Täällä kun useimmiten keskustellaan vain niistä imetyksen ongelmista (mikä on ilman muuta tärkeää), niin löytyisikös tällaiseen positiivishenkiseen ketjuun kirjoituksia? Eli kertomuksia siitä miten imetys on ollut, ainakin loppujen lopuksi, positiivinen kokemus. Saa siis olla "vaikeuksien kautta voittoon" -tyyppinen kertomus, eikä suinkaan tarvitse olla kyse täysimetyksestä tai kahden vuoden pituisesta imetyksestä. Joka tapauksessa ajattelin, että nämä positiivishenkiset kertomukset voisivat kannustaa imetyksen alkutaipaleella olevia ja ehkäpä niistä löytyy myös jotain vinkkejä. :)
Itselläni on seitsemän kuukauden ikäinen vauva, jota täysimetin 5,5 kuukautta ja nyt jatkan imetystä kiinteiden ruokien antamisen ohella. Alussa imetys tuntui todella sitovalta, istuin vaan sohvannurkassa imettämässä päivät pitkät. Lisäksi maitoa tuli pitkään suihkuamalla ja vauvalle tuli siitä mahavaivoja ja joskus vauva myös hermostui suihkuavaan maitoon. Parin kuukauden iässä vauvalla oli kaksi viikkoa hirveitä rintaraivareita ja tuntui jo, että ei tästä kyllä enää tule mitään. Yritin imettää pimeässä, vaakatasossa, pystyasennossa, kävellen ja vaikka miten, mutta noin minuutin imettyään vauva alkoi aina raivota. Kävin kuitenkin neuvolassa huojentamassa mieltäni lisäpunnituksella ja painoa oli tullut hienosti. Siispä päätin jaksaa vielä hetken ja hupsista vaan, pian raivarit olivat ohi. Nyt imetys on ollut todella helppoa jo mukavaa jo yli kolme kuukautta ja olen todella iloinen ja onnellinen, että päätin jatkaa silloinkin, kun tuntui hankalalta. Nautin yhteisistä imetyshetkistä vauvan kanssa, etenkin kun huomaan, kuinka paljon vauva niistä nauttii. Tarkoituksena ja toiveenani on imettää ainakin sinne vuoden ikäiseksi, mikäli kaikki sujuu hyvin. Alkuhankaluuksista huolimatta siis olen kokenut imetyksen tosi kivana ja vaivattomana juttuna, joka palkitsee sitten, kun se alkaa sujua!
Onnistunut imetys -tarinoita
18
406
Vastaukset
- ------------
Minulla on viisi lasta, joita kaikkia olen imettänyt vähintään sen vuoden. Toki kaikenlaisia ongelmia on tullut alun maidontuotannon käyntiinlähtemisen, rintaraivareiden, vatsavaivojen ja esimerkiksi vauvan maidosta saamien kouristusten (en voinut itse käyttää maitotuotteita) vuoksi, varmaan muitakin ongelmia on ollut, mutta en nyt muista enempää. Kaikki nuo ovat kuitenkin olleet suhteellisen nopeasti ohimeneviä, useimmat jo muutamassa päivässä kadonneet.
En ole kokenut imetystä liian sitovaksi. Aina olen voinut parin tunnin verran käydä jossain, kun vauvat ovat hyvin jaksaneet sen ajan odotella seuraavaa ruokaansa. Aina on myös ollut pakastimessa lypsettyä maitoa, jos vauvalle on tullut sittenkin nälkä poissaollessani ja sen turvin olen saanut pidempiäkin vapaa-aikoja. Imettäminen on monta kertaa helpompi tapa ruokkia vauva kuin pullon kaivaminen, peseminen, lämmitys jne, mitä korvikkeen syöttäminen edellyttäisi.
