Vuoden ajan minulla meni noin 20 vuotiaana liian lujaa. Otin pikavippejä mitä irti lähti ja ne menivät lähinnä hienoihin juomiin. Yleensä vippailin humalassa. Vaikka olin täysin varaton, niin se ei ollut este niiden saamiselle. Tuon jälkeen ryhdistäydyin jättämällä alkoholin ja opiskelemalla ammatillisen tutkinnon.
Nyt olen ammatin saanut, mutta yhteiskunnan elätti näillä näkymin ainakin hyvin pitkään seuraavista syistä:
Perintätoimistojen ja ulosoton käsittelyssä velat ovat kasvaneet älyttömiksi. Lisäksi osa firmoista panttaa velkoja olemalla laittamatta niitä käräjäoikeuteen. Näin vanheneminen ei edes pääse alkamaan ja voivat kerryttää omia kiskurikorkojaan. Esimerkkinä perintäkuluista voisin mainita viime viikolla taas saapuneen erään karhukirjeen, jossa 40 euron velka oli kasvanut perintäkulujen ja korkojen yms. kanssa n. 400 euron suuruiseksi summaksi. Sitten kun ne kasaantuvat..
Eihän noista enään selviä mitenkään, jos pääomat 10 kertaistuu joka laskussa.
Yksi syy on se, että minua ei yksinkertaisesti palkata, koska pienien paikkojen työnantaja suhtautuu nihkeästi uo-viranomaiselta tulevaan maksukieltoon. Olen ammatissa, jossa pitäisi käsitellä kassaa melko usein. Minulla ei ole rikosrekisteriä, pelkkää velkaa. Olen heti sanonut rehellisesti velkojen olevan nuoruuden hölmöilyä ja haluni selvitä niistä työtä tekemällä.
Yksi vaihtoehto on se, että sopisin voudin kanssa vapaaehtoisen maksun ennen töihin menoa, jos saisin pidettyä uo'n salassa työnantajalta. Tässä kuitenkin mättää se, että haluan olla nykyään mahdollisimman avoin ja rehellinen. Lisäksi sosiaalitoimistosta ei saa tukea, jos ulosottoon maksaa palkasta vapaaehtoisesti. Tukea saisi vain, jos ulosmitataan maksukieltomääräyksellä. Olen matalapalkka-alalla, joten vuokran ja selviytymisen kannalta pitäisi tukea saada.
Lisäksi olen miettinyt Jostain isommasta kaupungista voisin saada ja varmaan saisinkin työtä jostain isommasta työpaikasta -> luottotietojen vuoksi en saa asuntoa, ja töiden aloittaminen ilman asuntoa ei oikein onnistu -> ojasta allikkoon..
Sekava teksi, mutta kai siinä pääpiirteittäin tuli tilanne selväksi. Ei haluaisi laittaa hanskoja kokonaan tiskiin, mutta mitäpä muutakaan voi. En ole koskaan ollut palkansaaja, niin pudotus ei ole ehkä niin kova tapauksessani, koska ei ole kokemusta paremmasta kuin tuella eläminen.
Nyt olen ammatin saanut, mutta yhteiskunnan elätti näillä näkymin ainakin hyvin pitkään seuraavista syistä:
Perintätoimistojen ja ulosoton käsittelyssä velat ovat kasvaneet älyttömiksi. Lisäksi osa firmoista panttaa velkoja olemalla laittamatta niitä käräjäoikeuteen. Näin vanheneminen ei edes pääse alkamaan ja voivat kerryttää omia kiskurikorkojaan. Esimerkkinä perintäkuluista voisin mainita viime viikolla taas saapuneen erään karhukirjeen, jossa 40 euron velka oli kasvanut perintäkulujen ja korkojen yms. kanssa n. 400 euron suuruiseksi summaksi. Sitten kun ne kasaantuvat..
Eihän noista enään selviä mitenkään, jos pääomat 10 kertaistuu joka laskussa.
Yksi syy on se, että minua ei yksinkertaisesti palkata, koska pienien paikkojen työnantaja suhtautuu nihkeästi uo-viranomaiselta tulevaan maksukieltoon. Olen ammatissa, jossa pitäisi käsitellä kassaa melko usein. Minulla ei ole rikosrekisteriä, pelkkää velkaa. Olen heti sanonut rehellisesti velkojen olevan nuoruuden hölmöilyä ja haluni selvitä niistä työtä tekemällä.
Yksi vaihtoehto on se, että sopisin voudin kanssa vapaaehtoisen maksun ennen töihin menoa, jos saisin pidettyä uo'n salassa työnantajalta. Tässä kuitenkin mättää se, että haluan olla nykyään mahdollisimman avoin ja rehellinen. Lisäksi sosiaalitoimistosta ei saa tukea, jos ulosottoon maksaa palkasta vapaaehtoisesti. Tukea saisi vain, jos ulosmitataan maksukieltomääräyksellä. Olen matalapalkka-alalla, joten vuokran ja selviytymisen kannalta pitäisi tukea saada.
Lisäksi olen miettinyt Jostain isommasta kaupungista voisin saada ja varmaan saisinkin työtä jostain isommasta työpaikasta -> luottotietojen vuoksi en saa asuntoa, ja töiden aloittaminen ilman asuntoa ei oikein onnistu -> ojasta allikkoon..
Sekava teksi, mutta kai siinä pääpiirteittäin tuli tilanne selväksi. Ei haluaisi laittaa hanskoja kokonaan tiskiin, mutta mitäpä muutakaan voi. En ole koskaan ollut palkansaaja, niin pudotus ei ole ehkä niin kova tapauksessani, koska ei ole kokemusta paremmasta kuin tuella eläminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pimeitä töitä vaan sitten etsimään ja työttömyyskortistoon. Työvoimapoliittisille kursseille kannattaa osallistua, ni pysyt minituessa kiinni. Pimeillä töillä sitten hoidat loput ellet normityötä saa. Sit vinkkinä sanon että ala säästää systemaattisesti ja suuntaat ajan saatossa pois Suomesta. Suomella on jokatapauksessa synkkä tulevaisuus edessä. TÄnne ei kannata jäädä.