Hei mies tai nainen, ihminen. Löytyisikö keskustelukumppania henkisistä asioista kuten syyn ja seurauksen laista, johdatuksesta, "arjen ihmeistä" jne. En ole ns. kirkkouskovainen.
Henkiset asiat
nainen 55
151105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
agnostikko, kuten minä?
Voisi olla mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Mielestäni "yliaistillisestakin" voi saada tietoa ja paljonhan sitä on tutkittukin. Ovathan unetkin joskus sangen merkillisiä ja opettavaisia. Mutta en ehkä tarkkaan tiedä, mitä agnostikko elämästä ajattelee,joten kertoisitko vähän.
Minä koen itseni agnostikoksi, koska en usko luomiskertomukseen, en Jumalaan enkä muuhunkaan asiaan liittyvään. En kuulu kirkkoon, mutta en mielestäni sanan varsinaisessa merkityksessä ole myöskään ateisti.
Agnostikkona ajattelen maapallomme syntyä tieteen kautta ja darwinistisesti.
Näitä juttuja olisi mukava mietiskellä jonkun toisen kanssa.
toi minun linkitys taisi mennä pipariksi,mut jos haet suomeksi http://members.home.nl/saen/Special/zoeken.html
ohos taas joku epämäräinen,mutta kun kirjoitat wicca ja se suomeksi ,niin löydätkö kenties sieltä hengen heimolaisia?
Mene Googleen, kirjoita hakusanaksi "agnostikko", klikkaa "suomenkielisiä sivuja" ja "kokeilen onneani".
Tie vie suoraan perille, ei tarvita mitään linkkejä.
mutta jotenkin asia silti kiinnostaa, täytyypi miettiä asiaa !:)
oletko perehtynyt esim:http://www.eniro.fi/query?partnerid=s24&q=wizii&what=web
mutta meni liiankin laajalle. Kiitos kumminkin.
varmaan huomasitte, että aloituksen tekijä en ollut minä, kauan palstoilla ollut nainen55, ja onhan tuossa erotuksena 55 edessä välilyönti.
Ja tämä kommentti ei ole vitsi.
sitten vaikka uniomystican sivuja, ovat vähän selkeämmät !:)
Keskustelun, jota toivoisin ei tosiaan tarvitse olla mitään sfääreissä lentelevää, pilvien takaista filosofiaa, vaikka sitäkin se toki voi olla. Minusta on hieno asia, jos uskalletaan katsoa ja suhtautua luovasti elämään. Kuitenkin jokapäiväinen elämä on täynnä "ihmeitä", jotka kokemuksina ovat joko hyviä ja kohottavia tai sitten pysäyttävät, laittavat miettimään, ja niiden merkitys selviää myöhemmin. Ajattelisin, että elämä siis pohjimmiltaan on henkistä laatua, että olemme tavallaan koulussa täällä elämässämme. En oletakaan, että kukaan tekisi mitään henkilökohtaisia tunnustuksia, henkisesti arvokkaat asiat ja kokemukset ehkä tuleekin pitää omana tietonaan, mutta mielestäni näistä asioista voisi silti avoimemin keskustella,( muuallakin kuin tällä palstalla), keskustellaanhan politiikasta ja uskonnostakin. Eikä minusta tämä aihealue sulje pois huumoria, mutta outo huumori kertoo tietysti aina puhujasta itsestään.
Ehdotankin keskustelunaiheeksi ja -aloitukseksi sitä, miksi henkisistä asioista jutellaan aika vähän.
mitä lie pelkäämme, toisia ihmisiä, kun luullaan ihmisten olettavan kaikenlaista, jos aletaan puhua liian herkistä asioista... ja niinhän hyö sitten tekevätkin ?!:)
mutta joskus muun keskustelun lomassa joku saattaa kuin ohimennen todeta, "mikähän vaisto minut sai tekemään niin ja niin" tai "oli se hyvä, etten silloin suuttunut, siitä olisi koitunut itselleni vain lisäharmia", jne. Ja kansanviisaudet ja lauseparret, joita käytetään kuin puolileikillään ovat ihania. Ja nehän kertovat myös, että on sitä tässäkin kulttuurissa aina ajateltu..
Ajattelutapasi on melkoisen taipuvainen etsimään selityksiä mystiikasta. Toisille se sopii, tosin ei se auta juuri saamaan selkeämpää kuvaa tästä olevaisesta, elämästä tai siitä mitä me olemme.
On selvästi raskaampaa yrittää ymmärtää mahdollisuuksiamme ymmärtää ja nöytyä siihen toisiasiaan ettei sen ulkopuolelta kannata selityksiä sepittää.
saapuneisiin vastauksiin liittyen. Helposti käytetään mystiikka-sanaa, jos joku elämää pohtiessaan käyttää sanaa henkinen tai henkiset asiat. Toisaalta eihän se mystiikka ja mystikko mitään haukkunimiä ole. Taiteilijatkin ovat tavallaan mystikkoja ja jopa pitävät sitä kunnia-asiana. Sitten viittaukset viccaan, noituuteen tms. näistä asioista puhuttaessa sitten tietysti puhuvat siitä, että on tapana luokitella kaikki ilmiöt johonkin lokeroon sen kummemin tutkimatta, koska se on ilmeisesti turvallisempaa itselle näin. Itsekukin ja kukatahansa, siis välillä luokittelee ja luulottelee, jos ei ole tietoa eikä jaksa syventyä ja koska pääsee ikäänkuin helpommalla sillä tavalla.
Edellisen vastaajan kanssa olen samaa mieltä siinä, ettei oman ymmärryksen ulkopuolelta kannata mitään selityksiä tästä olevaisesta sepittää. Samoin tuo nöyrtyminen jotenkin tuntui hyvältä ajatukselta, sillä siihenkin elämä kaiken aikaa ohjaa ja opettaa. Luopuminen esimerkiksi on aina tuskallinen prosessinsa, mutta jos sen nöyrästi kohta ja läpikäy, avautuu tilaa uudelle. Voi myös oivaltaa jotain "henkistä", s ellaista mitä ei tajunnut ennen. Eikö olekin näin, että elämä synnyttää aina uutta. Vaikka sen, että voi kokea iloa pienistä asioista, vaikka se onkin kovin käytetty sanonta. Olevainenkin tuntuu ainakin sillä hetkellä selkeältä.