Pisimmillään olen imettänyt 2 vuotta ja 8 kuukautta. Nuorin on nyt reilun vuoden ja olen palannut työelämään, mutta imetys on edelleen kuvassa mukana lähinnä aamuisin ja iltapäivisin, jolloin se suo meille pienen yhteisen hetken pitkän erossaolon jälkeen.
Ensimmäisen lapsen kanssa oli alussa välillä mielessä, että pitäisikö koko homma vain suosiolla lopettaa niiden alkuvaikeuksien vuoksi, mutta olen todella onnellinen, etten sitä tehnyt. - iloinen imettäjä
Ei nyt ottanut oikein tuulta alleen tämä ketju, mutta kiitos yhdellekin vastaajalle!
- täysimetys 6 kk
Itse imetin "vain" 10 kk, joista lapseni oli täysimetyksellä 6 kk.
Sain jo synnytyssairaalassa hyvät opit kuinka imetetään ja sen turvin selvisin sitten kotonakin. Kun olin välillä muutamia tunteja poissa sai vauva tarvittaessa korviketta. Vauva lopetti itse päiväimemisen n. 8 kk ikäisenä ja yöimetykset loppuivat n. 10 kk ikäisenä. Sylkäisi vain tissin suusta eikä enää huolinut.
Vaikeinta koko imetyksessä oli oma äitini, joka aina jaksoi hokea, että ei vauva saa tarpeeksi maitoa tissistä vaan pitää antaa korviketta lisänä. Onneksi en häntä uskonut, vaan tiesin kyllä itse että maitoa riitti ja vauva ei ollut nälkäinen ja kasvoi niinkuin pitikin. Kaksi ensimmäistä ulkomaanmatkaakin olivat ruokien suhteen tosi helppoja kun maito kulki aina mukana tisseissä sopivana ja sitä sai antaa milloin vain vauvalle. Ainut mitä arastelin oli imetys julkisesti ja monesti jouduin imettämään haisevissa vessoissa yms. mutta niistäkin selvittiin.- Susiekuuuuu
Täysimetin 6kk ja kaikestaan 14kk. Aluksi toki ihmetystä ja oppimista, mutta aika pian aloin luottamaan itseeni ja maidon riittävyyteen kun tyttö kasvoi kohisten. Mitään vatsavaivoja, flunssia tai muuta ei ollut. Mulla maitoa tuli tosi paljon ja pumppasin sitä pakkaseenkin, jolloin vauva pystyi olla toistenkin hoidossa muutaman tunnin. Sitovaa joo, mutta erittäin positiivista ja helppoa kun oli aina ruoat mukana ja heti sopivanlämpöistä :D Eikä pullonpesu ja keittämisrumbaa. Toivottavasti onnistuu tulevan vaavin kanssakin yhtä hyvin.
Vaikeuksien kautta voittoon...
Mukava lukea kokemuksia imetyksestä kun itsellä vasta kolmas kuukausi starttaa,
tyttö 10vko ja täysimetyksellä.
Aluksi ei meinannut maito nousta mutta onneksi sitkeästi imetin enkä huolinut korvikkeita kun paino pysyi hyvänä. Omat nänninpäät meni ihan verille mutta kaverilta huojentavan neuvon sain kun käski laittaa pepanteenia liivinsuojiin ni pysyi nännit ehjinä vaikkakin aristi. Lampaan rasvasta en kokenut saavani yhtä hyvää apua.
Viikon päästä kun maito nousi niin sitä onkin riittänyt oikein suihkuamalla ja pakastettavaksi asti. Nyt helppo käydä itsekseen kävelemässä kun voi isäkin antaa maidon vaikkakin pulloon tottumisessa on ollut hankaluuksia kun suu menee ihan nurin päin jos pulloa tarjoaa, sama reaktio tutilla... Parhaillaan vauva pärjää neljäkin tuntia seuraavaan imetykseen :) Ja hätävara löytyy onneksi pakkasesta!
