No mä oon 15-v tyttö ja mun elämä ei todellakaan oo omasta mielestäni yhtään helppoa,koska minua on kiusattu ihan pienestä lapsesta asti ja en yksinkertaisesti kestä enempää.Minua on satutettu henkisesti,kuin fyysisestikkin,eikä kotonakaan oo menny aina niin hyvin,ku ois pitäny,koska,kun olin 11-vuotias,minua kiusattiin koko ajan koulussa,kaikki nauroivat,haukkuivat ulkonäköäni,pukeutumistani,muistan myös yhden oppitunnin,jossa minun oli pakko soittaa nokkahuilua,inhosin sitä yli kaiken,koska en osannut soittaa laisinkaan ja kun viimein aloin soittaa,niin kaikki alkoivat nauraa ja minä purskahdin lohduttomaan itkuuni.Pahinta oli kuitenkin mielestäni se,että opettajanikin alkoi nauraa ja sanoi,että käy siistimässä naamasi.En vastannut mitään...Kävelin ulos luokasta ja menin vessaan itkemään,mutta en ehtinyt edes ottaa paperia,kuivatakseni naamaani,kun meidän luokan Ella tuli sinne ja sanoi,että minun täytyisi tulla takaisin luokkaan...Kävelimme luokkaan,mutta kaikki olivat lähteneet jo kotiin.Ja tämä oli yksi syy minkä takia sairastuin psyykkisesti ja jouduin osastolle ja sen jälkeen lastenkotiin...Voisiko joku auttaa!
Yksin ongelmien kanssa
Kyllästynyt elämään
4117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse ollut kiusaamisen kohteena pienestä asti ja opettajia ei edes kiinnostanut . Avohoidossa olen ollut 10v asti paniikkihäiriöitten ja viiltelyn seurauksena. Nyt olen muuttanut eri paikkakunnalle ja kiusaajia en enää nää onneksi niin usein. Mutta hoidot jatkuu... onneksi saan tukea läheisiltä. Joskus on hyvä tietää, että et ole yksin tämän asian kanssa. 18v.
Minä olen 18-vuotias nuori nainen:
- Olen silti vain noin 150 cm pituinen kääpiö, joka haittaa usein elämääni
- Minulla on ristipurenta, jonka takia minulla on ollut raudat suussa viimeiset 10 vuotta
- Näköni heikentyi ja sain silmälasit
- Korvassani on kehityssvamma, jonka vuoksi se piti leikata
- Hormoonini eivät toimi, eivätkä esim. rintani ole kasvaneet --> minun ruumiini on 13-vuotiaan (lääkärin mukaan) ja olen viimeisen vuoden joutunut leivttämään monesti päivässä iholleni hormoonihoito-geeliä, jotta muuttuisin naiseksi
- En ole ikinä seurustellut ja olen neitsyt, koska häpeä rinnatotmuuttani ja pientä lapsen ruumistani
- Luustoni ikä on nuori (mikä on huono asia) ja luustoni on heikko, sen takia joudun syömään kaksi kertaa päivässä luustoa vahvistavia pillereitä
- vanhempani erosivat muutama vuosi sitten
- äitini on mielenterveydeltään hieman sairas, jonka takia hän haukkuu minua paskiaiseksi lähes joka päivä ja inhoaa minua
- kaikki kaverini hylkäsivät minut jostain tuntemattomasta syystyä ylä-asteella, jonka vuoksi minulla ei ole kuin yksi ystävä
- kaverieni hylkääminen vaikutti perusluonteeseeni, enkä tänä päivänä pysty luottamaan juuri keneenkään
Ja tätähän riittäisi vaikka kuinka. Elämäni ei todellakaan ole mikään helppo, mutta silti herään joka aamu hymyillen. Olen ihana ihminen ja tiedän sen! Itsetuntoni on tästä kaikesta huolimatta korkealla ja rakastan itseäni. Tiedän että kaikki vielä hoituu jonakin päivänä ja tulen olemaan normaali nainen. Tuulessa kasvavalla puulla on vahvat juuret, ja olen juuri sellainen. Älkää siis antako elämän masentaa teitä ja laskea itsetuntoanne. Olkaa vahvoja kuten minä! Rakastakaa itseänne sellaisena kuin olette, niin hymyileminen on helppoa! :)
- Milla
Hei,
viestistäsi ei käy millainen tilanteesi on nyt. Oletko käynyt jonkun ammattilaisen kanssa kokemuksiasi läpi? Vaikka kuinka vaikealta tuntuu niin puhuminen on yleensä paras apu moneen asiaan. Se, että löytäisit henkilön johon voisit luottaa ja alkaisit käydä hänen kanssaan asioita läpi, olisi tärkeä asia.
Voimia ja toivottavasti saat haettua apua.
t.Meri, erityisnuorisotyönohjaaja, NettiSaapas
Karkaa sieltä lastenkodista jonkun tuttavasi luokse, joka ei sua bustaa. Mut haittapuolena on et sit joutuu uutisiin ja julkastaan naamakuva