Olen tällä hetkellä 37-vuotias naimisissa oleva lapseton nainen, silti onnellinen.
Menin mieheni kanssa naimisiin -97 ja tietysti sukulaiset ja tuttavat alkoivat katsoa vatsaani sillä silmällä. Emme käyttäneet ehkäisyä ja ajatus oli että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Eipä sitä kuulunut ja hakeuduimme hoitoihin. Todettiin, että minulla on toinen munasarja tukossa mutta toinen pelaa normaalisti. Keinohedelmöitys tehtiin neljä kertaa tuloksetta.
Se oli raskasta. Pettymyksiä ja lisää pettymyksiä. Ja sukulaisten ja tuttujen kyselyitä, että ettekö te nyt lapsia aio hankkia ollenkaan.
Nyt viisi vuotta hoitojen jälkeen en edelleenkään käytä mitään ehkäisyä, mutta eipä ole napsahtanut. Tosin en enää haluaisikaan. Jos tulisin raskaaksi, en ole varma mitä tekisin.
Meillä on parisuhteessa kaikki hyvin. Nautimme toisistamme rauhassa, matkustelemme ympäri maailmaa. Ehkä meistä on tullut itsekkäitä, mutta kun kuuntelee ja näkee ystävien erilaisia perhehelvettejä niin myönnän olevani onnellinen tässä tilanteessa. Ehkä olen omituinen, mutta näin sisimmässäni tunnen.
Antakaa tulla kommenttia olenko itsekäs paskiainen vai saanko olla onnellinen siitä että saan ja voin tehdä mitä haluan.
Menin mieheni kanssa naimisiin -97 ja tietysti sukulaiset ja tuttavat alkoivat katsoa vatsaani sillä silmällä. Emme käyttäneet ehkäisyä ja ajatus oli että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Eipä sitä kuulunut ja hakeuduimme hoitoihin. Todettiin, että minulla on toinen munasarja tukossa mutta toinen pelaa normaalisti. Keinohedelmöitys tehtiin neljä kertaa tuloksetta.
Se oli raskasta. Pettymyksiä ja lisää pettymyksiä. Ja sukulaisten ja tuttujen kyselyitä, että ettekö te nyt lapsia aio hankkia ollenkaan.
Nyt viisi vuotta hoitojen jälkeen en edelleenkään käytä mitään ehkäisyä, mutta eipä ole napsahtanut. Tosin en enää haluaisikaan. Jos tulisin raskaaksi, en ole varma mitä tekisin.
Meillä on parisuhteessa kaikki hyvin. Nautimme toisistamme rauhassa, matkustelemme ympäri maailmaa. Ehkä meistä on tullut itsekkäitä, mutta kun kuuntelee ja näkee ystävien erilaisia perhehelvettejä niin myönnän olevani onnellinen tässä tilanteessa. Ehkä olen omituinen, mutta näin sisimmässäni tunnen.
Antakaa tulla kommenttia olenko itsekäs paskiainen vai saanko olla onnellinen siitä että saan ja voin tehdä mitä haluan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehdottoman hyvä ja ihanaa, että jaksat iloita. Kannassasi ei ole mielestäni mitään itsekästä.
Mutta ei kait ne lapset niitä "perhehelvettejä" ole aiheuttaneet. Saattaa vaan olla, että jälleen on lapsia tullut sellaisille, joille ei niin kauheasti olisi lapsia kuulunut tulla.
No, mikäpä sitä on sanomaan, kenelle kuuluu ja kenelle ei kuulu lapsia tulla.
Et ole "itsekäs paskiainen". Hyvä on, jos olet onnellinen, sitähän sitä elämässä tavoitellaan.