Parasta imetyksessä on sen tuoma rauhallisuus ja läheisyys lapseen! Hetkittäisen kiukutkin on opittu hillitsemään kun pitäää pienen tauon imetyksessä kunnen kiukku pahimmalta osalta ohi :)
Yritän varmastikin parhaani mukaan imettää niin pitkään kuin lapsi sitä kaipaa.
Mamman maito on maailman mainioin maito, sitä mieltä on meidän maitomonsteri :D- Kreeti
Itselläni on kolme lasta, jokaista olen imettänyt pitkään. Kaksi ensimmäistä vieroitin 20 kuukauden iässä, kuopuksen kanssa en pitänyt kiirettä vaan vieroitin 27 kuukauden iässä. Esikoisen aikaan luovutin maitoa sairaalaankin.
Imetys on ollut minulle jo ennen esikoisen syntymää luonnollinen asia, ja luotin siihen että se onnistuisi. Luulen että asenne on osaltaan ollut edesauttamassa helppoa imetystä. Ystäväni aloitti lapselleen hyvin pian pulloruokinnan, ja se on minusta huomattavasti työläämpää kuin rintaruokinta. Niin pitkään kuin vauva on täysimetyksellä, ruoka on aina valmista ja saatavilla. Itse pystyin imettämään missä vain kun lapsella on nälkä.
Hankalimmat hetket imetyksessä olivat ne, kun sain rintatulehduksen ja imettäminen koski, sekä ne kun vanhemmat sisarukset ovat keksineet jotain tosi "fiksua" vauvaa imettäessäni.
Olen iloinen tästä keskusteluketjusta; toivotaan että se lisää äitien uskoa imetyksen onnistumiseen. - iloinen imettäjä
Onpa mukavaa, että tähän ketjuun on kuitenkin löytänyt tiensä useampi kirjoittaja! Ja mukavaa myöskin lukea toisten kokemuksia. Oma vauvani on nyt kahdeksankuinen ja imetys sujuu edellen hienosti vanhaan malliin. Sekin on minusta mukavaa, ettei nyt kiinteiden ohella tarvitse laskeskella maitomääriä, vaan luotan siihen, että vauva saa rinnasta sen maidon, mitä tarvitsee. Lisäksi on kätevää, että edelleen on koko ajan "välipala" mukana, koska maidolla voi aivan hyvin korvata hätätilanteessa yhden aterian. Luottavaisin mielin siis eteenpäin!
- kahden äippä
Kaksi lastan olen onnellisesti imettänyt, ja kaipaan sitä vauva-ajoista kaikkein eniten. Erilaisia vaiheita oli, maitoa tuli liikaa, oli rintaraivareita, ja kaikesta selvittiin, kun uskoin koko ajan sitkeästi siihen, että luonto hoitaa homman ja kaikki esiäitinikin ovat tästä selvinneet, eihän meidän suku muuten olisi jatkunut entisinä aikoina. Eikä tarvittu korviketta, ei yhden yhtä törppöä.
Otin imetyksen priorisointilistan ykköseksi äitiyslomalla - sehän oli juuri se juttu, minkä takia minä olin kotona lapsen kanssa eikä kukaan muu, ja nautin joka hetkestä. Hyvin sujui imetys myös reissun päällä, kumpikaan lapsi ei tuttia huolinut, joten imetettyä tuli mitä erilaisimmissa paikoissa. Yleensä sitä ei kukaan huomannut, edes kaupan kassajonossa.
Imettäminen eheytti minua ihmisenä ja toi vanhvan ja pysyvän tunteen, että kroppani on hyvä ja tarpeellinen. Rintojani on aina liian pieniksi haukuttu, mutta nyt ne pääsivät näyttämään, miten mahtavasti kasvattivat kaksi ihanaa lasta! Ei ole kellään muotoihini enää nokan koputtamista, ylpeästi siirryn "täti-ikään" niiden kanssa. Ylipäänsä ulkonäköpaineet ropisivat äitiyden muutosten myötä, vaikka kaikki onkin ennalleen palautunut. Olen tyytyväisempi minäkuvaani kuin ennen lapsia ja imetystä.
