhuu asiaa ym muut samanmieliset;)
Tällä tavalla lisätään positiivista tietoutta KOIRAN KIELESTÄ kaikille sitä haluaville.
Koirahan ei murise syyttä tai toimi ei-toivotusti, jos "ymmärretään" hänen viestimistapoja(kehonkieltä,naamanilmeitä eli koiran kieltä).Koira varoittaa meitä, kertoo sen omalla kielellään.
Se, että koira ei ymmärrä meidän kommunikointitapaamme tai tarkoitustamme ei todellakaan tarkoita että se haluaisi itse johtajaksi.
Se kokee vain tilanteen epävarmaksi tai epämiellyttäväksi.
Meidän tulee reagoida siihen oikealla tavalla, ei alistaen.
Koska siitähän koira ei opi mitään;(
Luonnossa elävää susilaumaa(eli susiperheeseen syntynyttä laumaa, ei ulkopuolisia susia)voi kuitenkaan verrata kotikoiriin(ihmisen ja koiran suhteeseen)vaan pikemmiten täytyy verrata vangittuna elävään susilaumaan.
Luonnonvaraisten susien käyttäytyminen eroaa niin, ettei konflikteja ole samoissa määrin kuin kotikoirien tai vangittuna olevien susien kesken.
Eli "ymmäretään"(ei tarvetta taisteluihin), kun ollaan samaa perhettä eikä koostuta todella erilaisten ei-sukulaisten jäsenistä. Se mikä juuri luokin ristiriitaa lauman sisällä.
Siksi ei olekaan ihmiselle luonnollista pyrkiä "johtajaksi".
Kyky "lukea" koiraa vaatii aikaa ja kokemusta koirista ja niiden käyttäytymisestä.
Oikea reagointi eri tilanteisiin tuo oikeat, turvalliset ja luottamusta lisäävät pitkäkestoiset tulokset.
Kerroinkin jo aijemmin mitä mieltä olen asioista.
Meilläkin koiralla tottakai on ruokarauha, mutta jos todella sattuu niin, että koiraa joudutaan häiritsemään(lapset tms) on minun luotettava siihen, ettei mitään satu.
Koirani on dobermann, ja meillä käy paljon pikkuvieraita.
Toki se on selvä, että kun koira syö, ei sitä häiritä, mutta itse haluan olla varma, että vaikka 3v menee repimään luuta koirani suusta, lapsi on silti turvassa, ja näin se ainakin meillä on mennyt.
En ota nimittäin sitä riskiä, että koirani joskus nappaisi lasta tai ketään muutakaan "vaikka se vain puolusti ruokaansa".
Minäkin olen koiraani opettanut heti pennusta asti, että saan ottaa siltä ruokakupin pois ja annan sen heti takaisin. Samoin puruluiden kanssa.Koirani on irlanninsusikoira, vasta 4kk ja osaa jo aikas hyvin.
Suosittelempa tässä vielä paria kirjaa "Kysyjälle". Kannattaa ehdottomasti tutustua Anders Hallgrenin kirjaan "Koiraongelmia ja ongelmakoiria", sekä Roger Mugfordin kirjoihin "Lempeä koirankasvatus" ja "Koira psykiatrin sohvalla". Niissä kuvataan koiran luontaista käytöstä, annetaan koulutusvinkkejä, ja annetaan ratkaisuja tavallisiin ongelmatilanteisiin. Myös rauhoittavista signaaleista kannattaa hankkia tietoa.
Jäin vielä miettimään alkuperäisen kysyjän koiraa: Onko koira juuri tullut pentu, löytöeläinkodista juuri otettu aikuinen koira, vai perheen vanha koira, joka yhtäkkiä on alkanut murista kupilla? Varsinkaan löytökoiratapauksessa en ihmettelisi murinaa lainkaan. Jos taas kyseessä on vanhan koiran muutos, jossain on vikaa. Ratkaisuja löytyy juuri Hallgrenin kirjasta. Toki kupilla seisova ja tuijottava ihminen on hyvin provosoiva.
Ja vielä kerran kupille päästämisestä. En tiedä, eikö viestejäni ole luettu, vain kirjoitanko niin epäselvästi, mutta yritin todella neuvoa, miten kupille pääsee. Senkin totesin, että lapsille pitää opettaa koiran kanssa oloa, eikä luottavainen koira tee heille mitään! Ja aina täytyy tarkkailla, kun lapsi on eläimen kanssa, oli se sitten koira, kissa tai vaikka minipossu!
Ensin siis ansaitaan koiran luottamus, ja sitten kuppiin kajoaminen yhdistetään mukaviin asioihin. "Irti"-käskyn me olemme opettaneet mm. puruluiden kanssa, mutta toimii joka tilanteessa. Jos koira oppii luopumaan kupista, kun sen ottaa pois ja antaa heti takaisin, se on varmasti ihan ok konsti. Ainakin pentu oppii sen varmasti niinkin. (Meidän Voti ei ainakaan yhtään vahdi ruokaansa, täyttää kohta kahdeksan viikkoa=)) Minä en kuitenkaan ole opettanut sitä niin.
Jospa alkuperäinen kysyjä kertoisi koirasta ja tilanteesta vielä tarkemmin, auttamnen olisi helpompaa. Juuri koko koiran ruumiinkieli olisi tärkeä tietää.