Kyllästymistä en kokenut missään vaiheessa enkä kärsinyt imetyksen tai vauvan hoidon sitovuudesta - sen sijaan nautin symbioosista. Kumpikin lapsi vieroitti itse itsensä aikanaan - minä olisin mielelläni vielä jatkanut imettämistä, mutta lapsella on toki oikeus kasvaa ja irrottautua omaksi itsekseen äidin helmoista. - nii-in2012
Ihan mahtavaa, että on onnistuneita imetystarinoita ja totta on, että imetys on luonnollista ja ihanaa. :) Oma tarinani ei ole menestystarina, joten ei siitä sen enempää. Haluaisin kuitenkin sanoa, että imetys ei ole aina asenteesta ja priorisoinnista kiinni. Toki nämä ovat tärkeitä tekijöitä, mutta koen aika loukkaavana sen, että jos jokin on ollut joko helppoa tai saatu onnistumaan kovalla työllä, tarjotaan epäonnistuneille selitykseksi omaa asennetta tai mukavuudenhalua. Kyllä naiset onnistuvat syyllistämään itsensä tarpeeksi hyvin itsekin.
Mutta ihanaa, että homma on onnistunut, mukavia hetkiä vauvojen ja imetyksen parissa! :)- iloinen imettäjä
Tässä ketjussa ei nyt ole tarkoitus syyllistää ketään. Luonnollisesti moni kokee imetyksen onnistuneen kovalla työllä ja se on ihan varmasti totta, että vaivannäkö edistää imetyksen onnistumista. Toivoisin kuitenkin, että tätä ketjua ei luettaisi nurinpäin, eli syyllistävänä. Se, että joku toinen kokee imetyksen onnistuneen, koska on tehnyt kovasti töitä ei poissulje muita syitä, jotka saattavat johtaa imetyksen epäonnistumiseen. Tässä ketjussa kukaan ei ole haukkunut niitä, joilla imetys ei ole onnistunut. Tässä ketjussa varmasti myöskään kukaan ei ole sanonut, että imetys on priorisoinnista ja asenteesta kiinni, vaan jokainen on kertonut sen oman tarinansa. Valitettavasti tuntuu myös usein, että ne, joilla imetys ei ole onnistunut halutulla tavalla haluavat lukea kaiken tekstin syyllistävänä eikä näitä onnistuneita tarinoita sen takia löydy juuri mistään. Sen takia tämän ketjun perustin, että tänne SAA kirjoittaa niitä onnistumistarinoita ilman, että joku tulee heti kirjoittamaan, että älkää syyllistäkö, imetys ei ole itsestä kiinni, minä tein kaiken enkä silti onnistunut. Toivoisin siis, että nämä edellisen kaltaiset kommentit jäisivät tässä ketjussa vähemmistöön, niitä saa kyllä lukea hyvin paljon muualtakin. Tätä ketjua ei myöskään ole osoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi niille, jotka eivät ole onnistuneet imettämään haluamallaan tavalla, vaan kannustukseksi niille, jotka positiivisia tarinoita imetyksestä haluavat lukea.
Oikein hyvää jatkoa sinullekin, pahoittelen jos nämä kirjoitukset ovat sinua loukanneet, sillä kuten edellä selitin, se ei ole niiden tarkoitus. - osittainen
iloinen imettäjä kirjoitti:
Tässä ketjussa ei nyt ole tarkoitus syyllistää ketään. Luonnollisesti moni kokee imetyksen onnistuneen kovalla työllä ja se on ihan varmasti totta, että vaivannäkö edistää imetyksen onnistumista. Toivoisin kuitenkin, että tätä ketjua ei luettaisi nurinpäin, eli syyllistävänä. Se, että joku toinen kokee imetyksen onnistuneen, koska on tehnyt kovasti töitä ei poissulje muita syitä, jotka saattavat johtaa imetyksen epäonnistumiseen. Tässä ketjussa kukaan ei ole haukkunut niitä, joilla imetys ei ole onnistunut. Tässä ketjussa varmasti myöskään kukaan ei ole sanonut, että imetys on priorisoinnista ja asenteesta kiinni, vaan jokainen on kertonut sen oman tarinansa. Valitettavasti tuntuu myös usein, että ne, joilla imetys ei ole onnistunut halutulla tavalla haluavat lukea kaiken tekstin syyllistävänä eikä näitä onnistuneita tarinoita sen takia löydy juuri mistään. Sen takia tämän ketjun perustin, että tänne SAA kirjoittaa niitä onnistumistarinoita ilman, että joku tulee heti kirjoittamaan, että älkää syyllistäkö, imetys ei ole itsestä kiinni, minä tein kaiken enkä silti onnistunut. Toivoisin siis, että nämä edellisen kaltaiset kommentit jäisivät tässä ketjussa vähemmistöön, niitä saa kyllä lukea hyvin paljon muualtakin. Tätä ketjua ei myöskään ole osoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi niille, jotka eivät ole onnistuneet imettämään haluamallaan tavalla, vaan kannustukseksi niille, jotka positiivisia tarinoita imetyksestä haluavat lukea.
Oikein hyvää jatkoa sinullekin, pahoittelen jos nämä kirjoitukset ovat sinua loukanneet, sillä kuten edellä selitin, se ei ole niiden tarkoitus.No, toi nii-in2012 kirjoitti kyllä ihan nätisti, ei dissannut onnistuneita, eikä mun ymmärtääkseni loukkaantunut onnistumisista.
Mutta. Mä oon seurannut tätä ketjua ja olin ihan fiiliksissä ap:n ideasta. Käsittääkseni pointti oli kertoa onnistumisista, ei täydellisistä vaan niistä, jotka ovat itselle onnistumisia. Mikä on onnistunut imetys? Nyt tarinoissa pääosassa on täysimetys, eikä korvikkeita mennyt "purkin purkkia". Oma tarinani on toisenlainen.
Korviketta annettiin laitokselta lähtien, oma maito nousi hitaasti ja vauva alkoi kuivua. Korvikkeen määrä nousi pikkuhiljaa 30ml päivässä 2dl/päivä. Asia oli vaikea, koin epäonnistuneeni, selittelin ihmisille, minulle painotettiin, että "korvikkeen määrän ei kannata antaa nousta" ja että vaivaa täytyy nähdä, jotta imetys säilyy (neuvolatädin sanoin) "edes tuolla tasolla. Itkin, tunsin huonommuutta, yritin aina vetkuttaa korvikkeen antoa. Kunnes. Vauvani oli 3kk ja juttelin asiasta kaverini kanssa. Hän katsoi minua, kipuiluani, ja totesi."Sähän imetät. Et yritä vaan imetät." Jotenkin siitä hetkestä alkoi voimautuminen. Mä en ole huono, laiska, valuvikainen. Mä annan suurimman osan vauvani ruuasta rinnasta, mä olen onnistunut pitämään korvikkeen määrän melko vähäisenä. Mulla on ihana, terve lapsi ja meillä on ihania, helliä läheisyyshetkiä.
Nyt vauvani on 8 kk ja imetän edelleen. Suurin osa ruuasta on muuta kuin rintamaitoa, mutta koen imetyshetket tärkeinä. Ja olen onnistunut. :)
Tajusin vasta 3 kk:n kohdalla tosiaan, että onnistunut imetys ei ole vain täysimetys. Ap on tajunnut sen myös. :) - iloinen imettäjä
osittainen kirjoitti:
No, toi nii-in2012 kirjoitti kyllä ihan nätisti, ei dissannut onnistuneita, eikä mun ymmärtääkseni loukkaantunut onnistumisista.
Mutta. Mä oon seurannut tätä ketjua ja olin ihan fiiliksissä ap:n ideasta. Käsittääkseni pointti oli kertoa onnistumisista, ei täydellisistä vaan niistä, jotka ovat itselle onnistumisia. Mikä on onnistunut imetys? Nyt tarinoissa pääosassa on täysimetys, eikä korvikkeita mennyt "purkin purkkia". Oma tarinani on toisenlainen.
Korviketta annettiin laitokselta lähtien, oma maito nousi hitaasti ja vauva alkoi kuivua. Korvikkeen määrä nousi pikkuhiljaa 30ml päivässä 2dl/päivä. Asia oli vaikea, koin epäonnistuneeni, selittelin ihmisille, minulle painotettiin, että "korvikkeen määrän ei kannata antaa nousta" ja että vaivaa täytyy nähdä, jotta imetys säilyy (neuvolatädin sanoin) "edes tuolla tasolla. Itkin, tunsin huonommuutta, yritin aina vetkuttaa korvikkeen antoa. Kunnes. Vauvani oli 3kk ja juttelin asiasta kaverini kanssa. Hän katsoi minua, kipuiluani, ja totesi."Sähän imetät. Et yritä vaan imetät." Jotenkin siitä hetkestä alkoi voimautuminen. Mä en ole huono, laiska, valuvikainen. Mä annan suurimman osan vauvani ruuasta rinnasta, mä olen onnistunut pitämään korvikkeen määrän melko vähäisenä. Mulla on ihana, terve lapsi ja meillä on ihania, helliä läheisyyshetkiä.
Nyt vauvani on 8 kk ja imetän edelleen. Suurin osa ruuasta on muuta kuin rintamaitoa, mutta koen imetyshetket tärkeinä. Ja olen onnistunut. :)
Tajusin vasta 3 kk:n kohdalla tosiaan, että onnistunut imetys ei ole vain täysimetys. Ap on tajunnut sen myös. :)Kirjoitti nätisti kyllä, mutta viittasi siihen, että täällä imettäjät taas kuvittelevat, että imetyksen onnistuminen on itsestä kiinni. Ei tietenkään aina ole, mutta on myös hyvin paljon asioita, joilla äiti itse ihan oikeasti VOI vaikuttaa imetyksen onnistumiseen. Suomessa vain tuntuu olevan itsepintainen ajatus, että maitoa joko tulee kunnolla tai ei tule kunnolla, eikä asialle voi mitään edes yrittää tehdä. Ja niitä kommentteja tosiaan saa lukea paljon muualta, koten olisi kiva, jos ihmiset täällä kertoisivat niistä onnistumisen kokemuksista.
Ja hieno imetystarina ja pitkä imetystaipale sinulla muuten!
- kuulun varmaan
harvinaisuuksiin siinä mielessä ettei ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa tai kipua imettäesä.kolme pitkää imetystä takana ja nyt kuopuksen imetys menossa ja varmaan pitkä siitäkin tulee.
- ketsuppih69
juuri äsken sain täydellisen imetysen kokea (tosin mieheltä enkä lapselta)
- äitikin
Imettäminen on minulle ollut myös kunnia-asia sekä helppo ja luonteva asia. Kyllähän se alkuun sattui ja vei ihan hirveästi aikaa, mutta jälkeenpäin sekin aika tuntuu todella lyhyeltä. Imetin täysimetyksellä 5,5 kuukautta ja sen jälkeen vielä siihen saakka kun lapsi itse vierotti itsensä 14 kuukauden iässä. Se oli kova luopumisen paikka äidille. :) Imetys oli herkkä, hellä, yhteinen hetki ja jotenkin se yhteys, joka siinä syntyi oli ihan omalaatuistaan. Oli hetkiä, jolloin imetys tuskastutti, mutta kyllä pääosin plussan puolelle jäätiin.
On jännä - ja harmi - että Suomessa tuntuu olevan sellainen hyssyttelyn kulttuuri imetyksen suhteen. Ja harmi, että imetys loppuu tai ei pääse edes kunnolla alkuun tiedon/taidon/ajan puutteen/halun vuoksi. Koska se kyllä suurelta osalta onnistuu, jos nämä edellä mainitut asiat ovat kunnossa. - Imetän edelleen<3
Mun tarinani voi käydä lukaisemassa osotteessa babiator.blogspot.fi :)
- juuli991
Minulla on kaksi lasta, 5kk ja 2,5v tytöt. Esikoista täysimetin 6kk ja jatkoin imetystä melkei kaksi vuotiaaksi asti. Nuorimmainen on vielä täysimetyksellä, kunnes täyttää 6kk.
Esikoisen synnytys oli vaikea. En saanut häntä heti rinnalle vaan hän vietti elämänsä ekan puoli tuntisen happikaapissa. Lopulta sain hänet ensi-imetykseen. Kätilö oli töykeä ja moitti eikä neuvonut imetysasennossa. Heti imetyksen jälkeen tyttö sai lisämaitoa, mitä ihmettelen suuresti. neuvolassa oli sanottu, että vauvan vatsaan mahtuu vain pieni maitomäärä ja se riittää. Osastolla olon ajan hänelle juotettiin lisämaitoa aivan valtavia määriä. Vauva vain huusi rinnalla yöt hetken imettyään. Rinnanpäät oli aivan haavoilla kun imuote oli väärä sen pullon vuoksi.
Hetki ennen kotiutumista kävin keskustelun imetyksestä aivan ihanan kätilön kanssa. Päätin, etten antaisi lisämaitoa kuin vasta sitten kun olis aivan pakko. Vauva suorastaan asui tissillä ekat 3 kuukautta. Hän saattoi viihtyä jopa 3 tuntia putkeen. Lisämaidon antamiseen en sortunut. Joka punnituskerralla pelkäsin, että paino ei ole noussut mutta aina joka kerralla kehuivat, kuinka hienosti tyttö oli kasvanut. Netistä oli korvaamaton apu. Sieltä löysin tietoa tiheän imun kausiin ja rintaraivareihin. Lähipiiri tuki imetyksessä hienosti paitsi anoppi. Hän kärräsi tänne valtavat määrät korviketta ja ihmetteli kuinka maito voi riittää kun mulla on niin pienet rinnat?! Ja nieleeköhän se ilmaa vain kun kuului imemisen ääntä. Imetin tosiaan 6kk täysimetyksellä ja jouduin lopettaan imetyksen erinäisistä syistä tytön ollessa melkein 2v. Se tuntui kyllä tosi haikealta mutta tyttö vieroitui loistavasti eikä tissin perään yhtään haikaillut.
Kuopus syntyi sektiolla, suunnitetulla perätilan ja aikaisemman synnytys historian vuoksi. Itse olisin alakautta halunnut mutta olisi ollut liian riskiä. Vauva oli erossa musta n. tunnin ja sinä aikana sai pienen maitomäärän pullosta. Nyt mulla oli enemmän tietoa imetyksestä joten pidin häntä alusta asti yötä päivää vieressäni, luotin siihen, että maitoni riittää enkä antanut tuttia imemisotetta häiritsemään. Vaavi kasvoi upeasti ja kasvaa edelleen.Imetystä jatkan ainakin 1v asti. Katsotaan sitten päivä kerrallaan.. - imetystarina
Tällä sivustolla voi lukea monenlaisia imetystarinoita, niin onnistumisista kuin vaikeuksistakin. http://www.imetys.fi/tarinapuu/info.php
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397820Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde412009Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801585Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071040Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5989- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822